Sukupuolineutraali päiväkoti Tukholmassa, onko tämä jo käsitelty?

Kyllähän tasa-arvo on hyvä asia, mutta kyllähän se niin on että naisista pitää kasvaa naisia, ja miehistä miehiä.

Onhan "tavallisessakin" päiväkodissa sama ohjelma tytöille ja pojille ja kaikki samat lelut tarjolla kaikille. Ei siellä tyttöjä ohjata tiettyihin leluihin ja poikia toisiin.



Tasa-arvoa toki kannatan, mutta naiset ja miehet on vähän erilaisia. Musta todellisia tasa-arvokysymyksiä ovat esim. samasta työstä sama palkka tai äänioikeus kaikkialla naisille tai oikeus koulutukseen kaikille yms.

Kyllähän tasa-arvo on hyvä asia, mutta kyllähän se niin on että naisista pitää kasvaa naisia, ja miehistä miehiä.

millainen naisen pitää olla ja millainen miehen pitää olla. Ja miksi jo lapset pitää kasvattaa tiettyihin malleihin?

Kyllähän tasa-arvo on hyvä asia, mutta kyllähän se niin on että naisista pitää kasvaa naisia, ja miehistä miehiä.

En pidä mistään äärimmäisyyksistä, mutta mielestäni tuossa päiväkodissa on aivan loistava idea! Tytöt ja pojat saavat olla erilaisia, eikä kenenkään sukuelimiä käsittääkseni olla piilottamassa. Lapset kasvatetaan lapsina ja yksilöinä, eikä pelkän sukupuolen anneta määritellä mitään etukäteen. Mitä pahaa siinä on?

Samoja touhuja siellä tehään sekä tyttöjen että poikien kanssa.

Todellisuudessa joka paikassa koko ajan korostetaan, että TYTÖT sitä ja POJAT tota ja tehdään joukkueet tytöt vastaan pojat ja kevätjuhlissa ilmoitetaan, että pojat sit miekkailee tuolla taustalla ja tytöt tekee sillävälin jumppaesitystä... Aina ja kaikkialla kaikki on sukupuolettunutta, eikä rajoja todellakaan vedetä ennakkoluulottomasti (tyyliin pojat ompelee ja tytöt kokkaa, tai pojat pelaa futista ja tytöt pesistä) vaan suorastaan vahingollisesti ("Tytöt nyt ei tunnetusti niin tota matikkaa jaksa," sanoi eskariope ekana päivänä).

Samoja touhuja siellä tehään sekä tyttöjen että poikien kanssa.

Päiväkoti vaan jatkaa samaa linjaa. Tuohon ruotsalaispäiväkotiin varmasti laitetaan lapsia, jotka jo kotona on kasvatettu avaramielisesti.

Kyllä mulla ainakin poika leikkii kotia ja hoitaa nukkeja sekalaisessa seurueessa.



tyttöni tykkää aina leikkiä kahden pojan kanssa, kun on aika raisu luonteeltaan, kuten myös nämä pojat.



Kenenkääb en ole kuvitellut tätä paheksuvan....

ja nillä on myös erilaisia leikkikuvioita ihan luonnostaan ilman, että aikuiset sanovat mitään.



En mä usko, että monikaan lapsi on siitä koskaan kärsinyt, että on liiaksi hoettu tyttöä tai poikaa. Ja viimeistään aikuisena miehet saa kokata ja hoitaa lapsia siinä missä naiset saavat mennä metsureiksi tai roskakuskeiksi.



Mutta ehkä Ruotsissa ei olla niin tasa-arvoisia kuin Suomessa.

niin aina joku kommentoi, ihanaa kun tytöt leikkii näitä rauhallisia hiekkalaatikkoleikkeja ja antaa poikien juosta. Samalla toteamuksella annetaan sellaiselle tytölle, joka haluaa juosta kans rivien välissä ohje et tytöt ja pojat leikkii eri juttuja.



Mä tykkään ajatuksesta et kaikki saa leikkiä kaikkea ilmanet kukaan kommentoi et kiva kun tytöt leikkii tota. Silloin sille erileikeistä pitävälle tytölle ei tule ajatusta, et hän ei saa leikkiä muuta kuin noita tyttöjen juttuja.



