Lue keskustelun säännöt.
Poikien äidit!
17.06.2011 |
Poikanne ovat teidän poikia, ei miehiä.
Opeteltaa jo alusta asti ajatukseen, että joku päivä heillä on oma vaimo, jota rakastavat.
Tämä miniänne EI ole teidän kilpailijanne!
Ripustautukaa omaan mieheenne ja antakaa pojallenne kumppaninsa kanssa tilaa elää omaa elämäänsä.
Kommentit (42)
niin se saa luvan hankkia naisen, joka pesee sen pojan pyykit, laittaa sille ruokaa, siivoaa sen jäljet ja ennen kaikkea hoitaa sen teidän poikanne lapset. Teillä ei ole mitäänm hoitovastuuta, vaikka miniä miten räksyttäisi, että ei jaksa ja parisuhde kaipaa aikaa.
Luottakaa poikaanne: jos se muija lähtee, löytää poikanne uuden! Poikanne avio-onni ei ole äidin vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä se käyttääkö kumppani hyväkseen: nainen on kotona ja odottaa että tasa-arvo on kotihommien puolittamista tai asioita sovitaan päättämällä ensin itse ja motkottamalla asiat omaksi näkemykselleen hyväksi.
En haluaisi että lapseni tekee tällästä kumppanilleen.
Minusta parisuhde on muuta kuin pintapuolisuutta. Jos poikani mieltyy johonkin lävistettyyn naiseen niin se ei ole minun paikka puuttua mutta toivon ettei poikani jää ihan tossun alle, siinä missä meidän likka ei ole kotiin pakotettu ja pahoinpidelty.
Voisihan oma lapsi ottaa tatuoinnin tai lävistyksen. Se on hänen asiansa. Kanssakäyminen toisien kanssa on eri asia.
Omalla miehellä on läheinen suhde äitiinsä, parempi kuin minulla äitiini ja tuohon on saanut nähdä hommaa.
22
Mutta meidän Pekka syö kyllä porkkanaa, sanoo tämä anoppi miniälleen.
ponnaripäinen tyttö on taatusti hauskempi kuin goottityttö. En todella toivo mitään goottiminiää mutta jos poikani sellaisen joskus vaimokseen tahtoo, niin hänenhän on asiansa. En minä sen kanssa yhdessä elä.
Onko teilläkin sellainen ihana mielikuva, että juuri teidän poikanne saa vaimokseen sellaisen reippaan, mukavan, empaattisen, herttaisen ponnaripäisen tytön? :D Mä en jotenkin osaa ajatella mitään muuta. Onneksi ei ole vielä tarviskaan (7-vuotias...), mutta aina kun mä ajattelen, että hän tuo joskus tyttöystävänsä näytille, niin se on just sellainen naapurin Tiina...
mä en ainakaan tarkoittanut, etteikö se voisi ulkonäöllisesti tuosta poiketa, ponnari tuli vaan tosiaan naapurin Tiinasta... :D Mutta siis luoteenpiirteitä kuvailin; sellainen avoin ja positiivinen, ystävällinen ja empaattinen. Olkoon vaikka lävistetty ja tatuoitu.
Mutta ei sellainen nihkeä, vihainen, sulkeutunut, kiukkuinen ja angstinen miniä, joka vihaisi mua (hyvänen aika, minua?! :p ) ja haukkuisi mua selkäni takana nettipalstoilla... Ehei, me tullaan hyvin toimeen ja käydään yhdessä marjastamassa ja viini-iltamissa. NIH!
Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi muut ei saisi osallistua.
Jokseenkin surullista jos vanhemmat rajaa pois sukua ettei jotkut saisi viettää aikaa lapsien kanssa, tälläistäkin on; ettei tarjottu apu kelpaa.
Miehen äiti pyytää lapsiamme kylään, jäämään yöksi koska itse HALUAA viettää aikaa lapsieni kanssa!
Minulle ei tuota mitään ongelmaa soittaa hoitajaa lapsille jostain ulkopuolisesta tahosta mutta mummot ja kummit on semmosia jotka haluaa osallistua lapsien elämään ja tehdä suhteet heihin, se on täysin eri kuin nähdään 2 tuntia muutaman kerran kuussa tai harvemmin.
Jos ajattelee vaikka äitiäni joka ei selvästi leiki ja osallistu lapsenlapsien kanssa olemiseen on näiden kasvettua aikuisiksi jäänyt toisarvoseen asemaan siskoni miehen mummoon verrattuna joka on ollut kiinnostunut lapsenlapsista.
Sama tulee varmasti myös näkymään minun lapsissa: koska miehen äiti osallistuu lapsien elämään, osoittaa kiinnostusta on suhde lapsiin kiinteä.
22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ponnaripäinen tyttö on taatusti hauskempi kuin goottityttö. En todella toivo mitään goottiminiää mutta jos poikani sellaisen joskus vaimokseen tahtoo, niin hänenhän on asiansa. En minä sen kanssa yhdessä elä.
