Oliko ihmisten puhetyyli ennen erilainen?
Kun katsoo vanhoja suomalaisia elokuvia, onko se puheen "nuotti" ihan erilainen kuin nykyään, vai hämääkö niissä alkeellinen äänenlaatu?
Kommentit (17)
Oli ennen erilainen, puhe muuttuu. Jos vertaa isovanhempien ja lastenlasten puhetta niin erilaista on.
Haastatteluissaki huomaa sen eron. Ihmiset puhuu jotenki vapautuneemmin. Ihan kuin ihminen ei yhtään ajattelis mitä sanoo. Kunhan puhuu. On varma ja sinut itsensä kanssa.
Vanhojen elokuvien puhetyyli on varmaan jäänne jostain teatterista, jolloin piti lausua selkeästi että kuului katsomoon. Ja saattoi olla vanhoissa elokuvissakin ne laitteet semmoiset, ettei ihan pieni mutina kuulunut. Toki myös se vaikutti, että niin "kuului" puhua, kun näytteli. Ei ehkä edes tavoiteltu mitään puhekieltä, vaan pidettiin itsestään selvänä, että näyttelijä puhuu tietyllä tavalla. Samahan se on vaikka tv.n selostajien tai poliitikkojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oli ennen erilainen, puhe muuttuu. Jos vertaa isovanhempien ja lastenlasten puhetta niin erilaista on.
Opitaanko se sitten mallista, ja missä vaiheessa malli muuttuu? Tuntuu että 50-100 vuotta sitten äänen käyttö on ollut ihan erilaista.
Puhetyyli on ollut monella eri tavalla erilainen. Kyllä.
Siis ei semmoista vanhojen Suomi-filmien puhetyyliä kukaan koskaan ole "luonnossa" harrastanut. Se oli joku ajan teatterimaneeri, joka siirtyi filmeillekin, että artikuloidaan yliselkeästi, ja että naisen ja miehen kuuluu kuulostaa tietynlaiselta. Mä kysyin joskus tätä isoäidiltäni, ja se sanoi että ei kyllä kukaan sillä tavalla puhunut hänen nuoruudessaan kuin niissä elokuvissa.
Luin juuri kirjaa erään paikkakunnan murteesta ja se sisälsi näytteitä eri aikoina syntyneiden puheesta. Selviä eroja niissä oli, vaikka murre oli jotenkin säilynyt mukana. Ympäristö ja media vaikuttaa.
Maneereja mutta myös muutosta. Kieli olisi suomalaisempi, jos siirtyisimme vaikka 90-luvun alkuun. Eli olisi selvästi vähemmän sanoja englannista.
Myös prosodia vaihtelee ajasta toiseen. Puherytmi olisi toisenlainen vaikkapa 1600-luvulla kuin nyt.
Nykyinen on erilaista. Sitä muuntuneempaa, mitä nuorempia tarkastellaan. Adjektiivit (kuvaavat sanat) on minimoituneet puheesta, sanojen taivutukset usein ohitetaan, käytettävä sanavarasto on kapeaa ja siihen sotkeutuu "epäkieltä" (kahden kielen sekoitussanoja). Lauseet on lyhyitä "tiktokkimaisia". Puhenopeus kasvanut yleisesti. Samoin puheen äänenvoimakkuus noussut. Artikulointi heikentynyt. Kokonaisuuksien hahmottaminen/rakentaminen puhetuottoisesti on pitkälti kadonnut nuoremmilta.
Kaikki tuo on digitaalisuuden ja somen aiheuttamaa loogista seurausta.
Puhe kuvastaa aina aikaa ja arvoja. Samoin murteet. Esimerkiksi eteläpohjalainen ja varsinaissuomalainen puhe on melko erilaista.
Pohjanmaan leveä ja pitkäkestoinen murre kertoo vapaudesta ja itsenäisyydestä. Kun taas Turun seudulla sanat typistyvät ja lyhenevät enemmän sähkösanoman omaisiksi, kiireisemmiksi ja nopeammiksi. Leppoisa vapaus ei ole arvona ollut sama näissä.
Vierailija kirjoitti:
Puhe kuvastaa aina aikaa ja arvoja. Samoin murteet. Esimerkiksi eteläpohjalainen ja varsinaissuomalainen puhe on melko erilaista.
Pohjanmaan leveä ja pitkäkestoinen murre kertoo vapaudesta ja itsenäisyydestä. Kun taas Turun seudulla sanat typistyvät ja lyhenevät enemmän sähkösanoman omaisiksi, kiireisemmiksi ja nopeammiksi. Leppoisa vapaus ei ole arvona ollut sama näissä.
Kuulosti vähän pseudotieteelliseltä selitykseltä=)
Vierailija kirjoitti:
Myös prosodia vaihtelee ajasta toiseen. Puherytmi olisi toisenlainen vaikkapa 1600-luvulla kuin nyt.
Verrattaessa -70 luvun puherytmiä tähän päivään olen tullut siihen tulokseen että 1600 luvulla puhuivat yhden sanan viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen on erilaista. Sitä muuntuneempaa, mitä nuorempia tarkastellaan. Adjektiivit (kuvaavat sanat) on minimoituneet puheesta, sanojen taivutukset usein ohitetaan, käytettävä sanavarasto on kapeaa ja siihen sotkeutuu "epäkieltä" (kahden kielen sekoitussanoja). Lauseet on lyhyitä "tiktokkimaisia". Puhenopeus kasvanut yleisesti. Samoin puheen äänenvoimakkuus noussut. Artikulointi heikentynyt. Kokonaisuuksien hahmottaminen/rakentaminen puhetuottoisesti on pitkälti kadonnut nuoremmilta.
Kaikki tuo on digitaalisuuden ja somen aiheuttamaa loogista seurausta.
Ilmiö on valitettava. Kieli, sehän muuttuu aina, vieläpä varsin nopeasti. Muutoksen voi havaita selvästi jo ihmisen eliniän aikana. Kielen kuuluukin olla orgaaninen, ainoastaan kuolleet kielet säilyvät muuttumattomina.
Nykyinen muutos ei ole kuitenkaan vain muutosta toisenlaiseksi, vaan muutosta köyhemmäksi. "Ei voi alkaa" -tyyppiset lauserakenteet ovat tulleet korvaamaan monipuolisempaa ilmaisua. Yksinkertaiset ja taivuttamattomat lauserakenteet ei ole suuri ongelma kasvokkaisessa kanssakäymisessä. Niiden iformaatio välittyy tilanteen kontekstin ansiosta. Kirjallisena ilmaisuna tällainen kieli on kuitenkin tavattoman köyhää, sillä on vaikea ilmaista vähnkään monimutkaisempia asioita tai tunnetiloja.
Naisten ääni on muuttunut. Se on enemmän madaltunut ja usein kuivasti nariseva.
Samaa miettiny. Ihmiset on puhunu tosi oudosti, jos ei oo äänenlaadusta kyse.