Sukulaisten vierailut vauvan syntymän jälkeen
Meille syntyy viimeistään kolmen viikon päästä esikoinen ja olen alkanut miettiä ensimmäisiä päiviä kotona. Kaikki lähisukulaiset haluaisivat tietysti tulla katsomaan vauvaa heti kun kotiudumme (sairaalaan en heitä halua, sillä haluan käyttää ne muutamat päivät itsekkäästi omaan toipumiseen ja vauvaan tutustumiseen). Kuinka pian uskallan kutsua sukulaisia katsomaan vauvaa? Oletteko jaksaneet ottaa vastaan perheenjäseniä heti kotiutumisen jälkeisinä päivinä?
Moni on sanonut, että ekat viikot vauvan kanssa ovat pelkkää imettämistä. Onko siis järkeä kutsua ketään vauvaa katsomaan, jos vauva on jatkuvasti kiinni tississä eikä heltiä siitä kenenkään syliin? Miehen sukulaisten edessä en kyllä halua olla tissi vauvan suussa.
Kommentit (21)
eli vaihtoehdot ovat olleet vaipanvaihto, syöminen ja nukkuminen. Vieraat ovat saaneet katsoa vauvaa makuuhuoneen ovelta, sylistä syliin ei ole kierrätetty eikä vieraitten takia herätetty. Tähän ovat tyytyneet mummit ja tulevat kummit ja tädit, kukaan ei ole kyseenalaistanut sitä, etteikö vauvan tulisi nukkua.
Muutenkaan meillä ei ole annettu vauvoja kylään tulleiden syliin vain siksi, että joku vauvan haluaa. Se ei ole lelu.
Meille oli myös tulossa puoli sukua vauvaa katsomaan, heti kun pääsisimme kotiin. KÄvikin niin, että vauva joutui teholle, oli siellä kaksi viikkoa ennen kuin pääsi kotiin. Isovanhemmat kävivät katsomassa teholla, en olisi heitä muuten kaivannut sairaalaan, mutta itse olin tuossa vaiheessa jo päässyt kotiin.
Etukäteen ei voi sanoa millaista tulee olemaan. Itse olin jo hyvävointinen, kun vauva pääsi kotiin, ja silloin meillä kävikin vieraita. Vauvalla ei ollut sellaista hätää, että olisi pitänyt pitää vieraat ja bakteerit poissa.
tokihan kaikki riippuu siitä miten itse koet. Mun mielestä sairaalassa on taas ollut helppo vastaanottaa vieraita, koska istumapaikkojen puutteessa harva siellä puolta tuntia kauempaa viitsii olla. Eri asia jos synnytys hankala tms., mutta normaalisynnytyksen jälkeen olen kokenut noin.
Tää on muutenkin se hetki, jolloin pitää opetella itse sanomaan ääneen oma mielipiteensä. Mä en ole kokenut kotonakaan vierailua hankalaksi. Meillä ei ekat vieraat saaneet vesilasia kummempaa tarjoilua. Toisille sanottiin suoraan, että jos jotain haluatte syödä, niin tuotte sen itse.
Imettäähän ei tarvitse muiden läsnäollessa ja aloittelijalta ei välttämättä sujukaan. Jos lapsi söisi, niin vetäydyt makuuhuoneeseen imettämään.
samalla kannattaa opetella sanomaan, että nyt meille käy vain vaikka puolen tunnin vierailu tai meille sopii vasta ensi viikolla.
Ihan vastasyntynythän saattaa nukkua yli 20 h vuorokaudessa, joten todennäköisesti vauva on nukkumassa.
Ei tarvitse olla laittamassa ruokaa pöytään eikä passata ketään. Sairaalassa on vierailuajat, jolloin saa tulla ja loput ajat voi rauhassa lepäillä. Ruoka tulee itselle nenän eteen eikä tarvitse kenellekkään olla tarjoilemassa tai keittelemässä kahveja. Kotona saa sitten rauhassa tutustua vauvaan sekä opetella olemaan perhe.
esim. Tyksissä pääsevät enää vauvan isovanhemmat vierailulle tunnin verran illassa
eikä minua haitannut. Vanhenpani tulivat pian kotiuduttua ja kiva kun tulivat "kotiavuksi" päiväksi. Olin heikoissa verissä vielä koiuduttua enkä paljoa jaksanu tehdä. Nämä sitten kävivät kaupassa kunnolla ja toivat tarjottavia pakasteeseen.
Muutenkin ne vieraat jotka meillä on käyneet ovat tottuneet siihen että aina ei niin vieraanvaraisia olla.
