Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei suostu edes maistamaan, mitä tehdä?
17.06.2011 |
Eli kyseessä alle 2-vuotias joka vauvana söi kaiken mitä annettiin mutta nyt viimeiset kuukaudet kieltäytyy yksinkertaisesti edes maistamasta sellaisia ruokia jotka ovat ennen maistuneet. En ymmärrä. Emme anna lapselle herkkuja ja syömme neljä tai viisi kertaa päivässä. Olen kokeillut hiukan pitää nälässä kun on kuitenkin normaalipainoinen, siten että olen sinnikkäästi tarjonnut vain samaa ruokaa aina seuraavalla aterialla ja kolmannella kerralla on sitten ilmeisesti ollut niin nälkä että on maistanut kerran ja sitten taas kieltäytyy. Kauempaa en ole halunnut lapsen nälkää sitten kasvattaa. Esimerkiksi perunaa ei suostu maistamaan missään muodossa ja ihmettelen joskus miten lapsi edes voi ymmärtää niin eri näköisten ruokien olevan sitä samaa perunaa. :) Tiedän että teen hyvää ruokaa joten siitäkään ei ole kyse. Onko tämä joku vaihe joka menee ohi ja kuuluu normaaliin kasvuun?
Kommentit (18)
tarjoa ainakin joka päivä myös sellaista ruokaa, josta tiedät, että taatusti syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vain vaihe. Siihen mielestäni viittaisi juuri tuo maistamattomuus kun taas jos ei tykkäisi niin sehän edellyttäisi sitä maistamista, vai? Lapsi vain hymyssä suin työntää lautasen sivuun ja pudistaa päätä...
Toivottavasti on joku vaihe... Meillä hieman alle 2v saattaa jättää esim lounaan väliin, aamupuurolla sinnittelee pitkälle iltapäivään. Meillä on iso perhe ja isompiakin lapsia, en ole laittanut lautasta jääkaappiin, syömisen pitää olla iloinen asia, ja sosiaalinen tapahtuma, koko perhe syö samaan aikaan samaa ruokaa ja jos ei maistu niin seuraavalla aterialla ehkä sitten maistuu joku muu maku.
Joskus jos on jotain ruokaa jota haluan opettaa lapset syömään, esim kaalipata, niin saatan luvata vaikka jälkiruoaksi jäätelöt jos kaikki syö lautasen tyhjäksi. Tosin 2v ei vielä ymmärrä lahjontaa vaan se jäde pitäisi saada heti kun siitä puhutaan. Mutta isommat vaikka syötää pienelle ruoan jos on herkkua luvassa.
Isomman katraan kanssa ei ole äidillä sitä vaaraa että tekisi ruoaksi vaan jotain tiettyä mitä lapsi syö, kun joku tykkää jostakin ja joku jostain toisesta ruoasta, kaikki ei tykkää kaikesta mutta jos ei tykkää niin otta ruokaa sitten vain vähän. Tarkoitan ettei siihenkään kannata lähteä että meidän piipero syö vain prinsinnakkeja ja makaroonia joka aterialla...
Toinen lapseni on sellainen, että tuntuu kasvavan "pyhällä hengellä", ollut aina huono syömään. Toinen taas on asperger ja hänellä on siihen liittyen vahvoja rutiineja eli kaikki uudet maut vaativat piiiiiiitkän totuttelun.
Teillä nyt kuitenkin siis on kyse siitä, että lapsi ei syö jo tuttujakaan makuja, eikö niin? Veikkaan, että kyse on valtataistelusta ja uhmasta. Mitä enemmän hermostut ja tyrkytät, sitä enemmän se palkitsee lasta.
ÄLÄ siis tyrkytä. Jos ei maistu, niin nouskoon ylös pöydästä. Älä yritä lahjoa, älä kiukuta. Minä tiedän, tuo viilipyttyily on hitsin vaikeaa, mikään ei turhata niin kuin lapsi, joka ei syö!
Onhan niin, ettei lapsellasi ole allergiaoireita tai oireita ummetuksesta? Ne voisivat molemmat vaikuttaa ruokahaluun ja aiheuttaa nirsoilua.
