Neil Druckmannissa (Naughty Dog-studio) ja Tony Kakossa (Sonata Arctica) jotain samaa?

Molemmat diktaattorihenkisiä kippareita, jotka tekevät väärinymmärrettyjä mestariteoksia, ja molemmilla osan yleisöstä kanssa molemminpuoleista vihamielisyyttä ja itsetietoinen / ironinen suhtautuminen kritiikkiin?