Lue keskustelun säännöt.
Millaista arkea/elämää elätte +65-vuotiaat?
04.05.2025 |
Hei, olemme mieheni kanssa jäämässä eläkkeelle. Olemme asuneet omakotitalossa vuosikymmeniä. Viime vuosina ison pihan hoito ja talon remontit ovat alkaneet viedä liikaa voimia. Mietimme, millaista elämää voisimme elää jatkossa. Jatkaako tässä talossa ja maksaa jollekin ikkunanpesut ja pensasaidan leikkaukset, vai muuttaako rivariin tai kerrostaloon ja matkustella, ostaako matkailuauto, kulkeako junalla. Miten tätä elämää olisi viisasta elää? Aika tuntuu kuluvan niin nopeasti ja moni +70-vuotias on jo aika väsynyt. Ehkä olemme vain liian uupuneita, kun emme keksi, mitä muutoksia olisi viisasta tehdä.
Kertoisitteko kokemuksianne? Oletteko tehneet isoja elämänmuutoksia, joita kadutte tai joista iloitsette?
Kiitos paljon vastauksista etukäteen.
Kommentit (88)
Jos jo nyt tuntuu että voimat eivät riitä, muutto kerrostaloon tai rivitaloon tai jopa vanhusten rivitaloon voisi olla asiaa. Yleensä se kunto ei vanhemmiten parane. Palvelutaloonkin voi muuttaa, jos tuntuu että ei oikein enää jaksa huolehtia mistään.
Julkisilla voi kulkea niin kauan kun jalat kantavat, mutta jossain vaiheessa asiointiin joutuu ottamaan kelataksin.
Miettikää asioita eteenpäin n. 10 vuoden syklissä. Missä kunnossa olette 10 vuoden päästä?
Asun itse vielä omakotitalossa mieheni kanssa, mutta kerrostaloasunto on jo ostettu. Kun jommankumman kunto heikkenee muutamme sinne ja sieltä palvelutaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme 65- ja 64-v. Vielä jaksamme hoitaa isoa omakotitaloa ja puutarhaa, tosin siivous ja ikkunanpesu on ulkoistettu. Loma-asuntomme on myös iso, siellä on ulkoistettu kaikki, siivous, ikkunanpesu, puutarhan ja uima-altaan hoito.
Haluamme toistaiseksi pitää talomme, koska lapsenlapsilla on tilaa temmeltää siellä niin sisällä kuin ulkona. Kun he kasvavat eivätkä ole enää niin paljon mummolan perään, asumme varmaankin ison osan vuotta etelän lämmössä.
2 talossa ja 2 maassa nyt n 40/60. Mies on vielä 5v töissä ja minä eläkkeellä. Kun hän pääsee eläkkeelle jää Suomeen enää pieni rivarikämppä ja muutamme pysyvämmin 2. kotiimme.
Vielä ei 2 isoa puutarhaa rasita liikaa vaan käy jumpasta ja hyötyliikunnasta!
Lastenlapsia tapaamme mahdollisimman usein, samoin laajaa ystäväpiiriä. Aktiivista elämää eletään!
Toivon 65 vuotiaana olevan haudassa. Tuohon vielä jokunen vuosi mutta nyt jo olisin hautuumaalle valmis lepäämään. Haudassa pelkkää lepoa ja velvoitteet loppu.
Vierailija kirjoitti:
Toivon 65 vuotiaana olevan haudassa. Tuohon vielä jokunen vuosi mutta nyt jo olisin hautuumaalle valmis lepäämään. Haudassa pelkkää lepoa ja velvoitteet loppu.
Haudan jälkeen vasta alkaa elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa mukava, että näin moni on vastannut. Kiitos. Olette lähes kaikki keksineet jo etukäteen hyviä ratkaisuja elämään ja myös tulevaisuuden varalle. Hienoa!
Olemme vielä vähän aikaa päivätyössä ja koti on vienyt viime aikoina tavallista enemmän voimia. Ehkä eläkkeelle siirtymisen jälkeen voi levähtää ja kerätä voimia, minkä jälkeen vielä jaksaisi omakotitalossakin asua, mutta kai sitä voisi helpomminkin elämäänsä elää.
