Aspergeristä

Voiko tätä syndroomaa alkaa epäilemään vasta aikuisiällä? Käytös lapsena, nuorena jne. pistetty stressaavan elämäntilanteen (vaikea perhe, avioero..) piikkiin mutta senkin ajan tutkimuksissa näkyy mm. varhaiskypsyyttä, ongelmia sosiaalisissa suhteissa ym.



Olen vasta nyt aikuisiällä "herännyt" omaan omituisuuteeni. En lapsena nähnyt siinä mitään outoa, etten osannut leikata kunnolla saksilla tai värittää kuvaa täysin rajojen sisällä pysyen...tai että kutosluokalla tein lukion englannintehtäviä. Vasta nyt vanhempana olen tajunnut myös, että suurin osa ihmisistä ei todellakaan jäsennä maailmaa kuten minä ja palstalla olen saanut haukkuja mm. epäempaattisuudesta (jolloin olen mielestäni ollut vain looginen tms.). Oikeassa elämässä minulla on muutama kaveri, mutta tuntuu ettei ole ns. yhteyttä kehenkään- kukaan ei ymmärrä minua enkä ole oikeastaan kiinnostunut muista ihmisistä kauheasti enää. Kätevintä olisi, jos haluamansa ihmiset saisi paikalle sormiaan napsauttamalla- ja taas katoamaan napsauttamalla uudestaan, kun heistä on saanut tarpeekseen.



Liittyneekö sekin kuvaan, että en tunnista ihmisistä tunnetiloja vaan kyselen usein työkavereiltakin että onko kaikki ok ja nämä nauravat että taasko aloitan. Mielestäni näyttävät huolestuneilta tms. Olin myös kerran päästää potentiaalisen rikollisen sisään kun en älynnyt epäillä että (muiden mielestä oudosti käyttäytyvä) aavistuksen erikoinen herra oli tullut liikkeeseemme pahat mielessä...on vaikeaa ymmärtää mistä on oikeasti kyse. Kun tein asperger-testiä, en tajunnut aluksi että rutiini voisi olla muutakin kuin pakonomaista käsipesua tms. ja vastasin että ei, minulla ei ole toistuvaa rutiinia- unohtaen sujuvasti että päiväni on pilalla jos yksikin, jo suunniteltu asia, muuttuu.



Onko palstalla muita aspergeria pohtivia tai peräti sairastavia?