Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteessa näkyy se, jos mies on epävarma ja huono itsetunto hänellä?
10.05.2025 |
Olen tutustunut erääseen ihan kivaan mieheen, ollaan vietetty ihan kaveripohjalta aikaa yhdessä. Ja mies on paljon kertoillut omista epävarmuuksistaan ja huonosta itsetunnostaan. Eikä siinä, on ihan ok olla epävarma ja huono itsetuntokin on kai aika tavallinen asia, en häntä niistä yhtään tuomitse. Mutta. Nyt on alettu lähentyä enemmän ja olen miettinyt, että jos päädyttäisiin yhteen, niin vaikuttaako tuollainen huono itsetunto ja epävarmuus parisuhteessa paljonkin. Näkyykö ne jotenkin siinä, että millainen mies on puolisona? Osaisiko joku sanoa?
Kommentit (20)
Minusta on hieno asia että on avautunut sinulle epävarmuuksistaan, pidän sitä itse luottamuksen osoituksena. Voi myös "testata" kuinka reagoit asiaan ja vetäydytkö kuullessasi mistä hän avautuu. Mies on jo avannut asialle keskusteluyhteyden joten miksi et kysyisi suoraan häneltä itseltään, että miten se vaikuttaa hänen ihmissuhteisiin?
Nämä epävarmuuttaan pettävät ja luonnehäiriöiset ovat just niitä, jotka eivät ikinä kertoisi huonosta itsetunnostaan, päinvastoin, väittäisivät ihan jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla mitä vain. Ottaa kaiken sanomasi piruiluna tai ei kykene itse päättämään mitään. Tai sitten ei edes yritä tehdä asioita, koska pelkää epäonnistua. Tai pettää ja valehtelee.
Tai piiloutuu tossuna. Ihan mitä tahansa voi olla. Mutta vaatii sinulta hermoja ja herkkyyttä joka tapauksessa. Jos annat liikaa siimaa, miehestä voi tulla jopa kontrolloiva. Tai sitten palvoo sinua ja maata jalkojesi alla. Mahdoton sanoa noilla perusteilla mitään.
Onko jokin uusi normi olettaa aina pelkkää negatiivisuutta? Sinäkö oot pelkkää teflonia? Sulla ei mitään epävarmuuksia tai kipeitä kokemuksia joista jäänyt pahimmillaan itsetunto-ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla mitä vain. Ottaa kaiken sanomasi piruiluna tai ei kykene itse päättämään mitään. Tai sitten ei edes yritä tehdä asioita, koska pelkää epäonnistua. Tai pettää ja valehtelee.
Tai piiloutuu tossuna. Ihan mitä tahansa voi olla. Mutta vaatii sinulta hermoja ja herkkyyttä joka tapauksessa. Jos annat liikaa siimaa, miehestä voi tulla jopa kontrolloiva. Tai sitten palvoo sinua ja maata jalkojesi alla. Mahdoton sanoa noilla perusteilla mitään.
Onko jokin uusi normi olettaa aina pelkkää negatiivisuutta? Sinäkö oot pelkkää teflonia? Sulla ei mitään epävarmuuksia tai kipeitä kokemuksia joista jäänyt pahimmillaan itsetunto-ongelmia?
No ei ole mikään normi. Aloittaja kyseli, miten voi näkyä ja listasin ongelmia miten voi näkyä.
Ei taida sellainen mies parisuhteeseen päätyäkään.
"Miten parisuhteessa näkyy se, jos mies on epävarma ja huono itsetunto hänellä?"
Öööh... On suostunut avioliitoon???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies saattaa olla sellainen perässä vedettävä kivireki joka ei osaa sanoa mielipidettään mihinkään mutta jossain vaiheessa sitten katkeruus puskee esiin kun on myötäillyt vaan toista.
Voi myös olla sellainen joka ei saa sanoa kenellekään (paitsi kumppanilleen) ei eli toisten ei tarvitse kuin vähän vinkaista niin tämä ryntää kaveriksi ja skippaa samalla kaikki muut suunnitelmat.
Voi myös haukkua kaiken sanomasi / tekemäsi ja arvostelee kaikkea mistä pidät. Yrittää siis pönkittää omaa itsetuntoaan tallomalla sinua.
Toki voi olla myös ihan sinällään tervepäinen kaveri jonka epävarmuudet katoaa ajan / suhteen myötä ja saa itsevarmuudenkin normaaliksi. Tätä viimeistä puoltaisi ehkä eniten se, että hän ei peittele näitä epävarmuuksiaan sinulta vaan haluaa kertoa niistä avoimesti. Lisäksi kaveruus / ystävyys on usein se ihan paras perusta parisuhteelle koska ollaan jo tuttuja valmiiksi eli tietynlaisista asioista ei enää tarvitse kokea epävarmuutta.
