Sektiohaava- Miten kauan kipeänä? (ev)

Niin kauan käveleminen, nouseminen ja nostaminen ottivat todella kipeää. Haava ei tulehtunut tms, mutta kaikki haavani parantuvat aina hitaasti.

mutta pari kuukautta tuntui, että piti nauraa yms varovasti :D tuntui jännältä. Särkyjä ei ollut enää parin päivän jälkeen.

siihen asti kun tikit otettiin pois. Sitten alkoi nopeasti helpottaa. Kuukausi synnytyksestä ei ollut enää kipeä.

Varsinaista kipua ei ollut pitkään, mutta haavan paraneminen kesti todella kauan. Vielä 2 kk leikkauksesta vuosi toisesta reunasta vähän verta.

Sektiosta nyt 1,5vko, lyhyt aika, tiedän, mutta nyt jo alkaa tämä kipu tympimään. Ei pysty kunnolla kävelemään. En niin mitään pysty tekemään :(

Kipeää käy, haava on siisti eikä minulla muutenkaan ole tulehduksen oireita.



t.ap

Otin osastolla pari päivää pandolia, sen jälkeen ei paljon mitään. hiukan tietysti haavaa varoi pari viikkoa, mutta ei se minusta ollut varsinaisesti kipeä.

Auttavat paranemisessakin kun uskallat liikkua paremmin.



T. kaksi sovittua sektiota

ensimmäinen viikko oli tosi kipeenä.maata meno,nouseminen otti kipeetä,,helpotti kipu niittien poiston jälkeen ja ahkeralla suihkuttelulla.panadolia meni koko vuoden edestä.

oli kuukausia se kipeä. Siis tottakai kipu ei ollut koko ajan niin intensiivistä, mutta kipuja oli kyllä niiiiin pitkään! Buranaa söin kotiin päästyäni pari päivää ja sitten lopetin.

Kaksi sektiota takana ja kummastakin lopetin viikon jälkeen särkylääkkeiden oton kun en enää tarvinnut. Olen tosin nopea toipumaan muutenkin. Mutta kuten joku sanoikin, syö niitä särkylääkkeitä ja riittävästi. Toivut nopeammin!

ja arpi tuntuu pahalta kostella säällä!

sairaalasta kotiutuessa (3 vuorokautta sektiosta) olen ollut jo tosi hyvässä kunnossa.



Kolme suunniteltua sektiota

Särkylääkkeitä kyllä menee. Helpottavatkin oloa. Mutta yllätyin miten kipeäksi sitä sitten tosissaan meni. Tämä kyllä oli elämäni ensimmäinen leikkaus ja muutenkin olen välttynyt sairaala reissuilta. Olen ilmeisesti vain hidas paranemaan.

Suunniteltu sektio oli kyseessä ja sen sanon etten enää sektioon halua.



Kiitoksia teille kaikille. Halusin vähän otantaa miten muilla on parantunut haava. :)



t.ap

Oltiin 10 vrk sairaalassa, muutama päivä tiputuksessa ja olin helvetin kipee. Itse en pystynyt vauvaa hoitamaan, paitsi imetykset.



En muista, kauanko oli kipee, ehkä kuukauden. Arven alue on vieläkin osittain tunnoton.



Seuraava synnytys oli onneksi alatiesynnytys (3 vuotta myöhemmin)

Noin kuukauden verran oli haava auki ja sen aikaa myös kipeä. Haava siis aukesi ja tulehtui 2 viikkoa leikkauksesta. Eli kuukauden oli tosi kipeä ja siitä noin puoli vuotta kiinnikkeet tms. kipuilivat ja tekivät elämästä hankalaa..

4x sektio

Olin viis päivää sairaalassa ja heti sen jälkeen kipukin helpotti hurjasti, ja otin panadoleja vain pari päivää kotona. Tikkien poistossa haavaan ei enää sattunut. Lapseni joutui suoraan synnäriltä viikoiksi teholle, joten heti tokasta päivästä lähtien oli lähdettävä liikkeelle vauvaa katsomaan (Lastenklinikalla, ja itse toisessa rakennuksessa Naistenklinikalla), jos halusin vauvaa nähdä. Ehkä se vaikutti positiivisesti parantumiseen, että lähdin heti aktiivisesti liikkeelle, siis ei mitään erityistä liikuntaa tietty, mutta en ehtinyt kotonakaan käydä kuin nukkumassa.

jos sektioäidit kertoisivat enemmänkin niistä haittapuolista. Sehän on todella hyvä toimenpide, jos siihen on aihetta, mutta mua tympii, kun puhutaan jo "mukavuussektiosta". Osastoilla komplikaatiot lisääntyvät koko ajan, kun sektiotkin yleistyy. Ja osa komplikaatioista ilmenee vasta seuraavassa raskaudessa jne. Sektiosta voi parantua nopeasti ja helposti, mutta kyllä suhteessa alatiesynnytyksestä paranee useammin ja nopeammin, kuin sektiosta. Kuinka moni av-mamma tietää esim. että ulosautto voi sektiossakin olla hankala ja saatetaan joutua käyttämään jopa imukuppia?

Ihan turhaan aina pelotellaan sektion ongelmilla, hitaalla toipumisella jne.! Mä oon aina pelännyt sektiota ja esikoinen syntyikin alateitse toiveideni mukaan. Repeämistä toipuminen kesti aika kauan, istuminen sattui viikkoja, virtsanpidätysongelmia oli kuukausia, ja kesti puoli vuotta ennen kuin uskaltauduin esim. jumppaan vaivojeni kanssa.



Toinen lapseni syntyi pienenä keskosena ja oli infektoitunut kohdussa, joten epäonnistuneen alatieyrityksen jälkeen jouduttiin kiireelliseen sektioon. Hengenvaarassa ollut vauva saatiin nopeasti ja turvallisesti ulos, viikon kuluttua mulla ei ollut mitään kipuja missään, ja kuukauden päästä kävin jo juoksulenkillä. En olisi ikimaailmassa uskonut kaiken sen pelottelun jälkeen, mutta toivuin todella paljon nopeammin tästä sektiosynnytyksestä. Minusta SE on tabu.

En itse ainakaan ole huomannut että olisi tabu. Toisaalta, aihe ei aiemmin minua olekaan kovin kiinnostanut, ennen kuin osui omalle kohdalle sektio.

Tuttavapiirissäni ei ole kuin 3 sektion kokenutta, joten siksikin tulin tänne kyselemään :) 3 hyvin erilaista kokemusta.



t.ap