Lue keskustelun säännöt.
Työni tuntuu täysin merkityksettömältä
25.04.2025 |
Olen alle viisikymppinen asiantuntijatyötä tekevä ihminen. Viime aikoina olen yhä useammin havahtunut siihen, että työlläni ei tunnu olevan mitään merkitystä. Se ei muuta maailmaa, se ei juurikaan vaikuta edes yksittäisten ihmisten elämään.
Itse ydintyöni koen kyllä mukavaksi ja mielenkiintoiseksi (siitä huolimatta etten koe sitä erityisen merkitykselliseksi), mutta yhä enemmän työhöni on uinut kaikenlaisia hoidettavia asioita, jotka tuntuvat täysin turhanpäiväisiltä, silkalta ajanhukalta.
Samalla olen sekä omalla työpaikallani että ystävien kanssa jutellessa havahtunut siihen, että Suomessakin on vaikka kuinka paljon liitoissa, virastoissa yms isoissa laitoksissa tehtäviä, jotka ikään kuin pyörittävät itse itseään. Käydään seminaareissa, istutaan hankepalavereissa, tehdään jokin selvitys (jota kukaan ei koskaan lue), jonka jälkeen voidaan taas pitää palaveri... Jos tällaisen työn tekijä menisi vaikka lakkoon, sitä ei kukaan huomaisi ehkä koskaan.
Onko muilla samanlaisia ajatuksia? Miten olette ratkaisseet tilanteen?
Kommentit (5)
Koin samanlaisen ahaa-elämyksen viitisen vuotta sitten. Hakeuduin konkreettisempiin työtehtäviin ja aloitin harrastuksia. En enää jaksa tehdä uraa, mutta elämä on ihan mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pystyisi tekemään merkityksetöntä työtä tai työtä, jossa ihmisille tuputetaan ostettavaa tai jopa huijataan.
Lähdin muihin hommiin.
Jos työ ns. syö sielua, niin se on oikeasti aika paska rasti. Mun työ oli suht helppoa, palkka ok, työkaverit ok. Mutta sisältö... ei mitään merkitystä kenellekään tai millekään. Jonninjoutavaa. Siihen alkoi motivaatio kadota ihan todella. Saikutin jokaisesta pikkusyystä, joskus itkin työmatkalla töihin mennessä. Halusin tehdä jotain, jolla on merkitystä, joka vaikuttaa, edes johonkin tai johonkuhun.
Mieti alanvaihtoa, jos suinkin pystyt. Tai keksi edes vapaa-ajallesi joku mielekäs tekeminen.
Vierailija kirjoitti:
Lähdin muihin hommiin.
Jos työ ns. syö sielua, niin se on oikeasti aika paska rasti. Mun työ oli suht helppoa, palkka ok, työkaverit ok. Mutta sisältö... ei mitään merkitystä kenellekään tai millekään. Jonninjoutavaa. Siihen alkoi motivaatio kadota ihan todella. Saikutin jokaisesta pikkusyystä, joskus itkin työmatkalla töihin mennessä. Halusin tehdä jotain, jolla on merkitystä, joka vaikuttaa, edes johonkin tai johonkuhun.
Mieti alanvaihtoa, jos suinkin pystyt. Tai keksi edes vapaa-ajallesi joku mielekäs tekeminen.
Lisään tähän vielä, että se "muihin hommiin" ei tapahtunut tietenkään yhdessä yössä. Kokeilin sitä sun tätä reittiä miten pääsisi tuolta pois. Aloitin (sivu)toiminimen, mietin kouluttautumista, kävin kursseilla, aloitin toisen sivutyön jne. Lopulta löytyi se polku, josta pääsin uusille urille, enkä kadu.
Älä huoli pian tekoäly korvaa sun työs ja ite pääset kuntouttavaan työtoimintaan askartelemaan syrjäytyneiden kanssa