Lue keskustelun säännöt.
Älykäs lapsi?
10.06.2011 |
Viimeksi tänä aamuna tuli päiväkodin omahoitajan kanssa puheeksi, kuinka 3-vuotias poikamme on hänen mielestään keskimääräistä älykkäämpi ja kielellisesti erittäin lahjakas. Itse asiaa on kauhean vaikea arvioida, hän on sellainen kuin on.. muutamat tutut ovat kyllä kommentoineet, että hänellä on kauhean laaja sanavarasto ja tuon ikäiselle monimutkaisia lauseita. Lapsi kyllä pohtii ja kyselee paljon, mutta eivätkö kaikki kyselyikäiset? Luonnollisesti lapsi myös tietää paljon asioita, koska selitämme niitä hänelle.
Minua vaan huolestuttaa, kun meillä on lähisuvussa henkilö, joka oli jo lapsena poikkeuksellisen älykäs ja aikuisena hänestä tuli sosiaalisesti eristäytynyt, mielenterveysongelmista kärsivä, joskin myös huippuälykäs aikuinen.
Päiväkodin hoitaja kyllä sanoi, että hänen mielestään lapsi on myös leikillisesti lahjakas ja yhteisleikit sujuvat ikätovereiden kanssa hyvin. Itse olen kiinnittänyt huomiota siihen, että lapsella on joitakin erikoisia kiinnostuksen kohteita, joita käsittelee myös leikeissä. Sen lisäksi leikkii myös tavallisempia leikkejä, kuten arkipäivän tapahtumia, junarataa yms. Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että lapsi nauttii aikuisten seurasta. Päiväkodissa hänellä on monia hyviä lapsikavereita ja serkut ovat hänelle läheisiä, mutta tuttavaperheitä tavatessa hän hakeutuu ennemmin aikuisten seuraan.
Liikunnallisesti lapsi on varovainen mutta kai aika keskiverrosti kehittynyt kuitenkin. 3-v. neuvolassa onnistui hyppelyt, pyörää osaa polkea apupyörien kanssa jne. Neuvolassa th kiinnitti myös huomiota sanavaraston laajuuteen ja esim. kaikkien värien tunnistamiseen.
Pelkään, että en osaa tukea lasta riittävästi sosiaalisen ja psyykkisen kehityksen puolella. Miten lapsen erikoisiin kiinnostuksen kohteisiin tulisi suhtautua? Esim. LVI-laitteet..
Kommentit (18)
ihmisiä? Tulee jotenkin mieleen asperger, mutta muksusi on vielä niin pieni, että anna kasvaa rauhassa.
No tämä yksi henkilö josta mainitsin, on mielestäni Asperger-piirteinen, mutta eihän sitä siihen aikaan ole tutkittu. Aikuisena todettu vain mielenterveysongelmia hänellä. Aspergerhan minullekin tuli lapsesta ensimmäisenä mieleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa minusta "normifiksulta" 3-vuotiaalta, jolle on ehkä luettu paljon.
Huippuälykäs 3-vuotias lukisi ja kirjoittaisi ja ymmärtäisi matematiikka kuten eräs tuntemani kolmevuotias. Tosin hänen kohdallaan huippulahjakkuuteen kuuluu myös sosiaaliset ja liikunnalliset taidot..
..tällä hetkellä on 17 vuotias, huostaanotettu ja homo. kuitenkin edelleen sosiaalisesti lahjakas..
mielestäni suhtaudut jo nyt tosi hyvin. Aina lapsista on huolta, äidit aina keksivät jotain mikä voisi mennä pahimmillaan tosi pieleen. Se kuuluu äitiyteen.
Lapsestasi on kuitenkin sanottu nähdäkseni vain positiivisia asioita. On kiva juttu jos puhe luistaa, mutta ei se loppujen lopuksi ole mikään kovin pitkäikäinen ennuste. Minä itse olen puhunut todella aikaisin ja kuulemma laajalla sanavarastolla, sitä oli kuulemma ihmetelty vaikka missä. En silti ole mielestäni tavallista viisaampi, joskaan en mikään tyhmäkään. Perus akateeminen jullikka vain.