Vauva söi tissiä noin kolmen tunnin välein ja kävin imettämässä makuuhuoneessa, jos rauhaa tahdoin. Nyt pystyn jo imettämään melko huomaamattomasti vaikka vieraitakin olisi.
Yhdelle vieraalle olen joutunut vauvan herättämään kun ajattelin ettei se lähde kulumallakaan kun vain odottaa että näkee vauvan hereillä, tosin vauvalla alkoi olemaan jo ruoka-aikakin silloin. Ja kovinkaan monen sylissä vauva ei ole ollut, lähinnä isovanhempien ja tulevan kummin.
Mutta älä tosiaan lupaa mitään vaan katso vointisi sitten synnytyksen jälkeen.
Onneksi oltiin viikko sairaalassa ja sain siellä lepäillä.
Toinen synnytys oli paljon helpompi, mutta jotenkin halusin edelleen olla rauhassa ja sovimme vierailut muutama päivä kotiutumisen jälkeen.
Vauvaa kannattaa suojella ensimmäisten kuukausien aikana ihmiskontakteilta, koska vauvat sairastuvat helposti nuhaan ja flunssaan, vaikka imettäisikin. Nuhakin voi olla inhottava, kun nenän kautta ei pysty hengittämään.
Älä lupaa mitään ja katso milta tuntuu, kun vauva on syntynyt.
Mutta tietenkään ei kannata etukäteen mitään varmaksi luvata vaan katsoa sitten tilanteen mukaan.
Minä en ihan ymmärrä näitä rauhoittumispuheita. Itse olen kahden synnytyksen (1. ja 3.) jälkeen lähtenyt kotiin 6 tunnin kuluttua synnytyksestä ja samana iltana on tullut vieraita. Kuopuksen kohdalla vielä paistelin vieraille munkkeja (vappu), kun teki itse niitä mieli ja oli ihan reipas olo. Vieraat kyllä vähän ihmettelivät kun juuri synnyttänyt emäntä paistoi keittiössä munkkeja ;-)
Kakkosen kohdalla jouduimme olemaan yhden yön sairaalassa, koska vauva joutui valvontaan, mutta siitä huolimatta heti kotiutuspäivänä tuli vieraita.
Ei vauvan(kaan) takia tarvitse tehdä elämästä ehdoin tahdoin hankalaa. Elämä jatkuu, syntyminen ja kuoleminen ovat osa sitä.
monessa asiassa vasta jälkikäteen huomannut muiden kävelleen ylitseni tai päättäneet asiat puolestani. Vieläkin kiukuttaa, kun appivanhempani ja tuleva kälyni (nuori tyttö silloin) tulivat esikoistamme katsomaan sairaalaan ja minun piti siinä heidän aikana alkaa imettämään lasta eka kertaa kunnolla ikinä. Mies otti kuviakin, kun anopin ja apen naamat on puolen metrin päässä valtavasta tissistä ja nännistä, jota yritän saada mahtumaan vauvan pieneen suuhun. Pidä siis ap puolesi!
olen sen kannalla, että älä sovi mitään etukäteen.
lisäksi kotivierailuista mun mielestä hyvä (karjalais?)perinne olisi rotinat, eli vieraat tuovat pullat mukanaan. se ei tosin ole kovin laajalle levinnyt käytäntö.
jos olet itse vielä vedossa ja jaksat ja haluat, nyt on hyvä hetki vaikka leipoa pakkaseen.
itsellä rv 39+1 ja olen tehnyt pakkaseen ruokaa perheelle ja raparperipiirakkaa. ennestään siis kaksi pientä lasta joten aika hässäkkää tulee olemaan kunhan vauva syntyy. ja mitäänhän sun ei ole pakko tarjota, jos et halua. itse ajattelin ostaa vielä muutaman purkin valmista vaniljakastiketta ja jäätelöä vierasvaraksi.
yksi ystävä järjesti isommat "vauvankatsojaiset" ja kutsui kaikki kerralla kotiinsa. selvisi yksillä järjestelyillä ja homma oli muutamassa tunnissa ohi. ihan hyvä systeemi sekin, mutta meidän koti olisi siihen liian ahdas.
erottelet nuo sukulaiset noin? voihan miehen puolella olla naisiakin ja taas sun omassa suvussa miehiä? minä olen imettänyt aina silloin kun vauva on halunnut oli sitten paikalla sukulaisia tai ventovieraita. joo, ota vieraat vastaan sitten kun jaksat sopikaa vasta asiasta kunhan ootte kotona yms.
että elä lupaa mitään ja sanot synnytyksen jälkeen suoraan sen, miltä tuntuu. Jos et vieraita jaksa, niin sanot senkin.