Ei vaan kuitenkaan voi tietää etukäteen. Silti itse pitäisin ennemmin mahdollisuutena kuin uhkana jo ihan siksi, että meissä suomalaisissa on aika harvassa he joilla on aidosti terve itseluottamus eikä mitään tunnelukkoja tai muuta vastaavaa kasvatuksesta kumpuavaa ongelmaa.
Itsetunto ei onneksi ole vakio ja huono itsetunto voi koheentua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ensimmäinen aviomieheni oli traumatisoitunut ja huonoitsetuntoinen. Puolisona hän oli hyvin kontrolloiva ja mustasukkainen.
En tiedä. jos mies on itsetietoinen, niin ehkä hän työstää asiaa itsessään? Itse kun olin epävarman miehen kanssa, niin se oli yhtä helvettiä. Mies ei koskaan sanonut tai puhunut epävarmuudestaan, vaan se oireili minun kontrolloimisena ja sairaalloisena mustasukkaisuutena. Näet sen kyllä ajan kanssa, miten hän sua kohtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. jos mies on itsetietoinen, niin ehkä hän työstää asiaa itsessään? Itse kun olin epävarman miehen kanssa, niin se oli yhtä helvettiä. Mies ei koskaan sanonut tai puhunut epävarmuudestaan, vaan se oireili minun kontrolloimisena ja sairaalloisena mustasukkaisuutena. Näet sen kyllä ajan kanssa, miten hän sua kohtelee.
Sama kokemus. Mutta luulen kans, että asiassa auttaa, jos mies tiedostaa sen itse.
Tiedostamaton mies pistää huonon olonsa kumppanin syyksi ja sitten alkaa lyttääminen ja tuo kontrollointi ja mustasukkaisuus. Se kumpuaa jostain, ettei sisimmässään koe edes ansaitsevansa sitä naista ja sitten itse sabotoi sen suhteen. Todella järjetöntä toimintaa, mutta kuten sanottua, se mies ei itse tiedosta sitä. Se voi jopa näyttää itsevarmalta päälle päin.
Siinä mielessä sen epävarmuutensa tiedostava ja myöntävä saattaa olla parempi. Ehkä antaisin mahdollisuuden, mutta pyrkisin keskustelemaan aiheesta paljon heti alusta asti.
Vierailija kirjoitti:
Mies saattaa olla sellainen perässä vedettävä kivireki joka ei osaa sanoa mielipidettään mihinkään mutta jossain vaiheessa sitten katkeruus puskee esiin kun on myötäillyt vaan toista.
Voi myös olla sellainen joka ei saa sanoa kenellekään (paitsi kumppanilleen) ei eli toisten ei tarvitse kuin vähän vinkaista niin tämä ryntää kaveriksi ja skippaa samalla kaikki muut suunnitelmat.
Voi myös haukkua kaiken sanomasi / tekemäsi ja arvostelee kaikkea mistä pidät. Yrittää siis pönkittää omaa itsetuntoaan tallomalla sinua.
Toki voi olla myös ihan sinällään tervepäinen kaveri jonka epävarmuudet katoaa ajan / suhteen myötä ja saa itsevarmuudenkin normaaliksi. Tätä viimeistä puoltaisi ehkä eniten se, että hän ei peittele näitä epävarmuuksiaan sinulta vaan haluaa kertoa niistä avoimesti. Lisäksi kaveruus / ystävyys on usein se ihan paras perusta parisuhteelle koska ollaan jo tuttuja valmiiksi eli tietynlaisista asioista
Hieman huvittaa, kun sanotaan, että meillä suomalaisilla on huono itsetunto. Niinhän meillä suomalaisilla on kuulemma huono viinapääkin. Ihan tiedoksi, nämä median jutut ovat median juttuja, ja en todellakaan näe, että meitä vaivasi mikään itsetunnon puute, sillä olemmehan rankattu maailman onnellisimmaksi valtioksi. Sen sijaan tarpeeton itsekritiikki on tarpeetonta epäisänmaallisuutta, jossa kuvitellaan virheellisesti, että ruoho on vihreämpää muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exästä huomasin, että tarvitsi jatkuvasti huomiota suhteen ulkopuolelta elikkä toisilta naisilta.
Yhtä tapailin, mutta oli sellainen että yritti miellyttää minua jatkuvasti, ei osannut tehdä mitään päätöksiä ja tarvitsi paljon vakuuttelua siitä, että olen oikeasti kiinnostunut. Lisäksi yritti syyllistää minua ottamaan vastuuta hänen epävarmoista tunteistaan. Eli oli oikea energiavampyyri
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto ei onneksi ole vakio ja huono itsetunto voi koheentua.
Miesten itsetunto kasvaa vain murrosiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta kokemuksestani voin vain kertoa että päähän siinä leviää huonoitsetuntoisella miehellä kun liikaa lähenee naisen kanssa. Vaikka kaverina ollut itse yhden kanssa niin on alkanut ajan mittaan oireilu pahenemaan, kun jossain alitajunnassa kasautuu asiat ja juuri kuten aiemminkin sanottu niin alkaa ottamaan asioita väkisinkin omassa päässään jonkinlaisena arvosteluna tai piruiluna.