En ole koskaan osannut käyttää ulkopuolista työvoimaa. Se olisi ollut varmaan viisasta. Mieheni on aika hyväkuntoinen fyysisesti, kova urheilemaan, mutta hän ei kai ehdi palautua riittävästi, kun yöunet eivät aina ole niin hyvät. Harrastan itsekin liikuntaa, mutta liekö tämä ikäkin on jo sellainen, että palautuu huonommin ja väsyy helpommin. Mikä kokemus teillä on, onko 65-vuotiaana väsyneempi kuin vaikka 55-vuotiaana? Ja millaista se mahtaa olla 75-vuotiaana.
Meillä ei ole lastenlapsia vielä. Jos olisi, niin varmaankin jäisimme omakotitaloon.
Olemme miettineet myös kerrostaloasunnon ostamista valmiiksi, kuten joku kertoi jo tehneensä. Laitoitteko asunnon vuokralle? Hirvittää vähän kertomukset huonoista vuokralaisista ja olisiko asunto siinä vaiheessa taas rempattava, kun itse sinne muuttaisimme. Monenlaista mietittävää iän myötä tulee.
Te olette kai lähes kaikki olleet tyytyväisiä ratkaisuihinne, kukaan ei ole myöhemmin harmitellut, että tuli tehtyä väärä valinta?
Vierailija kirjoitti:
Aika rauhallista on elämä. Kerrostalossa ei tarvitse huolehtia huoltohommista. Matka kerran vuodessa. Teatterissa ja elokuvissa käyntejä. Oma henkilöauto, ei matkailuautoa. Olisihan sellainen mukava mutta sitten olisi taas lisää huolehtimista.
Riippuu onko asunto oma. Omissa asunnoissa on joitakin huoltohommia, pienempiä. Osa rempattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon 65 vuotiaana olevan haudassa. Tuohon vielä jokunen vuosi mutta nyt jo olisin hautuumaalle valmis lepäämään. Haudassa pelkkää lepoa ja velvoitteet loppu.
Haudan jälkeen vasta alkaa elämä.
:D No niin.
Aika aktiivista elämää 'joutuu' viettämään kun on iso talo isoine pihoineen ja vielä mökki ja useampi hehtaari maata ja metsää siinä ympärillä. Mutta kuten olen huomannut, liike on lääke ja kunnossakin pysyy kun vaan tekee. Yöunet on hyvät kun on useamman tunnin tehnyt ulkohommia. Sohva vetää helposti puoleensa, sitä pitää varoa. Ratkaisuja asumisen ja elämisen suhteen tehdään sitä mukaa sitten jos ja kun tarve vaatii. Olemme vielä hyväkuntoisia, mies on täyttänyt 70 v mutta käy satunnaisesti töissäkin.
Matkustellaankin jonkin verran, kotimaassa ja ulkomailla, mutta ei yleensä perinteisillä seuramatkoilla. Matkailuautoa ei ole, onneksi, muuten autoja on kaksi. Lisäksi molemmilla on yksi aikaa vievä harrastus. Joten kalastamaan ei ole ehtinyt vaikka lupasin eläkkeellä palata kalastusharrastuksen pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon mökkeilyä, muutama ulkomaanmatka vuodessa, erilaisia harrastuksia ja leppoisaa kotona oleilua. Siinäpä se, onneksi terveys on molemmilla todella hyvä.
Eläkkeelle jäädessä pitäisi sentään jaksaa hoitaa yksi omakotitalo aina kahdeksankymppiseksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä täyttää tänä vuonna 69. Muutti hiljattain rivitaloon lähelle keskustaa, tosin talo maalla hänellä on edelleen. Metsästää, kalastaa, retkeilee, hoitaa metsää ja tekee halkoja (paljon halkoja), osti lomamökin Lapista ja käy siellä hiihtämässä, moottoripyörän vaihtoi joitain vuosia sitten asuntovaunuun. Toisinaan tekee töitäkin vielä. Saman tyyppistä elämää tuntuisivat kaverinsakin viettävän ja suurin osa muista tuntemistani tuon ikäisistä, tosin harvempi enää töitä tekee eikä kaikilla ole ihan yhtä leveä budjetti käytössä.
