Puheterapiaa 2-vuotiaalle?
Neuvolasta käskettiin ottaa yhteyttä puheterapeuttiin, kun 2 vuotiaamme ei puhu juuri mitään (pari sanaa osaa, mutta niitäkin käyttää vain vähän).
Ymmärtää kyllä kaiken mitä hänelle sanotaan ja osaa "sanoa" asiansa muuten kuin puhumalla. On kova hyppimään, juoksemaan ja leikkimään.
Onko kukaan käynyt puheterapeutilla 2-vuotiaan kanssa? Mitä siellä tehtiin? Oliko apua?
Kommentit (17)
Meillä poika tulossa 2v. eikä myöskään puhu juurikaan ja kun neuvolassa ja lääkärillä asiasta kyselin niin molemmat vakuuttivat että mitään kiirettä ei vielä tässä vaiheessa ole ja että ensimmäisen kerran aletaan vasta harkitsemaan 2,5-vuotiaana eikä silloinkaan ole vielä mitään kiirettä. Sanoivat myös, että pojat kehittyvät hitaammin kuin tytöt (pojan molemmat isosiskot puhuneet sujuvasti 1,5-vuotiaina) ja että koska poikamme on motorisesti taitava, on siksi puhuminen jäänyt vähemmälle ja tilanne melko varmasti tasaantuu itsestään ajan kanssa.
Meillä myös poikalapsi ja motorisesti taitava. Tiedän paikkakunnaltamme myös muutaman muun tapauksen, että on 2-vuotisneuvolasta laitettu puheterapiaan, kun ei ole osannut puhua... Tuntuu turhalta, kun poika muuten vaikuttaa täysin normaalilta...
Muita?
Ap
syynä epäselvä artikulaatio. Suun ja kielen lihakset eivät olleet kunnolla kehittyneet, harjoitukset auttoivat.
onko kyseessä juuri 2 vuotta täyttänyt vai jo lähempänä kolmea oleva lapsi. Olitteko siis 2v. tarkastuksessa nyt?
VOihan siellä puheterapeutilla varmuuden vuoksi käydä. käsittääkseni tuo ei vielä ole mitenkään poikkeavaa eikä hälyttävää, jos lapsi juuri täyttänyt 2.
Mitä aikasemmin, sitä parempi!
Me mentiin 3- vuotiaan kanssa puheterapiaan ja sielä kerrottiin ihan missä asennoissa kielen tarttee olla ja kaikenlaisia harjotteita saatiin kotiin viemiseksi.
Vähän niinkun olisit neuvolassa ja saisit sieltä konkreettisia keinoja joilla juuri sinun lapsen saisi koittamaan.
Meillä saattaa lapsella olla lukihäiriö, tuli 1- vuotiaana hyvin sanoja, siitä takapakkia.
Varhaseen alettiin takoa kirjaimia oikein ja S- sekä R on nyt ennen kouluikää saatu kuntoon.
Itselläni oli koulussa vielä S ongelmana ja muistan kun sitä piti koulussa reenata tukimuodossa.
Nykyään kaikenlaiset lukihäiriöt sunmuut on lisääntynyt, mutta oikeasti toi on silmänlumetta: samaa se on ollut ennenkin mutta neuvola ja vanhemmat on nykysin tarkempia, asenteet jostain vaikeuksista ei ole tabu.
Tietenkään ei ole PAKKO vielä osallistua, voitte vaikka sanoa että koska lasta ymmärretään ja asia ei ole lapselle ongelma niin voi vaikka odotella vuoden ennenkö lähtee purkamaan vyyhtiä jos tarttee mutta kannattaa nähdä asia päinvastoin lapsen parhaana.
Me käytiin 3- vuotiaasta siis puheterapeutilla ja muutaman kerran vuodessa riitti meille käyntejä. Niitä harjotuksia tehtiin useampi kuukausi kerralla, mutta niihin tarttee sitoutua tekemään.
Olimme siis 2-neuvolassa, eli poikamme on juuri ihan 2-vuotias.
