Lue keskustelun säännöt.
Vaikeus katsoa silmiin
23.05.2025 |
Mihin tämä liittyy?
Muistan teini-ikäisenä hetken kun jotenkin ns. oivalsin, että puhuessa pitää katsoa ihmisiä silmiin. En tiedä miten paljon olin sitä aiemmin tehnyt mutta aloin katsomaan keskustellessa toista silmiin ja tein sen tiedostavasti, en luontaisesti.
Tästä yli 10 vuotta ja vieläkin teen sen joka kerta tietoisesti. Ja se on minulle välillä vaikeaa. En edes pitkässä suhteessakaan pystynyt pitämään pitkää katsekontakia ja koin sen välillä ahdistavaksi. Olen joskus katsonut ravintolassa istuvaa pariskuntaa jotka tuijottavat toisiaan syvälle silmiin ja itselleni sellainen tilanne olisi painajainen.
Eron jälkeen deittailin ja olimme puhuneet silmienväristä ja heti kun näimme ekaa kertaa, niin mies vähän puun takaa kysäisi: No minkä väriset mun silmät nyt sitten on? Ja tuli todella kiusallinen hetki kun yritin katsoa mutten vaan pystynyt.
Olen jo epäillyt autismia mutta kykenen periaatteessa normaaliin elämään ja olen jo lähemmäs 30v. Kuulosta hassulta ongelmalta tai ehkä tämä on osa jotain isompaa kokonaisuutta mutta tämä vaikuttaa negatiivisesti elämääni.
Kommentit (7)
Ainakin autismiin se liittyy, en tiedä liittyykö johonkin muuhun sen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama vika. Olen aika ujo ja arka aina ollut. Lisäksi minulla on ihan katseen kohdistamisvaikeuksiakin, silmät tahtoo mennä kieroon. 🤥. Koen silmiin katsomisen hankalaksi fyysisesti ja vaikeaksi psyykkisesti. Varsinkin läheltä. Vähän kauempaa pystyn paremmin katsomaan silmiin, mutta en silloinkaan kauan yhtäjaksoisesti niin kuin jotkut, jotka koko keskustelun ajan katsovat suoraan toista silmiin. Sellainen kertoo minusta itseluottamuksesta, mutta voi olla myös merkki röyhkeydestä tai ylimielisyydestä. Tiedän ainakin yhden, jonka suora katse on minusta ennen kaikkea ylimielisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Sama vika. Olen aika ujo ja arka aina ollut. Lisäksi minulla on ihan katseen kohdistamisvaikeuksiakin, silmät tahtoo mennä kieroon. 🤥. Koen silmiin katsomisen hankalaksi fyysisesti ja vaikeaksi psyykkisesti. Varsinkin läheltä. Vähän kauempaa pystyn paremmin katsomaan silmiin, mutta en silloinkaan kauan yhtäjaksoisesti niin kuin jotkut, jotka koko keskustelun ajan katsovat suoraan toista silmiin. Sellainen kertoo minusta itseluottamuksesta, mutta voi olla myös merkki röyhkeydestä tai ylimielisyydestä. Tiedän ainakin yhden, jonka suora katse on minusta ennen kaikkea ylimielisyyttä.
Itsellä myös samaa! Oletko saanut muilta kommentteja silmien kieroon menemisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama vika. Olen aika ujo ja arka aina ollut. Lisäksi minulla on ihan katseen kohdistamisvaikeuksiakin, silmät tahtoo mennä kieroon. 🤥. Koen silmiin katsomisen hankalaksi fyysisesti ja vaikeaksi psyykkisesti. Varsinkin läheltä. Vähän kauempaa pystyn paremmin katsomaan silmiin, mutta en silloinkaan kauan yhtäjaksoisesti niin kuin jotkut, jotka koko keskustelun ajan katsovat suoraan toista silmiin. Sellainen kertoo minusta itseluottamuksesta, mutta voi olla myös merkki röyhkeydestä tai ylimielisyydestä. Tiedän ainakin yhden, jonka suora katse on minusta ennen kaikkea ylimielisyyttä.
Itsellä myös samaa! Oletko saanut muilta kommentteja silmien kieroon menemisestä?
Minä ainakin olen. Koulussa opettaja itketti minua ja sanoi, etten ole rehellinen ihminen kun en katso häntä kunnolla suoraan silmiin. Kuinka ihminen, jolla on karsastus, voi tehdä sen? Tietenkin oppilaat ottivat opiksi ja alkoivat kiusata minua samalla tavalla. Oli onnenpäivä hakea lakki ja yo-todistus sekä muuttaa pois paikkakunnalta. Missään lukion jälkeisessä opinnoissa ei ole tuollaista tapahtunut. Taatusti on kyllä karsastuksestani puhuttu selkäni takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse en kyllä pysty katsekontaktia pitämään kuin muutamia sekuntteja, liian intiimiä, ja sosiaalisestihan se on haastavaa.
silti jos mennään haastamaan katsekontakti kilpaan olen usein selvinnyt voittajana joskus jopa kissalle.
Kissat jaksaa tuijottaa usean minuutinkin ajan, vaikka normaalisti siinnä silmät kuivuukin pilalle.
Mulla ollut samaa, en katsoisi mielelläni silmiin kuin oikein läheisiä ihmisiä vaan. Tietoisesti olen sen kuitenkin opetellut, vaikka välillä tuntuu tosi ahdistavalta ja tunkeutuvalta. Jotain autismipiirteitä on muutenkin, mutta ei diagnoosia, olen normaalisti hankkinut ammatin ja olen ihan perus perheenäiti.