onko teille ihan normaalia että kaveritkin saa syödä teillä?

tarkoitan että tiedän heidän käytännön noissa kylässä syönti asioissa. joskus lapset tuo jotain luokka kavereita kylään, eikä heitä enää sen koommin näy. tarjoan kyllä juotavaa ja jotain pientä syötävää jos me muutkin syödään, ruokaa harvemmin.

ja kaikki ruokatarvikkeet ostetaan viikoksi kerrallaan supermarketista (asumme keskusta-alueella ja isot ruokakaupat ovat taajamissa). Emme osta ylimääräisiä tuotteita, koska en halua joutua heittämään ruokaa roskikseen, jos se ei tulekaan syödyksi.



Näin ollen meillä ei välttämättä saa lapsien kaverit syödäkseen, jos tulevat kylään ilman etukäteissopimisia. Meitä on viisi henkeä. Esimerkiksi pihvit ostamme siten, että miehelle kaksi ja minulle ja lapsille yhdet. Tai perunamuusiin on varattuna 14 perunaa, ei siitä jää ylimääräistä toisille antaa.



Jos on etukäteen tiedossa, että syömään olisi jäämässä joku ulkopuolinen, varaan ruokaa hänellekin. Pannukakkuja, pullia ja lettuja tehdessäni tarjoan ilman muuta lastenkin satunnaiskavereille. Mutta ruoan suhteen joutuvat kyllä jäämään tyhjin vatsoin, elleivät osu kohdalle soppapäivänä.



Ruoanhankinnassa kyse ei ole rahan puutteesta ym. vaan ennakoinnista ja arjen helpottamisesta. Ruoka-ostoksiin meillä menee noin 200 euroa viikossa. Mitään mitä haluaisimme syödä ei tarvitse koskaan jättää kauppaan.

ehkä ei ole tapana hankkia ruoka-aineita tarpeeksi isolle joukolle. Kyllä kaverit saa meillä syödä, mutta en kyllä aina osta ruokia niin, että helposti riittää 1-3 ylimääräiselle syöjälle.



Silloin kun tarjoan eilisen ruokia, voi käydä niin, että on vaikka kahta ruokaa... syödään tähteet pois... en nyt välttämättä silloin haluaisi sellaista naapurin lapsille tarjota.



toiseksi, isohko naapuruston poikaporukka juoksee talosta taloon eivätkä ruoka-ajat sovi yksiin. Näinollen se, jolla on ruoka-aika syö, ja muut kaverit odottavat, ja syövät sitten vuorollaan kotonaan. jos on kavereita kauempaa ja meillä on ruoka-aika, niin silloin tottakai tarjotaan ruoka myös.





jos syödään kakkua, jätskiä tms. herkkuja, niin silloin yleensä tarjoan tilanteen mukaan myös naapurien lapsille.

Meillä on yksi lapsi, mutta teemme ruokaa aina sen verran ettei se ole kortilla. Hyvin usein meillä on lapsen kavereita ruoka-aikaankin kylässä ja luonnollisesti tarjoamme myös hänelle.

tarjoamme ruokaa lapselle, jos olemme hänet itse meille kutsuneet tai hän on meillä jotenkin hoidossa. Meillä on joka päivä ainakin näin kesäaikaan joka lapsella kavereita kylässä. Tarkoittaisi minimissään noin 210 ylimääräistä ruokailijaa kuukaudessa. Ei ole rahaa eikä voimia moisen ruokamäärän laittamiseen.

Meillä on vain yksi lapsi, joten ruoka on monesti mitoitettu niin, ettei siitä riitä ylimääräistä. Mielellään yksi annos pitäisi jäädä miehelle seuraavan päivän evääksi töihin, mutta se ei ole ihan välttämätöntä, joten jos nyt joku kaveri ruoka-aikaan on meillä, se miehen seuraavan päivän annos voidaan antaa tuolle kaverille.



Jos taas ruoka on jotain kastiketta tms. jota tehdään isompi/epämääräisempi annos, niin siitä on helpompi ylimääräisille jakaa, keittää vaan makaronia tms enemmän.



Mutta yleensä ottaen pyrin ostamaan pieniä lihapakkauksia, ja niistä ei paljon ylimääräisille ruokailijoille riitä.

Meillä tarjoan ruokaa vain jos on vanhempien kanssa asiasta sovittu.



Johtunee osin siitä että meillä on paljon allergioita kaikilla perheenjäsenillä ja meillä ei ole esim. tavallista leipää tai maitoa lainkaan tarjolla normaalisti koska kukaan meistä ei voi sitä syödä. Erikoisruuat eivät välttämättä maistu niihin tottumattomille ja kun muutenkin teen vähintään kahdet erilaiset ruuat niin en jaksa enää stressata vieraiden lasten syömisistä.



Ja toivon ettei omillenikaan tarjota ruokaa minulta sitä kysymättä.

mutta tässäkin asiassa tympii se, että lapsen joku kaveri on aina meillä (siis joka päivä) ja olettaa aina automaattisesti saavansa meillä myös ruokaa, välipalaa, iltapalaa yms. Satunnaisesti siis ihan ok että kaveri on syömässä mutta en kyllä ala joka päivä kaikkia päivän ruokia muidenkin lapsille laittamaan. Varsinkin kun oma lapseni ei koskaan pääse tälle kaverille edes leikkimään, saati syömään.

Olen hyvin antelias. Oma lapsi ajetaan aina pois, kun perhe syö.

Aika kauan jaksoin sitä katsella, enneN kuin tajusin, että miksi tätä teen, kun omaani kohdellaan noin.

Juuri poikani söi naapurin kanssa 36 jäätelöä päivässä ja naapurilla samat jäätelöt kotona, mutta kertoi ettei voi niitä antaa pojalleni.

Poikani siis salaa tarjoaa muille.

No itkuhan siitä tuli, kun tajusi että meidän jätskit on loppu ja naapurin poika nautiskelee omiansa.