On myös hyvä jos lapsi leikkii muiden lasten kanssa. Onko hän ainut lapsi? Silloin on myös todella normaalia, että lapsi hakeutuu aikuisten seuraan, onhan se hänelle normaalein. Ainoalle lapselle (ja joskus myös esikoislapsille) on kohtalaisen tyypillistä tykätä aikuisten tavasta toimia, muut lapset voivat tuntua pelottaviltakin käyttäytyessään aikuisia arvaamattomammin. En silti näe kertomasi perusteella mitään huolestumisen arvoista tässäkään, jos lapsella on kuitenkin hyviä lapsikavereita ja leikkikokemuksia päiväkodissa.
Varmaan lapsesi vain on tottunut ja tykästynyt pohdiskelemaan ja kuulemaan kertomuksia. Hän on saanut teiltä aikuisilta paljon aikaa ja keskusteluseuraa - ja sehän on hyvä asia. Ehkä myös luette paljon?
Kysyt miten suhtautua erikoisiin kiinnostuksen kohteisiin. Mielestäni lapsi saa olla niistä hyvinkin kiinnostunut, kunhan on kiinnostunut myös muista aiheista. Jos lapsi alkaa jumittaa jossain aihiossa ylenpalttisen paljon, voi lasta alkaa ohjata muihin juttuihin. Joidenkin lasten kohdalla tehdään jopa niin, että lapsen kiinnostuksen kohdetta tietoisesti rajataan. Saatetaan esimerkiksi antaa lukea sitä sienikirjaa vain puolen tunnin ajan päivässä. Yleensä on kyllä kyse sitten vähän erityisemmistä tapauksista.
On ihan tyypillistä, että lapsi kiinnostuu jostain aiheesta paljon. Monet pojat esimerkiksi opettelevat kaikki automerkit tai dinosaurukset, oma tyttäreni on hyvin kiinnostunut moottoripyöristä. Jos se ei häiritse lapsen muuta toimintaa ja lapsi kiinnostuu monipuolisesti muistakin asioista, voi tuon asian antaa olla.
Kolmivuotiaat ovat muutenkin erityisen kiihkeitä saamaan "fiksatioita", eräskin lapsi puhui jonkin aikaa vain kissoista, oli kissa, naukui, hanskoja käteen laitettaessa ei saanut sanoa kädet vaan terävät kynnet. :) Se meni parin kuukauden päästä ohi, sitten olikin muun aiheen aika.
Älä ole liian huolissasi, lapsesi vaikuttaa terävältä tyypiltä! Aina äideillä se pelko on, mutta mielestäni teet jo nyt hyvää äidin työtä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa minusta "normifiksulta" 3-vuotiaalta, jolle on ehkä luettu paljon. Huippuälykäs 3-vuotias lukisi ja kirjoittaisi ja ymmärtäisi matematiikka kuten eräs tuntemani kolmevuotias. Tosin hänen kohdallaan huippulahjakkuuteen kuuluu myös sosiaaliset ja liikunnalliset taidot..
Kiitos tästä, itse en ole myöskään osannut pitää lastani poikkeuksellisen älykkäänä, vaan enemmän keskivertona 3-vuotiaana, joka on kielellisesti kehittynyt nopeammin kuin liikunnallisesti ja kyselemisen ja lukemisen takia oppinut paljon asioita. Olivat esim. lapsiryhmässä pohtineet, miten auto kulkee, ja lapseni oli ollut ainoa joka oli tiennyt, että autoon tankataan bensaa, joka on mottorin polttoainetta. Meillähän keskustellaan asiasta joka kerta kun ollaan tankilla, koska lapsi kysyy, mitä tapahtuu. Omahoitajan kommenttien takia olen alkanut miettiä enemmän asiaa ja alkoi huolestuttaa mm. nuo erikoiset kiinnostukset kohteet.
on aina ollut myös ikäisiään edellä monissa asioissa. Puhui 2- vuotiaana tosi pitkiä lauseita, ja tuli paljon kertovaa puhetta. 3v selvitti ihan täyttä päätä, ja ilman äännevirheitä. 4v oppi lukemaan ja kirjoittamaan, ihan oma alotteisesti, ei opetettu mitenkään. tai no, toki lapselle aina kerrottiin mikä kirjain mikäkin on, jo 2v asti, kun alko niitä kyselemään, esim. kauppojen kylteistä, katukylteistä jne..
Värejä luetteli monta jo 2v neuvolassa, muistan edelleen kuinka terkkari ihmetteli tätä.
On jo hyvin pienestä asti pohtinut ja miettinyt asioita, halunnut aina tietää "miksi ja miten". On myös kaivannut asioille oikeita selityksiä, ja esim. 4 vuotiaana osasi itse pohtia asioille selityksiä.
