Ero lääkärikäynneissä on niin iso, ettei sille ole järjellistä selitystä
Helsingin Sanomat kertoi maaliskuussa saksalaisesta omalääkäristä Antti Pfeiffenbergeristä ja hänen 52 potilaan työpäivästään. Yhtä potilasta kohden Pfeiffenbergeriltä menee keskimäärin seitsemän minuuttia. Yksityisellä lääkäriasemalla hän tekee viikossa kolme pitkää työpäivää.
Lääkärilehti kertoi syksyllä tanskalaisesta ammatinharjoittajana toimivasta yleislääkäristä Gunver Lillevangista. Hänen työpäivänsä alkaa puoli kahdeksalta. Ajanvarausaikoja on 15 minuutin välein. Potilaita mahtuu päivään 2025, joskus enemmänkin. Klinikka menee kiinni neljältä, jonka jälkeen paperityöt vievät vielä tunnin verran. Lomia Lillevang pitää 68 viikkoa vuodessa. Rakastan tätä työtä joka päivä, hän kertoo.
Ero suomalaiseen perusterveydenhuoltoon tuntuu huimalta. Helsingin Sanomat uutisoi (3.5.), että Satakunnan terveysasemilla lääkäri vastaanottaa vain muutaman potilaan päivässä, muutamissa toimipaikoissa vain kolme. Eurajoella lukema on suurin, kuusi potilasta päivässä.
Ero järjestelmien välillä on niin iso, ettei sille ole järjellistä selitystä. Suomessa potilaiden suurin toive pikaisesta pääsystä lääkärin puheille turhentaa mielestäni kaikki selitysyritykset.
Ajatus korostaa myös suhteettomasti lääkärin roolia, kun ottaa huomioon, että perusterveydenhuollossa lääketieteellisesti haastavat tapaukset eivät ole jokapäiväistä herkkua ja moni vaiva paranee joko itsestään tai hoidosta huolimatta. Tai ei ole ylipäätään parannettavissa.
Miten paljon täydellisyyden tavoitteluun vaikuttaa se, että lääkikseen valikoituu matemaattisesti lahjakkaita pinkoja? Hollannissa on osa lääkikseen pyrkijöistä valittu arvalla. Saataisiinko tällä menetelmällä Suomeenkin lääkäreitä, jotka olisivat kiinnostuneita arkisesta ihmisten kohtaamisesta?
Minulle tanskalaisen ja saksalaisen kollegan tarinat kertovat rakkaudesta työhön ja erityisesti omiin potilaisiin. Tällaista rakkautta ei sytytä marginaaliveron alentaminen. Saksalainen kollega ansaitsi noin 5000 euroa kuukaudessa. Teen Tanskan merkityksellisintä työtä, oli puolestaan tanskalaisen kollegan kokemus.
Pitkäaikainen luottamuksellinen potilas-lääkärisuhde tuo potilaalle turvallisuuden tunnetta, ja lääkärille se antaa työn syvimmän merkityksen.
Timo Teinonen
lääketieteen tohtori,
yleislääketieteen erikoislääkäri
"Lomia Lillevang pitää 68 viikkoa vuodessa"
Aikamoista 🤣