Elämän hauraus, jokaisen hetken ohikiitävyys

No jaa, onhan tuo tavallaan aina ollut tiedossa, että mitä tahansa voi sattua tapahtua koska tahansa eikä mikään ole itsestäänselvyys. Olen kolmekymppinen, mutta ajatellut näin lapsesta tai nuoresta asti. Tavallaan ajatuksena ihan kivakin, että elämässä mikään ei ole ikuista, siinä kai se elämän taika onkin.

Joillakin ne hetket päättyivät jo nuorempana, sairasteluun, yksineloon ja köyhyyteen. Voinnin mukaan ja sään, osa elää. Yksiössään tai kaksiossaan. Ehkä meillä olisi parempaa tarjolla ihmisille, kaikille.

Minä olen vielä 53-vuotiaana tulevaisuudenuskoinen. Toki olen aina tiedostanut, että voin kuolla vaikka tänään. Silti suunnittelen ja odotan edelleen innoissani tulevaisuutta. Minulla on vielä paljon toteutumattomia unelmia ja kun saan jonkun toteutettua, keksin uusia.

Kyllä, ajattelen nykyään ehkä jo liiankin paljon asiaa. 

Toisaalta siitä on se hyöty, etten paljon valita mistään eikä mikään saa minua kummemmin ärtymään, kun tiedän miten arvokasta ja ohikiitävää kaikki on. 

Toisaalta sitten jo vähän liikaakin suren jo etukäteen sitä, että kaikki päättyy joskus, ja se ajatus saa kallisarvoisiin hetkiin surullisen vivahteen. Saatan itkeä itsekseni autossa sen jälkeen kun olen viettänyt kivan päivän äitini kanssa, kun muistan että nämäkin äiti-tytär-päivät loppuvat joskus, ja joudun sen tosiasian kohtaamaan, että äitiä ei enää ole.

Tänään itkin itsekseni vessassa sitä, kun päivällä istuin sohvalla 17-vuotiaan poikani kanssa, katsoimme telkkaria ja hän nojasi minuun. Silittelin hiuksiaan.

Tätä tuskin enää montaa vuotta saan tehdä, kun hän sitten muuttaa omilleen ja ainoa joka hiuksiaan enää sitten luontevasti sohvalla silittelee, on mahdollinen vaimonsa, en enää minä. Ikävöin ppikaani jo nyt, vaikka hän vielä kotona asuukin.

Kyllä itsekin olen tulevaisuuteen katsova, ja vielä on paljon haaveita ja asioita, mitä haluan kokea ja tehdä.

En siis tällä tarkoita, että elämä on ohi, vaan ennemminkin sitä, että jokaisessa hetkessä on läsnä tietynlainen haikeus.

Tottakai tämän kaiken on tiennyt siitä asti, kun nuorena oppi ajattelemaan - mutta vasta nyt on noussut tällainen ihan eri tyyppinen tietoisuus, joka tunkee läpi jokaisen hetken.

Kuolema on puhallellut ohimoille muutamasti vihjauksiaan. 

Ei meille koskaan annettu kuin tämä hetki, siinä on hyvä oppia elämään läsnä. 

Elämä on lyhyt matka - nauti siitä.