Liikunnan suhteen on aina ollut aktiivinen, joskin kaiken uuden suhteen on varovainen. Haluaa aina miettiä ensin ja kokeilla varovasti, mutta kun pääsee vauhtiin, on yleensä todella taitava monissa asioissa. Pienenä oli siis vähän arka kokeilemaan uusia "vauhdikkaita" lajeja, mutta iän myötä on rohkaistunut, ja liikunnallisesti todella lahjakas. Harrastaa joukkuelajia, jossa on ikäluokkaa vanhempien mukana.
Mielikuvitusleikkejä kyllä leikkii, mutta ei siinä määrin, kuin esim. veljensä, joka on taas omaa mielettömän mielikuvituksen ja on muutenkin hyvin eri luonteinen kuin veljensä. Poika on aina tullut toimeen toisten ihmisten kanssa, joskin pienenä oli vähän arka toisten lasten kanssa, viihtyi aikuisten kanssa, ja halusi jutella täysin vieraillekin aikuisille paljon. iän myötä on oppinut tutustumaan ihmisiin paljon omatoimisemmin, eikä arastele ketään. Osaa ja haluaa kyllä leikkiä monella tyylillä, mutta on ikänsä kaivannut niitä oikeita syitä ja selityksiä asioille, joten ei sinällään ole niin paljon leikkinyt mielikuvitusleikkejä.
Koulussa on pärjännyt loistavasti, ja on matemaattisesti lahjakas. Lukemisessa ja kirjoittamisessa on luokan kärjessä.
Toisaalta, itse ei kyllä koskaan näitä asioita kenellekään mainosteta, muuten kuin kysyttäessä toki kerrotaan. Ihan perus pikkupoika, huolettomine asenteineen kyllä noin muuten on.
Me ollaan siis aina kannustettu lasta, ja kerrottu asioita, sen minkä tiedämme, loputtomaan tiedon haluun meinasi välillä tuskastua, kun kumpikaan meistä vanhemmista ei ole ollut kova kouluttautumaan, eikä sinällään niin kiinnostuneita siitä miten mikäkin asia toimii..Onneksi lähisuvussa on oikea "tietopankki", jonka kanssa juttelee kaiken maailman jutut :D
Loput googlaa ja tutkii wikipediasta, jos äiti tai isä ei osaa vastata :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis, että meidän lapsi ei ole todellakaan mikään huippuälykäs, mutta jossain määrin keskivertoa edellä ollut ikäluokkaansa (syntynyt loppuvuonna, joten on ikäluokkansa nuorimpia). Vaikka siis olisi ikäisiään edellä, ja fiksu, ei todellakaan tarkoita sitä, että olisi jollain tapaa erityinen muuten, siis, että olisi mitään autismiin viittavaa tms.
Toiset vaan on kiinnostuneita ja osaavat käyttää älynlahjojaan oikein ;)
älykäs lapsi on on vaikea sanoa kertomastasi. Luultavasti on selkeästi keskiarvoa älykkäämpi, koska tädit olivat huomanneet. Lapsi voi olla hyvin älykäs, mutta normaalin rajoissa siis esim fiksumpi kuin 90% muusta väestöstä. Nämä lapset yleensä menestyy koulussa hyvin ja ovat myös ns korkeita suoriutujia. Mitä kauemmaksi normaalista mennään sitä suurempi riski on alisuoriutumiselle, koulun keskeyttämiselle ja jopa syrjäytymiselle. On vaikea olla liian fiksu ja kaikki eivät välttämättä enään huomaa lapsen korkeaa älykkyttä, koska hän on liian erilainen. Nämä lapset ovat hyvin harvinaisia ja esimerkiksi koulussa niitä voi olla yksi 20 vuodessa. Nämä lapset olisi tärkeä tunnistaa, koska he yleensä tarvitsevat enemmän tukea kuin fiksut, mutta normaalisti fiksut lapset. Esim Einstein oli tälläinen. Sinuna en olisi huolissani lapsesta, hän vaikutta minusta normaalilta fiksulta lapselta, joka varmasti menestyy hyvin normaalissa kouluympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samanlainen lapsi, tosin jo kohta yläasteikäinen. Oppi tosi pienenä lukemaan, laskemaan, luki tietokirjoja, kyseli ja jutteli. Luonteeltaan tasainen, katselevainen tyyppi, erittäin luotettava ja lisäksi hyvä ja uskollinen kaveri. Jonkin verran piti ja pitää edelleen katsoa sen perään, ettei anna liikaa myöten kavereille. On kuitenkin hyvin suoraselkäinen ja rehti ja tuntuu että mitä enemmän ikä tulee, sen tarkemmaksi käy itse kavereidensa valikoinnin suhteen ja tällä hetkellä on tosi hyvä, yhteen hiileen puhaltava porukka kasassa.
