Lue keskustelun säännöt.
Huono "omatunto" exää kohtaan
19.05.2025 |
Jätin exän 20 vuoden suhteen jälkeen. Rehellisesti, löysin toisen ja rakastuin ihan kunnolla.
Olen nyt todella onnellinen, jopa lapseni, teini, pitää uudesta puolisostani todella paljon.
Mutta asiaa varjostaa huoli exästä :(
Hän itki kun halusin erota ja olisi antanut minulle aikaa miettiä. Vaikka hän itse oli välillä kamala minua kohtaan ja uhlkaili erolla/sillä että heittää minut kodistamme ulos.
Minusta tuntuu ihan kamalalta. Mitä voisin tehdä asialle?
Kommentit (6)
Kirjoitat kännykän muistiinpanoihin listan kaikesta paskasta mitä teki suhteenne aikana, ja aina kun alkaa omatunto kolkutella, luet sen listan ja olet tyytyväinen.
Erosin itsekin sellaisesta perusnegatiivisesta mököttäjämiehestä. Hän suuttui jopa uusien verhojen ostamisesta viikoiksi "koska ostelen kotiin asioita häneltä kysymättä" - minulla kyllä oli kangasnäytteet kotona katsottavana mutta hän ei HALUNNUT katsoa niitä. Sitä ennen elettiin vuosi ilman verhoja... Välillä minulle samoja fiiliksiä, omatunto soimaa että nyt hän on yksin, mutta sitten mietin niitä hänen viikkokausien mökötysjaksoja ja olen onnellinen uuden miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit paskamaisen tempun. Sen pitääkin tuntua siltä.
Et kertonut, miten jätit hänet, miten nopeasti, mutta jos se on tullut yllätyksenä hänelle ja sinä vain reippaasti hävinnyt uuteen elämään saattaisi pari keskustelua olla vielä paikallaan?
Hyvä ero pitää sisällään myös toisenkin osapuolen kuuntelemisen, vaikka oma päätös olisi mitä tahansa. Jos hän ei ole saanut sanottua sanottavaansa sinulle anna se mahdollisuus hänelle nyt. Saatat hyvinkin saada omatuntosi rauhoittumaan ja unohtamaan hänet lopullisest.
20 vuotta on pitkä aika elää yhdessä, joten olipa exäsi millainen nyt sinä rakastit häntä joskus niin kuin hän sinua. Nyt kun aikaa on vähän kulunut erosta keskustelu olisi senkin vuoksi perustelua. Voit aloittaa sen kertomalla, että olet huolissasi miten hän pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Teit paskamaisen tempun. Sen pitääkin tuntua siltä.
Olisi pitänyt pysyä onnettomassa suihteessa ja kärsiä?
Eikö lapsikin olisi siitä kärsinyt?
Antaa olla.
Tosiasia on se, että jumala ei vie yhdeltäkään sellaiselta puolisoa, joka tätä todella arvostaa ja huolehtii tästä, ihan niin kuin puolisosta pitäisi.
Onko nämä tuntemukset ihan normaalieja?