Mä täytän kohta 40. Elämä on ohi.
Oon nyt tajunnu, että mun elämä oli tässä. Mitään en oo saanu aikaseks, en oo mitään. Elämä on paskaa.
Kommentit (39)
Sinnittele ap, kylla se elama alkaa taas maistua paremmalta! Sinulla on kuitenkin parisuhde kunnossa ja perusturvallisuus elamassasi?
Minulla oli kriisi kolmekymppisena, kun olin synnyttanyt ja koin urani olevan pilalla. Sitten menetin parin vuoden sisaan parhaan ystavani ja kaksi laheista tyokaveriani - ystava tappoi itsensa ja tyokaverit sairastuivat ja kuolivat pois.
Masennuin, mutta siina marehtiessani maailman kurjuutta ymmarsin myos, etta omat prioriteettini olivat aivan metsassa. Minulla oli kohtuupalkkainen ja hyvin joustava tyo ja ihana perhe eika esimerkiksi rahavaikeuksia tai addiktioita. Kavin puolisoni kanssa pitkat keskustelut siita, mika meille on oikeasti tarkeaa ja myonsin lopulta, etta asiamme ovat todella hyvin.
Asenteeni joutui taysremonttiin ja tyopaikallani otin myos askeleen sivulle tekemaan entista kiinnostavampaa tyota hitaammilla urakehitysnakymilla. Nyt lapsen tayttaessa 6v olen todella tyytyvainen elamaani. Olen varma, etta kriiseja tulee ja menee myos jatkossa, mutta uskon myos selviavani niista yhdessa puolisoni kanssa.
Kriisi pukkaa eri aikaan eri ihmisillä.
Siitä on mennyt vasta parikymmentä vuotta. Seuraavt kolmekymmentä panet ja rälläät vielä kovasti.
Mahdollisuuksia vielä paljon, kunhan ensin rämmit tuon vaiheen läpi! Häntä pystyyn!
Itse täytin viime vuonna 40 v ja olo on oikeesti parempi kuin 20-vuotiaana. Kuules, kerro mikä on ongelmasi? Miten niin et ole saanut aikaiseksi mitään? Kerroppa vähän enemmän niin voidaan sua auttaa!
Ikää 38.5 (tasan) ja tuntuu pahalta. Omien vanhempien vanheneminen, oma ikääntyminen, kaikki ahdistaa.
Elämällä on vielä paljon annettavaa. Vikka huoliakin on paljon ja välillä tosi raskasta, ahdistaa.Mutta ikänä tämä on ihan mukava.
Jos muka mitään ei ole tapahtunut ja mitään ette ole saaneet aikaan.
Mä täytän kohta 40 ja olen "valmis". Olen oppinut paljon, olen saanut vielä enemmän, en tiedä mitä voisin enää tarvita.
Elämme eri kehitysvaiheissa, joillakin on oppimatta vielä todella paljon ja se vaatii muutaman elämän lisää. Toisilla oppiminen on pidemmällä ja he ovat myös onnellisempia elämässään.
Olen onnellinen että minulla on rauha. :)
Oon nyt tajunnu, että mun elämä oli tässä. Mitään en oo saanu aikaseks, en oo mitään. Elämä on paskaa.
Neljänkympin sellainen. Kyllä se siitä.
Voit nopeuttaa sen ohimenemistä vaikka menemällä opiskelemaan, aloittamalla uuden harrastuksen, rakastumalla, tai keksimällä jotain muuta ihan uutta. Mielellään ihan hulvatonta. Älä mieti että mitähän muut tästä meinaa, vaan anna palaa!
kaikki on tasapainossa, näytän mielestäni hyvältä, ja olen enemmän itseni kuin koskaan. Ikä on vain luku eikä siitä pidä välittää. Lapsetkin tulee toimeen keskenään, ja mies on oikein miellyttävä. Minulla on aikaa lukea ja tilata netistä kaikkea kivaa, ja tavata vanhoja ystäviä. Viinitkin olen löytänyt uudestaan.
Nyt sitten vain odotellaan kuolemaa...
Oikeasti 40 ei ole nykyään ikä eikä mikään. Opiskelin uuden ammatin, johon valmistuin juuri kun täytin 40v. Ehdin olla töissä vielä yli 20 vuotta. Aika harva asia on vielä mahdotonta iän puolesta. Toki omat vanhemmat alkavat olla iäkkäitä, mutta toisaalta oma mummonikin elää vielä (93v.), joten on vaikea ajatella olevansa itse vielä elämän ehtoopuolella.
vasta 23, vituttaa ko piti syntyäkkää tänne seki on ihmisten itsekkyyden syytä niin itsekkäästi täältä saa myös lähteä! prkl!
sama fiilis ollut jo 10 vuotta, eli siitä asti kun aloin lisääntymään väärän miehen kanssa. Vituttaa joka aamu herätä uuteen hirveeseen päivään ja hirveään parisuhteeseen. Myös omat vanhemmat ovat vanhoja ja sairaita, kaverit kadonneet. Mua ei haitais vaikka saisin syövän ja kuolisin, se olisi suuri helpotus!!!!!!!
Lipsunut alkoholin suurkuluttajaksi, henkisesti ja fyysisesti aivan lopussa. Ajattelin, että tämä on kohta tässä.
Nyt, 12 vuotta tuon jälkeen tuntuu, että hommahan on vasta puolessa välissä. Mikä kiire tässä enää on.
Mä olen 40v ja mun elämä ei tosiaankaan ole ohi. Elän elämäni parasta aikaa. Mulla on fiksut ja hienot lapset, ihan ok duuni ja miehen kanssakin menee paremmin kuin koskaan :) Elämä vaan paranee vuosi vuodelta :)))
niinkuin moni muukin on sanonut. Menee ohi, usko pois, tiedan omasta kokemuksesta. Kylla se siita.
ja nautin elämästäni enemmän kuin koskaan!
Ihana aviomies, lapsi, terveyttä kaikilla, hyvä toimeentulo, kaunis koti, mahdollisuus itse päättää työkuvioista. Olen valtavan kiitollinen tästä onnellisuudesta, koska nuorempana olen elänyt hyvinkin raskaita vuosia.
Olisiko niin, että kyky nauttia elämästä kehittyy paremmaksi, kun on ollut rankkoja aikoja mihin verrata?
Se menee ohi. Ei kenenkään elämä ole aina juhlaa.