Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monesti se unelmien prinssi osoittautuu lähinnä sammakoksi?
18.05.2025 |
Kuinka te uskallatte kuvan/kuvien ja viestittelyn perusteella mennä treffeille? Ihmisestähän on jo piirtynyt tietynlainen omien kuvitelmien mukainen kuva. Itselle on ehdotonta, että tunnen ihmisen jo jollain tapaan ennestään. Olen ehtinyt kääntää kaikki hassut ominaisuudet persoonallisuudeksi, eikä ne hämmennä. Tietää siis edes jotenkin mitä odottaa. Teininä kävi niin, että ystäväni järjesti minulle "sokkotreffit". Näytti kyllä pojan jonka asialla oli. Poika oli kaunis kuin kiiltokuva ja ehdin heti vähän ihastuakkin. Ehdin myös ennen treffejä useamman päivän luoda hänestä oman mielikuvan. No pitikö tämä paikkansa? Ei tietenkään. Tuo ristiriita teki tilanteesta pettymyksen, vaikka ei pojassa mitään vikaa oikeasti ollutkaan. Niinpä päädyin lopettamaan homman tuohon yhteen iltaan. Todella typerää, mutta hänen äänesäkkin oli muka pettymys. Jos olisimme tunteneet entuudestaan, niin tiedä vaikka olisimme tänäkin päivänä yhdessä :(
N.46
Kommentit (3)
Todella usein. Omat tapailuni ovat ajalta ennen Tinderiä ja vaikka kuva oli silloin kiva yllätys, se ei aina vastannut todellisuutta ja vaikka vastasikin niin ihminen oli todellisuudessa ihan muuta kuin oletti. On suorastaan ihme että löytyi vihdoin hyvä mies, mutta se vaati aika monen sammakon tapaamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin mieheni ihan livenä. Erilaisissa tilanteissa seurasin miten hän käyttäytyy, kohtelee vanhempiaan (etenkin äitiään), miten hän heistä kertoo ja miten kunnioittaa muuta ihmisiä jne. Ei ole ensimmäisen 50 vuoden aikana muuttunut sammakoksi. Jos en olisi onnistunut löytämään hyvää miestä, olisin ollut ilman.
En tiedä.Oma kokemukseni seuraavanlainen:(tapahtui opiskellessani Tampereella) Olin tuolloin parikymppinen ''tytönhupakko''.Viestittelin yhden ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa Tinderissä vaikkei tämä hänen taustansa mitään tässä tapauksessa merkkaa.No mutta asiaan.Sovimme tapaamisen kahvilaan.
Valehteli ikänsä reippaasti alakanttiin.Oikeasti minua odotti siellä 35 vuotias parrakas tummahiuksinen mies.Voit uskoa niiden olleen elämäni nopeimmat päiväkahvit.Poistuin paikalta 20 minuutin treffeillä olon jälkeen tekosyyn varjolla.Hän oli sika ja röyhkeä sellainen osittain siksikin että yritti saada minut maksamaan koko lystin eli kahvit ja leivokset molemmille meille.Ja silloin olin aika tiukilla niukalla opiskelijabudjetilla.Että sellaisen ''kultakimpaleen'' joku sai.
Onneksi kaikki päättyi lopulta hyvin.Löysin elämäni miehen yliopistolta,missä opiskeltiin samaa alaa.Mentiin naimisiin kolme vuotta sitten.Ja ollaan onnellinen ydinperhe farmariauton kanssa.Enää puuttuu se kultainennoutaja:D