Lopetin lukemisen kohtaan "mies on kertoillut paljon epävarmuuksistaan ja huonosta itsetunnostaan".
Et ole vielä juossut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto ei onneksi ole vakio ja huono itsetunto voi koheentua.
Miesten itsetunto kasvaa vain murrosiässä.
Kyllä mulla miehenä kasvoi itsetunto, kun suoritin 3 yliopistotutkintoa (DI, TkT, LuK). Ja myöhemmällä iällä itsetuntoni nousi yli-ihmisen tasolle, kun tein toimivan perustieteellisen keksinnön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto ei onneksi ole vakio ja huono itsetunto voi koheentua.
Miesten itsetunto kasvaa vain murrosiässä.
Kyllä mulla miehenä kasvoi itsetunto, kun suoritin 3 yliopistotutkintoa (DI, TkT, LuK). Ja myöhemmällä iällä itsetuntoni nousi yli-ihmisen tasolle, kun tein toimivan perustieteellisen keksinnön.
sä vakuuttelet itsellesi ja tarvitset skitsofreenisesti todisteita itselles että voit "myöntää" itselles hyvän itsetunnon.
Eli sulla ei ole hyvää itsetuntoa perusmielessä.
Toisilla on vain se ja toisilla ei ole. Ei tarvitse tehdä mitään todistaakseen asiaa.
Itsetunto ei ole mikään keksintö tai muilta haettua hyväksyntää sertifikaatteina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto ei onneksi ole vakio ja huono itsetunto voi koheentua.
Miesten itsetunto kasvaa vain murrosiässä.
Kyllä mulla miehenä kasvoi itsetunto, kun suoritin 3 yliopistotutkintoa (DI, TkT, LuK). Ja myöhemmällä iällä itsetuntoni nousi yli-ihmisen tasolle, kun tein toimivan perustieteellisen keksinnön.
sä vakuuttelet itsellesi ja tarvitset skitsofreenisesti todisteita itselles että voit "myöntää" itselles hyvän itsetunnon.
Eli sulla ei ole hyvää itsetuntoa perusmielessä.
Toisilla on vain se ja toisilla ei ole. Ei tarvitse tehdä mitään todistaakseen asiaa.
Itsetunto ei ole mikään keksintö tai muilta haettua hyväksyntää sertifikaatteina.
Sivusta. Olette molemmat oikeassa. Kyllä nuo saavutukset nostaa itsetuntoa ja se voi olla monelle ihan tarpeellista. Mutta juuri se huono itsetunto saattaa ajaa tavoittelemaan noita asioita, koska muuten ei tunne olevansa mitään tai ei ole ikinä tarpeeksi. Sama mies voi kyllä vielä löytää todellisen itsearvostuksen ja hyvän itsetunnon, kunhan ymmärtää olevansa jo riittävästi.
Mies vitsaili alkuun huonosta itsetunnostaan, ajattelin sen olevan terveyden merkki, mutta kaikkea kanssa! Aika pian sitoutumisen jälkeen alkoi minun arvostelu ja lyttääminen. Arvostelua oli täysin yllättävistä asioista, vitsaili vaikka "liian pienistä sieraimistani", typerän näköisistä nilkoista, naurettavista lenkkareista ja äitini ammatista. Rakastuneena kaikki nuo lyttäsi omaa itsetuntoa ja teki epävarmaksi. Mies vaikutti sen sijaan oikein pörhistelevän rintaansa aina kun oli päässyt nälvimään. Myöhemmin alkoi kontrollointi. Mies rajoitti menemisiäni oudoilla teoilla, kuten lainaamalla bussikorttiani ja "unohtamalla" sen töihin, laittamalla kaikki treenivaatteeni muka hyvää hyvyyttään pesukoneeseen juuri silloin kun piti lähteä treenaamaan, tai väittämällä että joogaan mennään vain iskemään niitä lihaksikkaita ohjaajia... Sitten alkoi suora aggressiivisuus, eikä haukkuminen ollut enää vitsailua, vaan rumaa tekstiä ja syyttelyä, niin että sylki lensi suusta. Paitsi jos olimme lähiaikoina näkemässä joitain tuttuja, niin käyttäytyi kuin enkeli, ettei minulla olisi pahaa sanottavaa.
Voi olla mitä vain. Ottaa kaiken sanomasi piruiluna tai ei kykene itse päättämään mitään. Tai sitten ei edes yritä tehdä asioita, koska pelkää epäonnistua. Tai pettää ja valehtelee.
Tai piiloutuu tossuna. Ihan mitä tahansa voi olla. Mutta vaatii sinulta hermoja ja herkkyyttä joka tapauksessa. Jos annat liikaa siimaa, miehestä voi tulla jopa kontrolloiva. Tai sitten palvoo sinua ja maata jalkojesi alla. Mahdoton sanoa noilla perusteilla mitään.