Perunakin on aika tärkkelyspitoista, ja voi aiheuttaa vatsanväänteitä herkkävatsaiselle.
ummetusta ei ole, enemmänkin päinvastoin on ollut koko pienen iän. Ruokahetken olen yrittänyt yleensä pitää mahdollisimman positiivisena, paria poikkeusta lukuunottamatta. Useimmiten syön samaa ruokaa lapsen kanssa ja lautasen tyhjäksi. (ei sillä että samaa edes odottaisin lapselta.) Itse pysyn helpommin viilipyttynä kuin mies jolle selvästikin tämä lapsen "ongelma" on suurempi juttu.
Lahjomista olen yrittänyt kerran mutta tajusin juuri tuon että ei niin pieni ehkä tajua tuossa vielä syy-seuraus-suhdetta vaan jälkkäri-sanan kohdalla vain innostuu että missä se nyt sitten viipyy!
Pakottamista ja tuputtamista olen kokeillut pari kertaa mutta ne saavat lapsen raivostumaan hymyilyn sijasta.
Käänteinen psykologia voi auttaa joskus mutta valitettavan harvoin. "Etkö syö, annetaanko hauvalle?" Tällä menetelmällä koira on syönyt useasti lapsen ruoat ja lapsi ollut mielissään. :)
Harmittaa joskun kun on vaivalla tehnyt ruokaa joka on lapsesta ennen ollut herkkua ja sitten ei maistakaan edes. Tämän olen kertonut lapselle koska haluan opettaa lapseni kunnioittamaan ruokaa ja sen tekijää. En ole huomannut lapselle tulleen pahaa mieltä joten en ole ajatellut tuon olevan pahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaa syödä sitä mitä muutkin syö. Peruna allergisoi pitkällä viipeellä, menee viikkoja että se on tuhonnut suolinukan kokonaan, ja sen jälkeen kaikki mahdollinen proteiinipitoinen aiheuttaa oireita. Onko suvussa esim siitepölyallergisia? Nirso on aika tarpeeton sana tässä yhteydessä. Ikinä ei pidä pakottaa ketään, iästä riippumatta syömään mitään. Järjen käyttö ei ole kielletty lasten kanssa.
ihan ymmärrä seiskan pointtia? En usko lapseni olevan millekään allerginen ja perunaa on maistanut ensimmäisen kerran noin puolitoista vuotta sitten ja vauvasoseiden kanssa ei ollut mitään ongelmia. Enkä nyt sanoisi että varsinaisesti olen edes yrittänyt pakottaa vaan siis tuputtaa yritin muutaman kerran (antaa lusikalla ruokaa) mutta se ei onnistunut. En oikeastaan edes tiedä miten lasta voisi oikeasti pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei avannut suutaan edes silloin, kun toinen hoitaja piti kiinni nenästä ja toinen väkisin avasi suuta.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä, miksi terveen lapsen on pakko maistaa ja syödä kaikkea sitä, mitä aikuinen vaatii. Ruoka ei ole rakkaus vaan aika usein synonyymi väkivallalle.
rasvatonta maitoa 1 lasi ja 1-2 palaa ruisleipää margariinilla, sekä suikaloituja porkkanoita, kurkua,paprika, tms ja sitten se varsinainen lämmin ruoka. Lapselle laitetaan kaikkea eteen, eikä sen jälkeen kiinnitetä mitään huomiota siihen, syökö vai ei, ja mitä näistä syö. Jos on jälkkäriä, sitä saa pienen annoksen riippumatta siitä, mitä söi alle. Huomiodaan lapsi jutunaiheissa, mutta ei jutella ruuasta. Näillä eväin pärjännee siihen asti, että vakuuttuu siitä, että ruokapöydässä rähjääminen ei kannata. Terveisin samojen asioiden kanssa pitkään tuskaillut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee asiasta numeroa. Pane pöytään vain rajattu valikoima.
vastenmieliseltä tuntuvat ruuat eivät sovi minulle. Vuosia makaronit, täytekakut, pannukakut, kananmunat ym. tekivät oloni huonoksi. Lopulta menin tutkimuksiin ja löytyi keliakiaa, laktoosi-intoleranssia, happovaivaa ja muuta. Aloin luontaisesti vältellä noita ruokia jo ennen tutkimuksia , mutta tulokset vasta avasivat silmäni.