Päiväkodissa ja eskarissa ei tuosta tietotasosta ja osaamisesta ollut haittaa, mutta koulussa on ollut roppakaupalla esteitä. Vaikka esim. erityisope ihan omatoimisesti nappasi lapsen testeihin ja suositteli vahvasti lapselle omia tehtäviä äikässä, matikassa jne., ei yksikään opettaja ole ilman erillistä säätämistä suostunut antamaan lapselle riittävän haastavia tehtäviä. Kakkosluokalla lapsi tuntui jo masentuvan, söi paitojen hihat ja oli apea, kun koulussa oli niin tappavan tylsää. Opettaja kun oli sitä mieltä, että kaikkien pitää tehdä kaikki vaaditut tehtävät ja esim. matikassa AIVAN liian helppojen tehtävien jatkuva tankkaaminen oli vain hyväksi, koska "siinä oppii numeroiden piirtämistä". Huoh.
Viitosluokalla ekan kerran iski vastaan se, että hei, kokeisiin pitää oikeasti lukea ja aina ei osaakaan kaikkia tehtäviä. Siinä meni yksi syksy ihan itkun kanssa, kun lapsi koki olevansa ihan huono ja pohjasakkaa, vaikka oikeasti on arvosanoiltaan luokan kärkikastia. Kokemus siitä, ettei kaikkea osaakaan ilman harjoittelua vain iski turhan lujaa ja äkkiä kasvoille, kun edellisinä vuosina ei ollut sitä haastetta saanut. Kun lopulta pääsi tämän "ai, mun pitääkin harjoitella" -homman yli, on alkanut myös vapaa-ajalla ottaa paremmin haasteita vastaan, esim. opetteli skeittaamaan, vaikka aikaisemmin oli sitä mieltä, ettei ikinä opi skeittaamaan, koska ei sitä nytkään osaa.
Hirmuinen litania, mutta sitä vain tässä koitan sanoa, että antakaa lapsen olla sellainen kuin on ja kiinnostua siitä mistä kiinnostuu. Antakaa jutella aikuisten kanssa, mutta huolehtikaa että on riittävästi ikäisiä kavereita ja hyvä meno. Koittakaa saada koulussa tarpeeksi haastavia tehtäviä. Jutelkaa lapselle, olkaa mukana. Kyllä se siitä. :)
vaikea arvioida lasten ollessa pieniä. Toiset kehittyvät huomattavasti aikaisemmin tai ovat kiinnostuneita asioista jotka aikuisista vaikuttaa älykkäämmiltä. Esimerkiksi lukeva kolmevuotias vaikuttaa meistä erityisen lahjakkaalta, mutta samanikäiseen lapseen, joka vaikka tuntee kaikki automerkit ei kiinnitetä saman lailla huomiota.
Itse olen lukenut tästä asiasta aika paljon. Meillä tyttö oli vauvana ja taaperona valtavan edellä monessa asiassa. Hän osasi laskea kahteen kymmeneen, kaikki värit ja muodot selkeästi 12-18kk ikäisenä.
18kk-24kk ikäisenä hän tunnisti pienet ja suuret kirjaimet ja tiesi mitkä äänteet ne tekevät, hän myös tunnisti muutamia sanoja nähdessään ne tekstissä ja kylteissä. Hän alkoi myös yrittää lukea yksinkertaisia sanoaja. Samanikäisen hän yhdisti laskemisen myös varsinaisiin objekteihin siis pystyi sanomaan, että tien varressa on 5 lintua.
Tässä vaiheessa siis meillä oli alle 2-vuotias lapsi joka oli itse oppinut kirjaimet, tunnisti useita sanoja ja yritti lukea ja aloin vanhempana kiinnittään asiaan huomiota. Luin paljon erityislahjakkaista lapsista ja huolestuin :( Tälläinen kehitys ei ollut normaalia.