Minkä ikäisinä jäitte eläkkeelle? Sekin vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhemmat virkistyivät, kun eläke koitti. Isä nyt 81, äiti 75. Heillä on puutarha, kasvimaa, metsä, paljon ajettavaa ruohoa yms. Taloon asennuttivat ilmalämpöpumpun, mutta päivittäin puuhaavat ulkona kaikenlaista.
Vasta nyt on äiti alkanut miettimään siivouspalvelua, mutta ovat niin siistejä etten ihmettele, vievät matot joka kerta ulos ja pesevät lattiat, edes itse en jaksa moista niin usein.
En tekisi vielä päätöksiä, vaan vasta vuoden jälkeen, kun on eläkkeellä saanut olla.
Me muutimme uuteen kerrostaloon kun jäimme eläkkeelle. Halusimme huoltovapaan asunnon kävelymatkan päässä palveluista. Kesän vietämme pääosin mökillä ja talvikautena teemme pari kolmen viikon matkaa etelään, pidempiä jaksoja emme halua olla eikä aina samassa paikassa. Kotona harrastamme liikuntaa ja käymme kielikursseilla, luennoilla eri aiheista ja teatterissa.
Liike on lääke todellakin. Oma vanhempi asuu omakotitalossa (yli 90v.) ja se on todellakin pitänyt hänet niin hyvässä kunnossa. Aina on tekemistä ja puuhailtavaa. Tässä iässä on viimeistään hyvä ruveta vahvistamaan lihaskuntoa, tasapainoa ja liikkuvuutta, se sohvan pohjalle jääminen on vihonviimeinen asia kunnon ja toimintakyvyn osalta.
Voi kuinka ihanan reippaita ja rohkeitakin "vanhuksia/varttuneita" onkaan olemassa.
Me olemme jäämässä eläkkeelle 65-vuotiaina. Tuo on myös hyvä ajatus, että jos ei kerrostalossa tai rivarissa olisi tarpeeksi tekemistä voisi ehkä hankkia mökin. Sekin ajatus pitää laittaa korvan taakse. Sekin on viisas ajatus, ettei tee liian nopeita ratkaisuja, vaan on esimerkiksi vuoden eläkkeellä ja sitten päättää. Voihan sitä hyvinkin virkistyä, kun on päivätyön rasitteet takana.
Olipa hyvä, että käännyin puoleenne tässä asiassa. Tästä ketjusta voi olla apua myös joillekin muillekin samoja asioita miettiville.
Jäin vuosi sitten eläkkeelle ja asun kerrostalossa , en vaihtaisi asumismuotoani enää mihinkään muuhun . Helppoa ja vaivatonta asumista . Harrastan pyöräilemistä ja kuntosalilla käymistä , etten menisi ihan rapakuntoon . Yksin asustelen , nautin elämästäni ihan tämmöisenä kuin se nyt on .
Eläköidyin itse n. vuosi sitten, mies on vielä muutaman vuoden työelämässä.
Tarkoituksenamme on laittaa iso rivitaloasuntomme syksyllä myyntiin ja ostaa kerrostaloasunto keskustasta. Olen nyt tämän vuoden aikana käynyt aika paljon tavaroita läpi ja vähentänyt sitä.
Tykkään kovastikin istua pihalla, grillailemme paljon ja syömme ulkona. Mutta, en ole koskaan kauheasti välittänyt puutarhanhoidosta, ja nyt piha on ollut jo useamman vuoden enimmäkseen rasite.
Meillä on myös 2 autoa, näistä toisesta voisimme muuton myötä luopua.
Muuten matkustelemme muutaman kerran vuodessa yhdessä, minä lisäksi ystävieni kanssa. Käyn paljon teatterissa, näyttelyissä, keikoilla, konserteissa. Luen paljon ja kudon.
Lapsista toinen asuu melko lähellä, toinen 200 km päässä. Yhteys on kuitenkin tiivis ja läheinen. Lapsenlapsia ei ole ja voi olla ettei tulekaan.
Aika rauhallista on elämä. Kerrostalossa ei tarvitse huolehtia huoltohommista. Matka kerran vuodessa. Teatterissa ja elokuvissa käyntejä. Oma henkilöauto, ei matkailuautoa. Olisihan sellainen mukava mutta sitten olisi taas lisää huolehtimista.