Onko teilläkin sellainen ihana mielikuva, että juuri teidän poikanne saa vaimokseen sellaisen reippaan, mukavan, empaattisen, herttaisen ponnaripäisen tytön? :D Mä en jotenkin osaa ajatella mitään muuta. Onneksi ei ole vielä tarviskaan (7-vuotias...), mutta aina kun mä ajattelen, että hän tuo joskus tyttöystävänsä näytille, niin se on just sellainen naapurin Tiina...
mä en ainakaan tarkoittanut, etteikö se voisi ulkonäöllisesti tuosta poiketa, ponnari tuli vaan tosiaan naapurin Tiinasta... :D Mutta siis luoteenpiirteitä kuvailin; sellainen avoin ja positiivinen, ystävällinen ja empaattinen. Olkoon vaikka lävistetty ja tatuoitu. Mutta ei sellainen nihkeä, vihainen, sulkeutunut, kiukkuinen ja angstinen miniä, joka vihaisi mua (hyvänen aika, minua?! :p ) ja haukkuisi mua selkäni takana nettipalstoilla... Ehei, me tullaan hyvin toimeen ja käydään yhdessä marjastamassa ja viini-iltamissa. NIH!
joka uskaltaa olla oma itsensä - goottina tai ponnaripäänä.
koska olen kasvattanut hienon pojan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tatuointeja tai lävistyksiä. Ne kertovat huonosta arvomaailmasta. Onneksi poikiani ei sellaiset tytöt kiinnosta.
Onko teilläkin sellainen ihana mielikuva, että juuri teidän poikanne saa vaimokseen sellaisen reippaan, mukavan, empaattisen, herttaisen ponnaripäisen tytön? :D Mä en jotenkin osaa ajatella mitään muuta. Onneksi ei ole vielä tarviskaan (7-vuotias...), mutta aina kun mä ajattelen, että hän tuo joskus tyttöystävänsä näytille, niin se on just sellainen naapurin Tiina... Ei sillä ettenkö muunlaista hyväksyisi, mutta jotenkin sitä vaan ajattelee että näin käy. Tai paha kait sitäkään on mennä sanomaan, että hyväksyy pojan kumppanin ihan varauksetta sitten aikanaan, koska näissä mielikuvissa myös minä pysyn tällaisena ikuisesti nuorekkaana, ei-katkerana, elämänhaluisena ja ihanana anoppina. Tiedä mikä hirviö minusta vielä sukeutuu, kun aika koittaa!? :o
Oletan että vaimo on iloinen ja kiva tai herttainen, mutta jotensakin oletan että ei ole kuitenkaan mikä järjen jättiläinen. Pojan tyttömaku antaa olettaa jotain tuonnepäin.
Se jää sitten nähtäväksi kuinka tullaan toimeen tulevan miniän kanssa. En ehkä ole helpoin ihminen, mutta aion kyllä yrittää tulla miniän kanssa toimeen. Tosin uskoisin että se on henkilöstä kiinni, eikä asemasta perheen hierarkiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sen kun vilä miniätkin ymmärtäisivät eivätkä suhtautuisi anoppeihin raivokkaasti kuin ainakin kilpailijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä näen kyllä ihan potentiaalisena vaihtoehtona, että pojallani on joskus ehkä miespuoliso.
Siihen pätee sama asia: äiti ei saa ripustautua.
Että ohhoh vaan.
Mutta tyttöjen äitien, mikä itsekin olen poikieni lisäksi, on myös muisttettava että antaa niiden tyttöjen myös elää omaa elämäänsä, myös sitten kun ovat saaneet perheenlisäystä. Ei se että sattuu olemaan mummi ja vielä oman tyttären lapsen mummi, anna mitään etuoikeuksia omia lapsenlasta ja tuppautua joka asiaan.
vaikeempi sitten ladella tuntemuksiaan anopille...
meillä onkin niin päin, että oma äitini yrittää ripustautua tyttäriinsä. Mies on kotona hermona, kun äitini "junailee" meidän asioita. Itse olen vähän nynny sanomaan suoraan, koska on kokenut kovia....
Mutta muistakaa myös tyttöjen äidit päästää lapsenne omilleen aikanaan, kun hänellä on oma mies ja perhe.
Poikanne ovat teidän poikia, ei miehiä.
Opeteltaa jo alusta asti ajatukseen, että joku päivä heillä on oma vaimo, jota rakastavat.
Tämä miniänne EI ole teidän kilpailijanne!Ripustautukaa omaan mieheenne ja antakaa pojallenne kumppaninsa kanssa tilaa elää omaa elämäänsä.
Vois se tyttökin sille äidille avautua jos tosiaan uskaltaa. Moni mies kärsii liiaksi tuppaavasta anopista.
Ja sen kun vilä miniätkin ymmärtäisivät eivätkä suhtautuisi anoppeihin raivokkaasti kuin ainakin kilpailijaan.
mä en ainakaan tarkoittanut, etteikö se voisi ulkonäöllisesti tuosta poiketa, ponnari tuli vaan tosiaan naapurin Tiinasta... :D Mutta siis luoteenpiirteitä kuvailin; sellainen avoin ja positiivinen, ystävällinen ja empaattinen. Olkoon vaikka lävistetty ja tatuoitu.
Mutta ei sellainen nihkeä, vihainen, sulkeutunut, kiukkuinen ja angstinen miniä, joka vihaisi mua (hyvänen aika, minua?! :p ) ja haukkuisi mua selkäni takana nettipalstoilla... Ehei, me tullaan hyvin toimeen ja käydään yhdessä marjastamassa ja viini-iltamissa. NIH!