Erityislapsen, jolla on kommunikointiongelmia, äitinä toteaisin että ottakaa ihmeessä apu vastaan. Nimittäin moni ei tahdo saada apua vaikka pyytäisi.
Tuossa iässä lapset kehittyvät hurjaa kyytiä, ja onhan se lapsellekin helpompaa että voi puhuen kertoa mitä tahtoo. Se, että ymmärtää puhetta on aika yksisuuntaista kommunikaatiota.
mutta ymmärsi kaiken ja elein osasi ilmoittaa tarpeensa. Neuvolassa sanottiin, että jos ei 2,5vuotiaana sano mitään niin sitten pudeterapiaan. Ei tarvittu mennä kun alkoi sitten yhtäkkiä tulemaankin sanoja ja nyt 3,5vuotiaana osaa puhua oikein hienosti. Pari kirjainta ei vielä tule mutta niistä en ole huolissani. Mutta ei siitä puheterapiasta mitään haittaakaan ole ja luultavasti terapeutti tekee ensimmäisellä kerralla jonkin arvion terapian tarpeesta ja varmasti antaa ohjeita kotiinkin.
No yksipuolisuudesta en nyt sano mitään, koska meillä vaikka lapsi siis puhui ensin sanoja ja otti takapakkia eikä enää juuri puhunut niin lapsi ymmärsi puheen ja osasi toimia kotona.
Jos lapsi ei näissä oikein osaa olla mukana niin silloin mennään aikasemminkin terapiaan.
Meillä esikoinen joka meni terapiaan jaksoi selittää asioitaan, osotella joten asia ei ollut kovin suuri murhe.
Nyt tosiaan aloittaa koulun ja yhä rauhallinen juttelija. Mutta edistymisen huomasi kyllä eikä se harjottelu ollut kuin jokunen minuutti joitain kertoja viikossa. Ihan tavallista jutustelua lapsen kanssa, mietittiin vaikka mitä apina sanoo.
6
mutta ymmärsi kaiken ja elein osasi ilmoittaa tarpeensa. Neuvolassa sanottiin, että jos ei 2,5vuotiaana sano mitään niin sitten pudeterapiaan. Ei tarvittu mennä kun alkoi sitten yhtäkkiä tulemaankin sanoja ja nyt 3,5vuotiaana osaa puhua oikein hienosti. Pari kirjainta ei vielä tule mutta niistä en ole huolissani. Mutta ei siitä puheterapiasta mitään haittaakaan ole ja luultavasti terapeutti tekee ensimmäisellä kerralla jonkin arvion terapian tarpeesta ja varmasti antaa ohjeita kotiinkin.
Mutta nyt pari kk vajaan 3v ikäinen leikki-ikäinen puhuu suht hyvin jo. Uskomaton kehitys reilussa puolessa vuodessa. Aioinkin odottaa 3-vuotisneuvolaan ennenkun puheterapiaan pyytäisin lähetteen. Onneksi ei nyt näiltänäkymin tartte :)
r ja d-kirjaimet puuttuu kokonaan, mutta eiköhän ne kouluun mennessä tule.
Se, että ymmärtää puhetta on aika yksisuuntaista kommunikaatiota.
ymmärtämisen lisäksi osaa kyllä kertoa mitä haluaa tai jos ei joitain halua. Ei vaan puhu, mutta ymmärrämme kyllä mitä hän tarkoittaa.
Taidetaan nyt mennä kuitenkin, kun tällaista vaihtoehtoa tarjottiin, eihän siitä mitään haittaakaan ole...
