Mihin lapsuudenkotisi EI valmistanut sinua?
Kommentit (14)
Talousasioiden hoitoon ja rahan tekemiseen.
Että aina ei tarvitse miettiä mitä muut sinusta ajattelevat.
Siihen että kannattaa opiskella, olla ihmisille reilu ja ystävällinen, ei kannata olla kyyninen ja pasiivis-agressiivinen, siihen etä tyhmyys ja tietämättömyys eivät ole ylpeilyn aihe, siihen että kannattaa yrittää, siihen että kannattaa rakentaa mielummin siltoja kuin seiniä, siihen että useimmat ihmiset eivät olekaan kusipäitä kun heihin vain malttaa tutustua, onhan näitä.
Siihen että pitää vaatia ihmisarvoista kohtelua muilta, ja vetää rajoja. Se on muuten sellainen pilari jonka puuttuminen tekee tulevista lähisuhteista vähintäänkin mielenkiintoisia. Parisuhteet olen jättänyt kokonaan pois laskuista kun vedän puoleeni joitain ihme final boss psykonarskuja enkä tunnista huonoa kohtelua ennen kuin sitä alkaa kasaantua.
Siihen, että pitää olla supliikki ja erittäin sosiaalinen menestyäkseen. Ajattelin nuorempana, että vähempi riittäisi, mutta ei se riitä. Juuri sosiaalisuus on aivan ykkösjuttu, joka menee kaiken muun edelle.
Että on tervettä olla oma itsensä ja puolustaa rajojaan.
Mihinkään talousasioihin ja koulutuksen tärkeyteen
Tulen työttömän alholisti yh perheestä.
Itse saanut kaiken opettella kantapään kautta. Omistusasunto on, mutta parempia valintoja olisin nuorempana tehny jos joku olisi opettanut. Koulussa pitäisi olla edes jonkin verran opetusta raha-asioiden hoitamisesta.
N33
En oppinut: Yrittäjyys, taloudellinen suunnitelmallisuus (säästäminen ja sijoittaminen), uravalinnat. Ei ongelmia näissä, mutta pitänyt opetella itse.
Opin: huolehtimaan itsestäni hyvin nuorena, vahva itsetunto --> rajojen asettaminen, muiden kunnioittaminen.
Sisaruksilla kuitenkin eri opit, joten kenties synnynnäinen temperamentti ja luonne on vaikuttanut myös.
Tervettä itsekkyyttä.Äitini mielestä kaikki itsekkyys on pahasta.
- Rahan käyttöön en saanut opastusta
- en kannustusta opiskella (siksi opiskelen nyt sitten 50 + korkeakoulussa)
- en oppinut pitämään rajoja ja olen antanut ihmisten kohdella itseäni ala-arvoisesti (ja nyt sitten 50+ opettelen näitä)
- että olen tärkeä, arvokas, kaunis (äitini haukkui minua rumaksi ja kun nyt katson nuoruuden kuviani, niin olen oivaltanut, että hän oli kateellinen minulle)
- parisuhteen mallia (isäni petti äitiä ja äiti roikkui tässä hakkaavassa paskapäässä)
Onhan näitä.
Kyllä minua valmistettiin moneen asiaan. Aikuisena ainoa yllätys oli, että yhteiskunta ei olekaan tasa-arvoinen. Meillä koti oli hyvin tasa-arvoinen. Ei ollut miesten eikä naisten töitä. Ajateltiin, että naiset pystyvät samaan kuin miehetkin ja miehet samaan kuin naiset. Oli aivan sama kuka tekee päivän ruoan tai vaihtaa auton renkaat.
Yllätys oli, että työelämässä se tasa-arvo ei toteutunutkaan. Se, että minulla ja miehelläni on yhteisiä lapsia on aina ongelma minun työnantajalleni, vaikka olemme jakaneet lastenhoidon puoliksi. Vaikka meillä kummallakin on yliopistotutkinto, on minun palkkani huomattavasti pienempi, koska työskentelen naisvaltaisella alalla. Työn vaativuudessa ei kuitenkaan ole suuria eroja. Asenteet naisia kohtaan ovat monilla todella vanhoillisia; tytöt eivät osaa, eivät ymmärrä, eivät jaksa jne. Jep, jep.
Olisin kanssa kaivannut apua opiskelu- ja uravalintojen suhteen, mutta eihän kouluttamattomat ihmiset sellaista osaa antaa. Olettavat, että kyllä nuoret osaa sukkuloida korkeakouluopintoihin ihan itse.
Minulla on hyvä työ ja palkka, mutta olisin ehkä sopinut paremmin muuhun ja tehnyt toisenlaisia ratkaisuja, jos olisin ymmärtänyt paremmin vaihtoehtoja.
Se, miten vedetään rajat ja puolustetaan itseä. Ettei kaikkeen tarvitse alistua ja nöyristellä.