Itsellä kaksi tyttöä joiden olen antanut leikkiä mitä itse haluavat, esikoinen on kiipeilevä höyrypää, kakkonen nukeille teekutsuja pitävä neiti. Kumpikin tekee mistäitse tykkää, eikä niin mistä yleisesti tytöt tykkää.

itellä vain tyttöjä niin tuli kirjoitettua tyttöjen leikeistä. Pojat ja niilleannettava vapaus valita itseon yhtä tärkeää.

Ihmiset ihan huomaamattaan kasvattavat lapsiaan tiettyihin rooleihin. Tuttuni nyt 5v tyttö rakastaa prinsessoja ja pukee päälleen vain vaaleanpunaista. Äitinsä tätä sitten kovasti naureskelee ja hymyilee päälle, kun "on se (lapsi) niin neiti".



Sitten näin heidän kotivideoitaan. Tyttö on vauvasta asti puettu niihin vaaleanpunaisiin. 2-vuotislahjaksi sai ties mitä prinsessalinnoja ja mekkoja. Sama meno jatkui.



Joskus sai auton, ja silloin todettiin, että nyt varmasti tulee poikakavereita paljon kylään, kun on noin hienoja autoja.



Peilailee itseään usein ja kyselee "olenko minä kaunis, olenko minä niinkuin prinsessat"



En voi sille mitään, minusta tuo on vain surullista.

Ihmiset ihan huomaamattaan kasvattavat lapsiaan tiettyihin rooleihin. Tuttuni nyt 5v tyttö rakastaa prinsessoja ja pukee päälleen vain vaaleanpunaista. Äitinsä tätä sitten kovasti naureskelee ja hymyilee päälle, kun "on se (lapsi) niin neiti".

Sitten näin heidän kotivideoitaan. Tyttö on vauvasta asti puettu niihin vaaleanpunaisiin. 2-vuotislahjaksi sai ties mitä prinsessalinnoja ja mekkoja. Sama meno jatkui.

Joskus sai auton, ja silloin todettiin, että nyt varmasti tulee poikakavereita paljon kylään, kun on noin hienoja autoja.

Peilailee itseään usein ja kyselee "olenko minä kaunis, olenko minä niinkuin prinsessat"

En voi sille mitään, minusta tuo on vain surullista.

olen joskus miettinyt, että olisinkohan onnellisempi ja naisena tasapainoisempi jos mun työttöyttäni olisi lapsena vähän tuettu. Pikkuautoilla leikkivää tyttöä kun ei kaveripiirissä niin kauheasti arvostettu.

Oli mulla nukkeja, mutta en juurikaan niillä leikkinyt, ainakaan mitään vauvaleikkejä vaan sitten vasta tyyliin barbeilla (jolloin leikit oli ihan muuta kuin pinkkiä prinsessaunelmaa). En vaan tajunnut muiden lasten nukkejuttuja ja tunsin itseni ulkopuoliseksi. Onneksi vanhemmat ostivat minulle niitä legoja yms, joista tykkäsin, eivätkä sitten väkisin tyrkyttäneet nukkeja. Oma tyttäreni taas leikkii autoilla näin: "Tää on äitiauto, tää on isiauto ja tää on lapsiauto..." :D



Poikapuolinen serkkuni sen sijaan tykkäsi kyllä autoista mutta tykkäsi nukeista enemmän. Ei kylläkään leikkinyt niillä sen jälkeen kun isänsä oli antanut selkäsaunan löydettyään pojan nuken kanssa. (Tää oli 70-luvulla.)



Eiköhän parasta olisi mennä lapsen omien mielenkiinnonaiheiden mukaan eikä niin ajatella onko joku leikki sopiva tytölle v. pojalle.

Esikoulussa opetetaan lapsia myös hyväksymään erilaiset perhemallit. Tämä näkyy muun muassa koulusta löytyvissä kirjoissa, joissa esiintyy enimmäkseen homoseksuaalisia pariskuntia, yksinhuoltajia ja adoptoituja lapsia. Esimerkiksi yksi kirjoista kertoo kahdesta uroskirahvista, jotka haluaisivat lapsen. Kirahvien suru loppuu, kun ne löytävät hylätyn krokotiilinmunan.