Ap
Meillä oli just 2 vuotiaan neuvola, jossa laitettiin lähete puheterapiaan. Poika sanoi ensimmäisen kerran jo 5kk ikäisenä äiti, ihan selvästi. Yksittäisiä sanoja oli enemmän n. 9kk ikäisenä, 1 vuotiaana alkoi ottamaan takapakkia about muistaakseni.. sen jälkeen on pantannut sanoja. Nyt about 3-4kk sanoi pitkästä aikaa äiti, on muutaman kerran sanonut sen selkeästi mutta enemmän 'äitshi' tyylillä. Omaa juttua löytyy kyllä paljon, on motoriset taidot hyvät ja ymmärtää paljon puhetta. Ja semmosia jos vaikka sanon mennäänkö ulos, menee heti laittamaan kenkiä jalkaan, ja jos sanon että nyt syödään, menee heti syöttötuolille jne. Osaa myös pyytää eleillä ja ilmaista jos ei pidä jostain. Omaa tahtoa ja tempperamentia löytyy myös 😊
Haluaisin kysyä, mitä siellä puheterapiassa tehdään? Luin just täältä että yleensä siinä 2.5v ikäisenä lähete, että tuliko meillä liian aikaisin.. olen sitä mieltä että ei ole mikään kiire, tulee sanat sit kun on aika, mutta tosiaan ei tosta varmaan mitään haittaakaan ole.. kokemuksia? Olis kiva kuulla AP myös sua miten siellä lopulta meni!
Meillä tyttö nyt 3,5 v ja edelleen ujo ja puhuu tosi vähän ja hiljaisesti muiden kanssa, on ehkä vähän epävarma omasta osaamisestaan ja puheestaan, koska alkoi puhua aika myöhään, vasta lähempänä 3 ikävuotta. On liikunnallisesti todella taitava ja pari vuotiaana puki kaikki vaatteet hanskojabä ja kenkiä myöten itse päälle ja sitten auttoi vielä päiväkotiryhmän muitakin lapsia pukemalla heitäkin :D Puhuu meille vanhemmille kyllä enemmän, mutta luonteeltaan silti hiljaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö nyt 3,5 v ja edelleen ujo ja puhuu tosi vähän ja hiljaisesti muiden kanssa, on ehkä vähän epävarma omasta osaamisestaan ja puheestaan, koska alkoi puhua aika myöhään, vasta lähempänä 3 ikävuotta. On liikunnallisesti todella taitava ja pari vuotiaana puki kaikki vaatteet hanskojabä ja kenkiä myöten itse päälle ja sitten auttoi vielä päiväkotiryhmän muitakin lapsia pukemalla heitäkin :D Puhuu meille vanhemmille kyllä enemmän, mutta luonteeltaan silti hiljaisempi.
Voi ihana 🥰 hän on tosi taitava jo niin pienenä! Meillä vieläkin mä puen pojalle päälle, sukat on osannut kyllä jo pitkään ottaa pois :D
Joo, tosta ujoudesta luulen myös että johtuu. Olen siis kotona vielä, ja aion vielä jonkin aikaa ollakin, vielä äskettäin vierasti muita lapsia mutta nyt ottaa aika paljonkin kontaktia saman ikäisten kanssa, vähän isompien sekä pienempienkin, jos ollaan vaikka puistossa missä muita lapsia. Uskon että meilläkin menee varmaan aikalailla siihen 3 vuoteen että alkaa tulla enemmän sanoja.. jotenkin mietin semmostakin, voiko olla että alkaa panttaamaan puhetta vielä enemmän jos sitä aletaan 'tuputtaa'? 🤔
Ei se ole nyt se idea tässä, ymmärtääkö vai ei. Jos ei ymmärtäisi, niin teidät ohjattaisiin johonkin ihan muualle. Äänteenmuodostus on tärkeä taito.
Puheterapian arvio on se ensimmäinen etappi, kun lapsi ei puhu ikätasoisesti - siellä arvioidaan mm, onko sanojen muodostuksessa jotain haastetta. Arvioidaan myös sanavaraston taso. 2,5 vuotiaana pitäisi tulla jo lyhyitä esim kahden sanan lauseita. Puheterapiassa esim opetetaan äänteitä kuten s, k, r, ja voin sanoa että paljon näppärämmin opetetaan kuin vain kotona tai päiväkodissa.