Kehitys jatkui vielä hurjana 2.5-vuotiaaseen. Lapsi heti 2-vuotta täytettyään kiinnostui palapeleistä. Ensiksi meni 9-palaset, sitten 12, parin viikon kuluttu 24-palaa ja lopuksi 2kk tämän innotuksen alettua 48-palaset palapelit. Lapsi teki palapelejä monta kertaa päivässä. Päiväkodissa huomasin, että muut saman ikäiset lapset eivät osanneet 9-palan palapelejä, kun meillä tehtiin niitä 48-palasia. Sitten yhtenä päivänä kiinnostus palapeleihin lopahti. Nyt 4-vuotiaana tekee palapelejä ehkä 2 kertaa vuodessa ja siis edelleen valitseen nuo samat 48-palaset, mitä osasi jo 2-vuotta aiemmin.
Toinen aikuisten huomiota herättävä asia oli lapsen tietokoneen käyttö. Reilu kaksivuotiaana hän oppi käyttämään hiirtä ja koska osasi hieman lukea, tunnistaa sanoja ulkomuistista ja arvata pitkiä sanoja alku ja loppuäänteistä. Meidän reilu kaksivuotias siis surffaili netissä. Jouduimme poistamaan kaikki ei lapsille sopivat bookmarksit esim youtube, uutiset ja pitämään ainostaan pikkukakkosta ym esillä. Lapsi myös löysi tietokoneen iTunesista haluamansa laulut jollakin lailla lukemalla laulujen nimiä, luultavasti arvaamalla alkuäänteistä.
Yhtenä päivänä laittaessani ruokaa äitini yritti soittaa skypellä. En kerennyt vastaamaan, mutta tyttö oli mennyt koneella avannut chatin ja kirjoitti siihen omaa nimeään. Hän oli nähnyt meidän avaavan chatin ja kirjoittavan. Kysyin häneltä miksi hän teki niin ja tyttö kertoi halunneensa kertoa mummolle hänen olevan tietokoneella. Hän oli tunnistanut mummon nimen soittajana ja halunnut chattaillä ;)
No sitten 2.5 vuoden iän jälkeen tyttön kiinostus lukemiseen, laskemiseen, palapeleihin ym täysin loppui. Nyt hän on 4 ja tottakai vaikuttaa ihan fiksulta, koska osaa suunnilleen nuo samat asia kuin 2-vuotiaana. Ei vieläkään lue sujuvasti, ainostaan sanoa ei lauseita. Viimeiset 2-vuotta tyttö on tykännyt elellä omassa mielikuvismaassaa leikkien. Kaksivuotiaana hän vaikutti "scary smart" ja nyt "smart". Katsotaan miten myöhemmin käy, mutten usko lapseni olevan "profoundly gifted" vaan luultavasti hän pärjää aivan hyvin aikanaan koulussa ;)
Tyttö lisäksi on luonteeltaan itsepäinen ja itsenäinen, joten häntä en voi opettaa. Hän joko oppii itse tai ei opi ollenkaan. Siksi tuo lukeminenkaan ei ole kahteen vuoteen edistynyt, koska hän ei huoli minkäänlaista ohjausta tai apua. Viimeistään sitten toivottavasti koulussa oppii lukemaan sujuvasti. Jos hän haluaa hän pystyy oppimaan käytännössä ihan mitä tahansa, mutta tällä hetkellä tuo tarmo on suunnattu leikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin vielä miettimään, mitä lapsemme oikeastaan osaa..
- Oli esimerkiksi muodostanut päiväkodissa lauseen: minkä nimisiä lapsia siellä uudessa päiväkodissa on, mihin sä menet syksyllä töihin? (omahoitaja vaihtaa työpaikkaa)
- Osaa laskea välillä 1-10. Tuntee siis selvästi lukumäärän käsitteen, eikä vain luettele numeroita, laskee esimerkiksi kuinka monta pikkuautoa on lattialla. Osaa myös ryhmitellä, esimerkiksi eilen: pöydässä on nyt kaksi poikaa (hän ja isi) ja kaksi tyttöä (äiti ja mummi). Eli siis kolme aikuista ja yksi lapsi.
- Tunnistaa ison osan kirjaimista (tämähän on aika mekaanista opettelua jos on kiinnostunut). Osaa sanoa, millä alulla sana alkaa. Esimerkiksi isän nimi Paavo alkaa 'paalla' mutta ei siis vielä ymmärrä, että oikea kirjain jolla alkaa olisi 'pee'. Tunnistaa, että P on kirjain nimeltä 'pee'.
