Lue keskustelun säännöt.
Mietin poikani tulevaa tyttöystävää...
18.06.2011 |
Tajusin tässä juuri yksi päivä, ettei enää mene kuin pari-kolme vuotta siihen kun kohta 13-vuotias poikani tuo ensimmäisen tyttöystävän kotiin (tämä oma arvioni omasta pojasta, tiedän että monilla on tyttöystävä jo aiemmin ja monilla ei vielä pitkään aikaan).
Aiemmin ajatus on tuntunut ihan hyvältä. Nyt jotenkin surettaa ja huokailuttaa. Taidan olla mustasukkainen pojan kiintymyksestä! Olen ollut yksinhuoltaja pitkään, hän ainut lapseni, ja suhteemme on hyvin läheinen.
En silti ole pidätellyt häntä itsenäistymästä, päinvastoin olen tukenut kaikessa minusta etääntymisestä ja väitän että minulla on ollut hyvä tuntuma siihen miten valmis hän on mitenkin kauas lähtemään (henkisesti tai fyysisesti kauas).
Olisi kiva kuulla poikien äitien kertomuksia siitä, millaiseksi äidin ja pojan suhde muuttuu kun äiti ei enää olekaan se tärkein ihminen, joka mielessä pyörii ja jolle tekee mieli kaikki jutut kertoa (paitsi salaisuudet ja kaverien kanssa tehdyt tuhmuudet tietysti... ei kai kukaan terve poika KAIKKEA äidille kerro!).
Tiedostan, että minä voisin hyvin olla se äiti, jonka mielestä kukaan tyttö ei ole tarpeeksi hyvä pojalleni. Onneksi olen yleensä aika positiivinen ja optimistinen ihminen ja vaikka näkisin ihmisessä puutteita näen kuitenkin enemmän niitä hyviä puolia.
Millaisen pojan olen kasvattanut - millanen osapuoli hänestä tulee ihmissuhteeseen? Loistava keskustelija, ymmärtää tunneasioita, kiltti ja reilu. Mutta myös laiska ja mukavuudenhaluinen - mielellään jättää hommat naisten tehtäväksi jos nainen siihen suostuu. Pelit ja leffat maistuvat... Onneksi myös sitcom ja romanttisetkin sarjat niin on heillä jotain mitä katsella yhdessä, kun poika ei ole mikään innokas aktiiviharrastaja ja kotoa lähtijä...
Kommentit (4)
av.n kitisevää miniämammaa, kuka pulttaa siitäkin jos jouluna tarjoan lanttulaatikon foliovuoasta, enkä laita sitä miniän iloksi keraamiseen astiaan. Niin ja miehellä ei ole slipoveri joulupöydässä päällä vaan rento gollitz kun miniä kekkaloi kymmenen sentin koroilla ja iltapuku päällä nauttimaan kinkkua ja laatupunaviiniä.
Itse asiassa itse ajattelen, että omaa elämäänsähän jokainen poika meillä elää (meillä 3 poikaa) ja tuo kotiinsa tyttöystävän, kenet tuo. Kotonani en ala jännittämään ja hyppäämään näiden tyttöystävien takia. Jos ei kelpaa kotini niin ei sitten. Mutta itse pidän aika luonnollisena ajatuksena, että tyttöystäviä alkaa ilmestyä näytille tasaiseen tahtiin ja joku heistä on ehkä vaimokin.
Minä kyllä ajattelin ihan törkeästi elellä omaa elämääni kun pojat lähtevät maailmalle, enkä aio sekaantua heidän elämäänsä sen kummemmin. Odotan heiltä sitä samaa toisin päin kun se aika koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietit melko paljon tätä tyttöystäväasiaa, vaikka tyttöystävää ei edes vielä ole.
Tiedostan, että minä voisin hyvin olla se äiti, jonka mielestä kukaan tyttö ei ole tarpeeksi hyvä pojalleni. Onneksi olen yleensä aika positiivinen ja optimistinen ihminen ja vaikka näkisin ihmisessä puutteita näen kuitenkin enemmän niitä hyviä puolia.
Ymmärräthän, että merkityksellistä ei ole se, mitä hyviä puolia sinä tytössä/naisessa näet, vaan se, mitä poikasi hänestä ajattelee.
Sanoisin, että ongelmia tulee väistämättä, ellet osaa päästää irti asteittain lähivuosina.
Tajusin tässä juuri yksi päivä, ettei enää mene kuin pari-kolme vuotta siihen kun kohta 13-vuotias poikani tuo ensimmäisen tyttöystävän kotiin (tämä oma arvioni omasta pojasta, tiedän että monilla on tyttöystävä jo aiemmin ja monilla ei vielä pitkään aikaan)
eikä ole tuonut vielä ensimmäistäkään tyttöystävää näytille. Toivottavasti edes jonain päivänä...
mutta minusta tuntuu, että sinusta tulee mukava anoppi :)