Miten huono itsetunto kehittyy?

Yleensä jo vauvana laiminlyömisestä. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos vauva itkee, sitä laiminlyödään. Sen tunteita ja tarpeita ei ymmärretä tai ne jätetään tarkoituksetta huomiotta. Tästä muodostuu ensimmäiset arvottomuuden kokemukset, joita lapsi sitten toistelee koko elämänsä, sillä ne ovat se miten hän on oppinut elämään.

Varmaankin se kehittyy sillä että elämässä kasautuu enemmän miinusmerkkisiä pallukoita kuin plusmerkkisiä.

Varmaan siten, että vanhemmat haukkuvat lasta.

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin se kehittyy sillä että elämässä kasautuu enemmän miinusmerkkisiä pallukoita kuin plusmerkkisiä.

Minulla on pluskokoiset pallukat.

t. Kake

Meidän 6v aspenger tyttö on aina iloinen. Sitten joskus tulee vahingossa sanottua, joku hänestä nurjan kuuloinen lause kuten ei me enään tulla tänne hampurilaiselle. Niin sitten hän on rie pu, raukka ja täytyy pyytää anteeksi. Täytyy olla tarkempi mitä sanoo,a

Söi niin huonosti. Kyllä me taas joskus sinne mennään,a

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siten, että vanhemmat haukkuvat lasta.

Ja perään naiset.

Mitä mieltä! Voisko Happy meal olla Happy meal, ilman hampparia?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siten, että vanhemmat haukkuvat lasta.

Kyllähän kaikki vanhemmat joskus haukkuvat lastaan, jos lapsi toimii typerästi. Mutta mikä määrä aiheuttaa huonon itsetunnon? Vastakohta, että kasvattaa vain positiivisesti, aiheuttaa myös sekin lapselle huonon itsetunnon. Lapsi putoaa silloin korkealta, kun elämä ei olekaan niin helppoa.

Ap

Hiipien.

Se kehittyyy sillä, että vanhemmat on vätyksiä, jotka ei ymmärrä kasvattaa lasta.

Ei ainakaan itsellä ollut vanhemmat, vaan muut samanikäiset lapset.

Minua ei lapsena koskaan kehuttu ja aina tuli vain ne haukut. Siitä kai se sitten lähti.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei lapsena koskaan kehuttu ja aina tuli vain ne haukut. Siitä kai se sitten lähti.

Niin ja nyt aikuisiällä vaikka joku kehuisikin niin ne kehut lähinnä ärsyttää, kun ei sellaiset vaan jotenkin "kuulu" minulle.

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin se kehittyy sillä että elämässä kasautuu enemmän miinusmerkkisiä pallukoita kuin plusmerkkisiä.

Olisko myös laadulla jotain merkitystä? Joku asia loukkaa enemmän kuin muut. Toiset ovat myös herkempiä kuin toiset.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minua ei lapsena koskaan kehuttu ja aina tuli vain ne haukut. Siitä kai se sitten lähti.

Ei koskaan kehuttu? Niinkö?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei lapsena koskaan kehuttu ja aina tuli vain ne haukut. Siitä kai se sitten lähti.

Ei koskaan kehuttu? Niinkö?

Ap

Niin. Perheessämme oli sellainen tyyli että silloin kun teki huonosti niin siitä sanottiin ja muuten oltiin vain hiljaa vaikka ehkä olisikin tehnyt hyvin.

Ainakin sillä suomalaisittain varsin perinteisellä kasvatuksella jossa lapselta pitää ottaa pienestä pitäen luulot pois ettei vaan pääse ylpistymään.

Ei kannusteta, ei kehuta koskaan eikä myöskään kerrota että lapsi on rakas ja ihana just sellaisena kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei lapsena koskaan kehuttu ja aina tuli vain ne haukut. Siitä kai se sitten lähti.

Ei koskaan kehuttu? Niinkö?

Ap

Niin. Perheessämme oli sellainen tyyli että silloin kun teki huonosti niin siitä sanottiin ja muuten oltiin vain hiljaa vaikka ehkä olisikin tehnyt hyvin.

Tuo taitaa olla se yleinen kasvatustapa nykyään? Vanhempien katse nousee älylaitteesta vasta kun lapset alkaa perseillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin se kehittyy sillä että elämässä kasautuu enemmän miinusmerkkisiä pallukoita kuin plusmerkkisiä.

 

Minulla on pluskokoiset pallukat.

t. Kake

 

Pertti-Liisa