Kyllä sinne kannattaa lapsi viedä. Tässä yhteiskunnassa sen avun saa jopa ilmaiseksi. Voihan olla myös niin, että puheterapeutti arvioi ettei lapsi tarvitse terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli just 2 vuotiaan neuvola, jossa laitettiin lähete puheterapiaan. Poika sanoi ensimmäisen kerran jo 5kk ikäisenä äiti, ihan selvästi. Yksittäisiä sanoja oli enemmän n. 9kk ikäisenä, 1 vuotiaana alkoi ottamaan takapakkia about muistaakseni.. sen jälkeen on pantannut sanoja. Nyt about 3-4kk sanoi pitkästä aikaa äiti, on muutaman kerran sanonut sen selkeästi mutta enemmän 'äitshi' tyylillä. Omaa juttua löytyy kyllä paljon, on motoriset taidot hyvät ja ymmärtää paljon puhetta. Ja semmosia jos vaikka sanon mennäänkö ulos, menee heti laittamaan kenkiä jalkaan, ja jos sanon että nyt syödään, menee heti syöttötuolille jne. Osaa myös pyytää eleillä ja ilmaista jos ei pidä jostain. Omaa tahtoa ja tempperamentia löytyy myös 😊
Haluaisin kysyä, mitä siellä puheterapiassa tehdään? Luin just täältä että yleensä siinä 2.5v ikäisenä lähete, että tuliko meillä liian aikaisin.. olen sitä mieltä että ei ole mikään kiire, tulee sanat sit kun on aika, mutta tosiaan ei tosta varmaan mitään haittaakaan ole.. kokemuksia? Olis kiva kuulla AP myös sua miten siellä lopulta meni!
Ääneenmuodostukseen vaikuttaa motoriikka / jäntevyys, näitä harjoitetaan jos tarve. Puheterapeutti myös kartoittaa millainen sanavarasto lapsella on, onko ikätasoa, tarvitseeko ylipäätään tukea.
Leikkiähän ne terapiakäynnit on lapsen näkökulmasta. Jos suun motoriikkaa tarvitsee harjoittaa, niin tehdään mehupillillä, saippukuplilla, ties millä päristimillä harjoituksia ja leikkejä. Ne on lapselle ihan silkkaa hupia. Kotiin tulee paljon tehtäviä, jota vähän kritisoin. Ymmärrän kyllä miksi, mutta jos lapsia on useampi kuin yksi, niin käytännössä vaikeaa tehdä yhden kanssa paljon tehtäviä.
Mutta terapiasta oli meille kyllä apua.
Jos ongelma on suun motoriikassa, niin on väärin jäädä odottamaan sanojen tulemista itsekseen. Ne tulee ehkä sitten väärin sanottuina, yhdessä ässävian/ärrävian kanssa esimerkiksi. Parempi terapoida mahdollisimman varhain, ennen kuin lapsi oppii väärän tavan.
Meidän kuopus aloitti säännöllisen puheterapian 2.5-vuotiaana. Hän ymmärsi kaiken, oli kognitiivisesti taitava, puhuikin paljon mutta kukaan ei vaan ymmärtänyt siitä tulvasta juuri mitään. Diagnoosi puheentuoton erityisvaikeus. Ennen eskaria tehtiin psykologilla koulumuodon arviointi, tuloksena ihan normaali koulun aloitus. Kuopus kävi mielellään puhetarapiassa, puheterapeutti oli tosi mukava ja osasi toimia lapsen kanssa. Koulumuodon arvioinnin tehnyt psykologi taas oli kuin puusta veistetty, odotin hänen persoonansa takia ihan toisenlaisia tuloksia.
Kävi vielä eskarissakin puheterapiassa.
Suosittelen ottamaan puhetarapian vastaan jos sitä kerran on mahdollisuus saada.
Meillä poika tulossa 2v. eikä myöskään puhu juurikaan ja kun neuvolassa ja lääkärillä asiasta kyselin niin molemmat vakuuttivat että mitään kiirettä ei vielä tässä vaiheessa ole ja että ensimmäisen kerran aletaan vasta harkitsemaan 2,5-vuotiaana eikä silloinkaan ole vielä mitään kiirettä. Sanoivat myös, että pojat kehittyvät hitaammin kuin tytöt (pojan molemmat isosiskot puhuneet sujuvasti 1,5-vuotiaina) ja että koska poikamme on motorisesti taitava, on siksi puhuminen jäänyt vähemmälle ja tilanne melko varmasti tasaantuu itsestään ajan kanssa.