Miten pääse yli tästä katumuksesta

Juuri sillä on merkitystä, äiti on varmasti voinut lähteä levollosin mielin tästä maailmasta kun oot ollu lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri sillä on merkitystä, äiti on varmasti voinut lähteä levollosin mielin tästä maailmasta kun oot ollu lähellä.

Haluan ajatella näin. Kun menin paikalle hän ei pystynyt paljon keskustelemaan. Mutta tunsi läsnäoloni. Ap

Eiköhän sillä ollut syynsä ettei yhteydenpito ollut tiivistä. 

Mietin että katuvatko vanhemmat vanhuuden tullen niitä tekoja joita ovat lapsilleen tehneet, vai pitääkö vanhemman mielestä lapsen taas kerran alistua ja antaa vanhemmalle kaikki anteeksi kun hän on nyt vanhana niin heikko. Lapsikin oli silloin aikoinaan heikko ja puolustuskyvytön, mutta se ei hillinnyt yhtään vanhemman raivoa ja väkivaltaa lasta kohtaan. Näin ohiksena mietin.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sillä ollut syynsä ettei yhteydenpito ollut tiivistä. 

Kyllä sille oli. Mutta olinko liian itsekäs,kun yhteydenpito oli vähäistä sen vuoksi kun pidin omista rajoistani kiinni? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sillä ollut syynsä ettei yhteydenpito ollut tiivistä. 

Kyllä sille oli. Mutta olinko liian itsekäs,kun yhteydenpito oli vähäistä sen vuoksi kun pidin omista rajoistani kiinni? Ap

Ne tilanteet on ollut ja mennyt, ei hyödytä eikä muuta mitään vatvoa niitä enää. Oli varmasti hyvä, että pystyit olemaan ne viimeiset tunnit äitisi luona, mutta ole armollinen itsellesi äläkä suotta syyllisty menneistä, joita ei voi enää muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sillä ollut syynsä ettei yhteydenpito ollut tiivistä. 

Kyllä sille oli. Mutta olinko liian itsekäs,kun yhteydenpito oli vähäistä sen vuoksi kun pidin omista rajoistani kiinni? Ap

En osaa sinun puolestasi sanoa, tuskin olit, mutta itseni on ollut pakko rajoittaa yhteydenpitoa, koska kyläilyt tekivät minut sairaaksi ja koko ajan oli vihamielinen tunnelma, vaikka aina pyydettiin käymään. Vanhempani eivät pitäneet puolisostani, mutta olivat aina mielin kielin hänelle ja minulle haukkuivat häntä. Kaikki puolisoni tekemät ja sanomat asiat olivat jotenkin minun syytäni ja minua vastuutettiin niistä, lapseni eivät osanneet käyttäytyä heidän mielensä mukaan plus minä olin aina ollut vääränlainen heidän mielestään. Vaikka lapsuuteni oli kamala, kaikinpuolin väkivaltainen, yritin silti pitkään vierailla vanhempieni luona, mutta lopulta oli itseni takia lopetettava kyläilyt. En tunne olevani itsekäs, painvastoin minua kohtaan on aina käyttäydytty äärimmäisen itsekkäästi.

No eikös äitikin olisi voinut pitää yhteyttä vähän. Ettei ole sun tehtävä pelkästään. Ehkä joidenkin on vaikeaa olla vanhemman seurassa, ellei soittele.

Varmasti läsnäolollasi oli suurempi merkitys mitä pystyt ikinä aavistamaan <3 Tsemppiä aplle. Mennyttä et voi muuttaa mutta teit sen minkä siinä kohtaa voit. Muuta ei voi pyytää. 

Vain sillä että olit läsnä on merkitystä, se on ollut äidillesi varmasti todella tärkeää. Älä piinaa itseäsi ajattelemalla että mitä jos se ei riittänytkään ja ollut tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vain sillä että olit läsnä on merkitystä, se on ollut äidillesi varmasti todella tärkeää. Älä piinaa itseäsi ajattelemalla että mitä jos se ei riittänytkään ja ollut tarpeeksi.

Niin se ajatus lohduttaa kyllä kovin. Äidin ei tarvinnut viettää tuota aikaa yksin. Näin hänet alku vuodesta Ed kerran (asutaan eri paikkakunnalla) ja silloin suuteli hänen otsaa. En tehnyt sitä koskaan aiemmin..ikäänkuin aavistin jotain...ap

Minun vanhempani nauroivat ja kiusasivat minua teininä kun minulla ei ollut kavereita ja kaverittomuus oli minulle tosi kipeä asia. Aina kun en tehnyt kaikkea heidän mielensä mukaan alkoi haukkuminen ja sen kertominen minulle ettei ole ihmekään kun minulla ei ole kavereita kun olen niin hullu ja vaikka mitä muuta. Yksinäisyyteni oli heidän lyömäaseensa (fyysisen väkivallan lisäksi) minua kohtaan. Kerrankin kerroin pyytäneeni erästä kaveriani kylään, niin äitini silmät suurina ja tietäväisen näköisenä totesi: "Mutta eihän sinulla ole ystäviä". Tämä oli todella kamalan kuuloista. Jossain vaiheessa sain joksikin aikaa kavereita, mutta jokaisessa heissä oli vanhempieni mielestä jotain vikaa. Sitten lopulta totuin yksinäisyyteen ja nykyään olen onnellisimmillani kun saan olla yksin. En tarvitse enää muita ihmisiä seurakseni. Nyt sitten minun seurani kelpaisikin vanhemmalle kun on yksinäinen toisen kuoltua. Missä on nyt se heidän laaja sosiaalinen verkkonsa jonka puutteesta minua aina pilkattiin aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Mietin että katuvatko vanhemmat vanhuuden tullen niitä tekoja joita ovat lapsilleen tehneet, vai pitääkö vanhemman mielestä lapsen taas kerran alistua ja antaa vanhemmalle kaikki anteeksi kun hän on nyt vanhana niin heikko. Lapsikin oli silloin aikoinaan heikko ja puolustuskyvytön, mutta se ei hillinnyt yhtään vanhemman raivoa ja väkivaltaa lasta kohtaan. Näin ohiksena mietin.

Saitko ihan korvapuustin vai peräti koivuniemen herraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin että katuvatko vanhemmat vanhuuden tullen niitä tekoja joita ovat lapsilleen tehneet, vai pitääkö vanhemman mielestä lapsen taas kerran alistua ja antaa vanhemmalle kaikki anteeksi kun hän on nyt vanhana niin heikko. Lapsikin oli silloin aikoinaan heikko ja puolustuskyvytön, mutta se ei hillinnyt yhtään vanhemman raivoa ja väkivaltaa lasta kohtaan. Näin ohiksena mietin.

Saitko ihan korvapuustin vai peräti koivuniemen herraa?

Nuo ovat väkivaltaa, älä yhtään vähättele. Korvapuusti vei kuulon toisesta korvasta ja minut on pahoinpidelty tajuttomaksi vanhemman toimesta sekä jatkuva varuilla olo milloin seuraava lyönti tulee, se oli vanhemman mielialoista kiinni, ei minun tekemisistäni. Kivat sulle että sulla oli niin helppo lapsuus että on kanttia muille vi**uilla. Kyllä sinäkin aikanaan karmasi kohtaat.