- Osaa tavuttaa jopa kokonaisia lauseita. Tämä alkoi ihan vahingossa ja siitä on tullut meidän yhteinen leikki. Usein kun luen hänelle iltasatua, hän osoittaa tekstiä ja sanoo perässäni 'lukeeko tässä 'mai-ja me-ni kou-luun' (minä siis luen tavallisesti). Osaa muodostaa sanan tavuista, esimerkiksi jos minä sanon hei-nä-sirk-ka, lapsi osaa sanoa, että siitä tulee heinäsirkka.
- Kovasti kyselee, miten laitteet toimivat. Kuuntelee vastauksen, kysyy monta kertaa uudelleen ja lopulta osaa selostaa asian itse. Pohtii nyt abstraktien käsitteiden merkitystä, esim. eilen, tänään, huomenna. Mietti yhtenä päivänä, onko nyt tänään. Kun vastasin, että on, mietti, miten aina on tänään. Yritä siinä sitten selittää, että kun se tänään tarkoittaa juuri sitä.. eilen on aina yksi yö sitten ja huomenna yhden yön päästä..
Aivan ihana lapsihan tuo on, eikä päästä äitiä helpolla kysymyksineen. Toki olen hänestä ylpeä juuri sellaisena kuin hän on. Toki meille kelpaisi minkälainen lapsi tahansa, mutta hänen itsensä takia toivon vain, ettei varjopuolena tule sosiaalisia tai psyykkisiä ongelmia.
Mutta katsellaan, mikä on tilanne sitten eskari- tai kouluiässä. Voihan olla, ettei asioiden oppiminen olekaan hänelle sen helpompaa kuin muille. Jos on, täytyy kiinnittää huomiota tuohon tylsistymiseen.
kaikista kirjoitusvirheistä, mies väittää minun olevan lukivikainen.
t9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta me vanhemmatkin olemme lahjakkaita.
Kannattaa toisaalta kehua lasta niistä taidoista, joita hänellä on, ja kannustaa myös niiden taitojen pariin, jotka vaativat enemmän tekemistä.
Turha tässä vaiheessa on murehtia aikuisiän mielenterveysongelmia. Ainoa, mitä voit asialle tehdä, on tukea lapsen tervettä itsetuntoa kehumalla ja kannustamalla. Ja hyväksymällä lapsesi sellaisena kuin hän on.
Hei!
Sinä joka puhuit, että lapsesi on lvi-laitteista kiinnostunut. Olisi kiva kuulla, mitä teille kuuluu tänä päivänä? Itselläni myös 3 v. jolla pitkäaikainen kiinnostus lvi-laitteisiin ja tekniikkaan.
Hei!
Sinä joka puhuit, että lapsesi on lvi-laitteista kiinnostunut. Olisi kiva kuulla, mitä teille kuuluu tänä päivänä? Itselläni myös 3 v. jolla pitkäaikainen kiinnostus lvi-laitteisiin ja tekniikkaan.
Nuorempi lapsistani on testatusti älykäs, nyt jo 11-vuotias. Pienestä asti olen panostanut liikunnallisuuteen ja sosiaalisiin taitoihin, niihin älykkäiden lapsien usein heikkoihin puoliin. Älykkyydestä ei meillä olla kerrottu lapselle tai muille ja hän käy tavallista luokkaa. Integroituminen ikäisiensä maailmaan, tavallinen ja hyvä, onnellinen lapsuus ovat parasta mitä voit tarjota lapsellesi. Kirjoja, keskusteluja, sopivia haasteita ja virikkeitä näiden lisäksi. Varaudu puremaan kieltäsi kaikkien lastensa erikoislahjakkuuksista hehkuttavien seurassa. Heitä on paljon, ja he elävät lastensa kautta. Vaikka lapsi olisikin poikkeuksellisen lahjakas, ei jatkuva jalustalle nostaminen yleisön kustannuksella ole lapsen psyykeelle hyväksi, mielestäni. Kehua saa ja pitää, varsinkin yrittämisestä. Mieti myös miten tuet lasta henkisesti hänen huomatessaan älykkyytensä.
ihmisiä? Tulee jotenkin mieleen asperger, mutta muksusi on vielä niin pieni, että anna kasvaa rauhassa.