Minä taas ymmärrän rauhoittumispuheet täysin. Hieno homma, että joku jaksaa paistaa munkkeja melkein heti synnyttämisen jälkeen, mutta kaikilla ei ole samanmoinen olo. Itsellä toipuminenkin kesti tosi pitkään ja muutenkin halusin alkuun rauhassa opetella asiaa.
Sairaalatkin ovat (onneksi) tiukentaneet näitä vierailuja siellä. Huoneessa saattaa helposti olla kolmekin äitiä, joten tosi "rauhoittavaa" opetella esim. imetystä, jos jollakin koko ajan ravaa joku vauvaa katsomassa.
Yhden kanssa en halunnut vieraita moneen viikkoon ja toisen kanssa kaipasin vieraita heti alusta alkane. Riippuu vauvastakin mutta vielä enemmän omasta voinnista.
Eli älä sovi mitään ennen kuin lapsi on syntynyt!
Mulla nyt 7 viikkoinen vauva ja sen sanon että jos toinen lapsi joskus tulee niin tiedän pistää ovet lukkoon, ikkunat säppiin ja puhelimet kiinni ensimmäiseen kahteen viikkoon. Sairaalaan voi lähisuku tulla ja totta niinkuin joku sanoikin että siellä sun ei tarvi kahveja keitellä ja siellä eivät viihdy kauaa.
Katso tilanteen mukaan. Voit mennä oiseen huoneeseen imettämään rauhassa.
Esikoisen aikaan kävi aika pitkäksi ja oli kiva nähdä muita ihmisiä. Kakkosen ja kolmosen aikaan olin jo perhekerhossa kun vauva oli pariviikkoinen. En olis jaksanut vain maata kotona ja imettää.
Mutta jokainen tavallaan. Joku toinen tarvitsee pesimistä. Minä en olisi jaksanut kykkiä viikkotolkulla vauvan kanssa kotona tissi suussa kahdestaan.
sukulaiset suuttuivat niin, etteivät tulleet lapsen ristiäisiin (välit ovat viileät vieläkin, 5 vuotta tapahtumien jälkeen), kun en laskenut heitä meille vierailulle vauvaa katsomaan. Isovanhemmat laskin kylään, mutta johonkin raja oli vedettävä, ihan itsekkäistä syistä.
Olin TODELLA väsynyt, koska synnytyksessä menetin paljon verta ja liitokset olivat kipeät (en kävellyt kahteen päivään synnyksen jälkeen). Tikit kiristivät ja minä vaan nukuin ja imetin. Lisäksi meillä oli samaan aikaan vielä muutto. En vaan jaksanut mitään muuta. Olisi vaan pitänyt jaksaa, kun eihän heidän vierailu voi mitenkään rasittaa minua (heillä 4 alle kouluikäistä, erittäin vilkasta lasta tuolloin). Kaiken kukkuraksi sairastin samaan syssyyn elämäni pahimman flunssan.
Tosiaan kannattaa tehdä niin, että ei sovi etukäteen mitään.
Mä olen kaikista kolmesta synnytyksestä toipunut nopeasti. Nyt meillä oli ekat vierailijat jo synnytyssalissa tunti synnytyksen jälkeen. Ihanaa oli ja hetki oli kovin tärkeä vierailijallekin.
Munkin mielestä sairaalassa on ollut helppo nähdä vieraita. Harva viihtyy kovin kauaa, kun on rajattu aika ja rajattu määrä istumapaikkoja. Me ollaan kyllä nähty vieraita ohi vierailuaikojen kanttiinissa.
Meille on kotona tullut myös vieraita. Minusta vastasyntyneet nukkuvat pääosin, tosin esikoisen kanssa sitä ei välttämättä tajua. Ei saa tehtyä mitään, vaikka vauva nukkuu 20 h vuorokaudessa. Aika menee vaan haahuillessa.
Jos päätätte sallia kotivierailut, niin minusta voi ihan huoletta sanoa, että jos haluatte syödä jotain, tuokaa se itse mukananne.
ja että jos ennen sitä olette hyvissä jaksamisissa, niin pyydätte aikaisemmin. Muistuta vierailijoita siitä että tuovat omat pullat mukana ja tiskaavat ennen lähtöään.
Katsot sitten oman vointisi ja jaksamisesi mukaan, kun olet kotiutunut.
Meille oli kaikki tervetulleita heti. Olin tosi hyväkuntoinen. Ja olin ollut kaksi viimeistä kuukautta vuodelevossa tylsistyneenä, joten kaipasin itsekin seuraa. Heti saman päivänä kun tultiin sairaalasta, tuli vauvan tuleva kummi käymään, ja isovanhemmat. Ja muita vieraita tasaiseen tahtiin joka päivä.