- Konkreettinen esimerkki on myös se, että jos kotileikissä äidin rooli on jo varattu, ehdotamme että perheessä voisi olla kaksi tai kolme äitiä, esikoulun johtaja Lotta Rajalin kertoo.

tavoite vissiin sitten on että näistä lapsista kasvaa myös sukupuolineutraaleja aikuisia, ei naisia ja miehiä?

mun mielestäni tässä ei ole mitään tasa-arvoista, vaan enemmänkin kyse on tasapäistämisestä. pyritään kasvattamaan kaikista samanlaisia androkyynejä, hetero normin tilalle ajateen biseksuaalisuus ja moniavioisuus, sukupuolesta tulee kirosana. ja mitä vielä. jotta kaikki olisivat "tasa-arvoisia".

sairasta. tasa-arvo on jotain aivan muuta.

Lasten kasvatusta päiväkodeissa ja alakouluissa on tutkittu paljon ja aina on saatu sama tulos: lapsia kohdellaan eri tavoin sukupuolen periaatteella. Pojille sallitaan raisumpi käytös ilman sanktioita ja tyttöjä rangaistaan villistä käytöksestä, koska tyttöjen "kuuluu" olla kilttejä ja rauhallisia. Hoitajat ja opettajat käyttävät enemmän aikaa poikien huomioimiseen ja opettamiseen, koska tyttöjen "kuuluu" olla omatoimisia eikä jättäytyä paapottaviksi. Poikien ei luoteta selviytyvän tehtävistä ja askareista yhtä hyvin kuin tyttöjen, koska pojat aliarvioidaan suoraan niin rauhattomiksi, etteivät he osaa keskittyä, jolloin poikia myös palkitaan kykyjään heikommista suorituksista, mikä on epäreilua tyttöjä kohtaan ja haitallista poikien kehitykselle.



Seurauksena meillä on yhteiskunta, jossa lapset eivät saa olla vapaasti lapsia (vrt. isä joka anoit pojalleen selkäsaunan nukeilla leikkimisestä) eivätkä aikuiset aikuisia. Seurauksena meillä on yhteiskunta, jossa miehet systemaattisesti yliarvioivat ja naiset aliarvioivat itseään (tutkittu tämäkin).



Mutta minusta asian oikomiseen riittäisi mainiosta sekin, että tavalliset päiväkodit ja koulut kiinnittäisivät enemmän huomiota siihen, että tyttöjä ja poikia kohdeltaisiin tasapuolisesti ja roolit jaettaisiin lasten persoonan, ei sukupuolen luoman oletusarvon mukaan.



Ja 14, jos tilanne on ollut se, että äitisi antoi sinulle autoja ja sinulle oli vaikeaa tyttönä, koska autoilevaa tyttöä ei arvostettu, en mä nyt tiedä oliko ongelma sitten se, että äitisi antoi niitä autoja vai se, että epätyyppillistä tyttöä ei hyväksytty. Tuohan on sama kuin jos että lasta kiusataan silmälaseista, ongelma on, että lapsi on rillipää eikä se, että toiset ovat kiusaajia.



Ihmiset ovat yksilöitä. Voi olla todennäköisempää, että poika haluaa riehua ja tyttö leikkiä kotia, mutta mä en ymmärrä, millä ilveellä siitä päätellään, että lapset on pakotettava tykkäämään noista asioita, kun niisä poikien ja tyttöjen kuuluu tykätä? Eikö ideaalitilanne ole se, että lapsi saa ihan itse valita, kuinka "tyttömäisiä" tai "poikamaisia" juttuja harrastaa.



Lainausmerkit laitoin, koska jos 100% poika tykkää leikkiä nukeilla, eikö nukeilla leikkiminen ole hänen kohdallaan 100% poikamaista toimintaa?

Sukupuolisensitiivinen on parempi nimitys tuolle kuvaillulle tavalle. Eli koetetaan löytää se yksilöllinen ihminen sieltä sukupuolensa etiketin alta. Annetaan samat mahdollisuudet kaikille, eikä tasata tietynlaista polkua eteen olettaen että koska olet poika olet tietynlainen ja tyttö niin toisenlainen.



VAIKKA suurin osa pojista olisikin luonnostaan riehakaaampia kuin tytöistä.



Hieno homma että tätäkin on alettu tavoitella. Mielelläni laittaisin omat lapset tuollaiseen päiväkotiin.