Lue keskustelun säännöt.
Miten miehesi suhtautui hankaluuksiinne lapsenteossa?
08.09.2008 |
Todella typerä otsikko, mutta siis jos teillä oli pientäkään ajanjaksoa hedelmättömyyttä/vaikeutta tulla raskaaksi, niin miten miehesi suhtautui asiaan? Mieheni ei oikeastaan puhu asiasta koskaan, ei kysele, hartioitaan kohauttelee vaan kun puhun asiasta. Sanoo, että on valmis lähtemään hoitoihin vaikka heti, mutta muuten hän ei ota kantaa koko asiaan. Onko tämä tavallista vai tukeeko hän minua liian vähän? Lapsettomuutta takana reilu vuosi.
Kommentit (5)
Ei ollut mitenkään kielteinen, mutta ei kauheesti halunnut jutella asiasta. Ihan reippaasti kävi tutkimuksissa ja runkkaili kuppiin ynnämuuta.
Tutkimuksissa selvis, että vika oli minussa ...jotenkin tuntuu että mies sen jälkeen relas ja alkoi enemmän jutella. Ilmeisesti olis ollut tosi kova paikka jos olis ollut hänessä vika - sitä kai pelkäsi kun ei halunnut puhua asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä ei ole sellaisia mörökölli-jurottaja-piirteitä kuin miehillä joskus.
Aika helposti vauva sitten heltisi, tarvittiin vain Clomifen ja irrotuspiikki.
lapsettomuushoidoilla kolme vuotta ennen kuin tulin raskaaksi PAS:lla. Mies suhtautui aika lailla samoin kuin minäkin, eli käytännönläheisesti: tutkitaan syyt, hoidetaan kunnes tärppää. Yhden ainoan kerran muistan itkeskelleeni, kun eka IVF meni kesken viikon kuluttua plussasta.
Miehillä - kokemukseni mukaan useimmilla - on eri taktiikka kuin naisilla keskimäärin. Naiset vatvovat, märehtivät ja pyörittelevät puolelta toiselle kaikenlaisia elämän mutkia ja vastoinkäymisiä. He ikäänkuin haluavat ajatella asian loppuun asti.
Miehet taas tykkäävät, ettei se märehtimällä parane. Ongelma on olemassa, so what? Hoidetaan se pois päiväjärjestyksestä tai sitten ei ajatella koko asiaa. Liika asiasta puhuminen tekee vain pään kipeäksi ja suurentaa mielipahaa... Lapsettomuusasiassa voi vielä olla niin, että mies epäilee miehisyyden olevan jotenkin viallista - jos siis ei ole tarkkaan tutkittu, onko jommassa kummassa lääketieteellistä häikkää.
Jos miehesi kuitenkin kuuntelee sinua ja on valmis toimimaan ongelman poistamiseksi (menemään hoitoihin), niin sinuna etsisin vain tuossa asiassa jonkun toisen keskustelukumppanin.
Hän kehotti alkamaan tutkimukset, minä jarruttelin kunnes sitten päädyin hänen kannalleen. Aika monta vuotta siihen meni, kunnes sitten vihdoin hoitojen avulla tärppäsi. Kyllä kaduttaisi nyt (kun ikää on jo yli 40), jos en olisi hakeutunut niihin tutkimuksiin! Hoidoilla syntyi kaksoset, maailman suloisimmat tyttö ja poika.
Lopulta sitten luomusti raskaaksi. Todennäköisesti ei olisi ikinä hoitoihin lähtenyt muuten kuin väkisin. Pitää lapsista ja niitä voisi hänen mielestään tulla ihan kuinka monta vaan, mutta asenne kyllä rassasi tosi paljon. Ole vaan ihan onnellinen kun on hoitoihin sentään niin myöntyväinen.