Veljeni on pienestä asti yökkäillyt toreilla jo kalan hajulle ja ties mitkä ruuat ovat olleet vastenmielisiä. Löytyi kala-allergiaa ja lukuisia muita ruoka-allergioita.
Jospa, ap, muuttaisitte koko perheen ruokavalion toisenlaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoa että ruokavaliomme on mielestäni hyvin terveellinen joten en viitsisi sitä muuttaa pikaruokaan. Emme kärsi mitenkään huonosta olosta. Ja kyse on siis siitä että monet ruoat ovat olleet lapsesta erittäin maistuvia aiemmin mutta nyt ei niitä huoli. Ei todellakaan yökkäile tai näytä siltä että ruoat olisivat mitenkään vastenmielisiä. Tuo peruna muuten oli esimerkki ja sitä meillä tarjotaan melko harvoin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotuksesi on aika lailla juuri sitä miten yleensä toimimme ja juuri tuo ruisleipä maistuu kyllä aina. Jälkkäriä on tarjolla aina lämpimän ruoan jälkeen mutta lapselle se tarkoittaa hedelmää tai maustamatonta jogurttia myslin ja hedelmäsoseen kera tai vastaavaa. Noh, ehkä aika korjaa.
tuo on sitä aikaa, kun lapsi alkaa haluta "itse päättää" asioistaan. Eli aikaisemmin ehkä avasi suuta "tavan vuoksi", mutta nyt sitten harjoittelee omaa tahtoaan kontrolloimalla syömisiään.
Ja voi olla myös niin, että tällä hetkellä ei ole mikään erityinen kasvukausi meneillään ja ruuan tarvekin on pienempi. Itse ainakin olen homannut, että omien lasten ruuan tarve vaihtelee kovastikin kausittain. Välillä söisivät vaika kuinka paljon ja sitten tulee taas niitä kausia, että kulutus on huomattavasti vähäisempää. Silloin vahemmasta helposti tuntuu etei ruoka maistu, vaikka mitään erityistä ongelmaa ei olekaan. Ehkä lapsellakin on voimakkaan kulutuksen kausi vaihtunut pois ja nälkä ei ole nyt yhtä kova kuin aikaisemmin.
Eli kun mulle lopulta selvisi, että olen ruokien kanssa nirso, koska minulla on refluksia, niin opin, että sille nirsoilulleni on ihan oikea syy. Ja kun aloin opiskella mitä ruokia refluksissa on syytä välttää, niin se ei aiheuttanut minkäänlaista muutosta ruokailutottumuksiini, sillä olin automaattisesti jo vältellyt niitä ruokia, jotka pahentaa refluksia.
Siksi minulle on nyt myös erittäin vaikea hyväksyä sitä periaatetta mikä koulussa on, että kaikkia ruokia on maistettava. Mulla on nimittäin myös yksi lapsista nirso, ja nyt sen on koulussa maistettava kaikkea, koska koulussa on sellainen "sopimus" (eli oikeasti pakko). Minä en tiedä miksi tuo lapsemme ei syö kaikkea, mutta tasan varma olen, että pakottaminen ei asiaa auta. Päinvastoin pelkään, että koulu aiheuttaa lapselle vielä jonkin syömishäiriön. Ja vaikka ei niin pahasta olisikaan, niin ainakin se pakko saa inhoamaan kouluruokailua.
Itse ajattelin joskus, että kyllä se ruoka maistuu, kun tulee nälkä. Poikani, nykyisin 14v., halusi kerran kovertaa kurpitsasta sellaisen Halloween kummajaisen. Kurpitssan haju kuitenkin sai pojan yökkimään, ja homma loppui siihen. Nykyisinkin ruokavalionsa on rajoittunut, mutta on normaalin kokoinen. Mielestäni sinun on hyvä edetä lapsen ehdoilla. Perinteinen "pakottaminen" voi aiheuttaa vakavia ongelmia myöhemmin. Aina on kuitenkin hyvä yrittää jotakin uutta evästä väliin. Tämä "ronklaaminen" pätee meillä myös herkkuihin. Poikamme ei esimerkisi syö jäätelöä ollenkaan.