Lue keskustelun säännöt.
Entiset suhteet & pettymykset kalvaa - miten jättää ne taakseen?!
Mietin vaan
24.04.2025 |
Entisten suhteiden jättämät haavat ja pettymykset kalvavat edelleen, help! Miten päästä eroon pessimistisistä ajatuksista ja vanhoista pettymyksistä? Miten itse olet päässyt vastaavista eteenpäin?
Taustaa:
Minulla on aikuisiällä ollut kaksi vakavaa (3-7 vuoden mittaista) parisuhdetta. Kummatkin päättyivät minun aloitteestani, ja molempiin eroihin oli syynsä. Olen surrut ja välillä jopa miettinyt ovatko eropäätökseni olleet vääriä. Eroista on kuitenkin kulunut jo sen verran monta vuotta, että olen ehtinyt analysoida ja pohdiskella niihin johtaneita syitä hyvin perusteellisesti, enkä koe että kummankaan parisuhteen ongelmia olisi voitu ratkaista kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. (Mainittakoon, että erosyyt liittyivät mm. tarpeiden kohtaamattomuuteen, liian erilaisiin tapoihin ilmaista rakkautta ja etenkin siihen, ettei näistä haasteista pystytty aikanaan keskustelemaan tarpeeksi avoimesti ja rakentavasti).
Nämä kipeät erot ja niihin liittyvät pettymykset ovat kuitenkin edelleen vahvasti läsnä. Ajatukseni kestäviin parisuhteisiin liittyen ovat todella pessimistiset, enkä ole lainkaan varma onko mahdollista löytää rinnalleen ihminen, jonka kanssa vaikeistakin asioista puhuminen olisi mutkatonta, ja persoonallisuutemme ja toiveemme natsaisivat niin hyvin yhteen, että olisin valmis ajattelemaan yhteistä tulevaisuutta (pari lyhyempää tapailusuhdetta ovat vain vahvistaneet tätä uskomusta). Karrikoidusti koen, että jos jonkun kanssa löydän upean keskusteluyhteyden ja jaetun arvomaailman, seksi ja fyysinen intiimiys jää uupumaan. Jos taas fyysinen yhteys on loistava, jokin muussa yhteisessä olemisessa kinnaa - liittyi se sitten arvoihin, oman tilan tarpeeseen tai vaikka huumorintajuun. Aina joutuu siis luopumaan jostain itselleen merkityksellisestä, jos haluaa elää edes jonkinlaisessa parisuhteessa. Olen myös aika katkera siitä, että jotkut muut tuntuvat löytäneen todellisen elämänkumppanin, joka on paitsi puoliso myös paras ystävä, jonka seurassa viihtyy aina ja jonka kanssa synkkaa myös seksuaalisesti.
Kommentit (36)
Kannattaa muistaa, ettet oikeasti tiedä mitään toisten ihmisten (suhteiden) onnellisuudesta. Sinunkin suhteitasi on voinut joku ihaillen seurata.
Ei sitä voi kuin uskaltaa antaa itselleen uusia mahdollisuuksia. Sitä tämä elämä on. Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastutko ihmisen mieleen tai sieluun? Silloin sitä seksiäkin voi usein (ei tietty aina) yhdessä kehittää yhä paremmaksi ja paremmaksi.
Onko sinulla hyviä ystävyyssuhteita ja läheisiä sukulaisia? Nykyään terapeutit puhuu paljon siitä, että parisuhteelta on alettu odottaa liian montaa asiaa samanaikaisesti. Siinä on vähemmän paineita, jos esim. ystävyysodotukset suuntautuu ystäviin eikä parisuhteeseen. Se ei estä sitä että ajan kanssa ystävvysulottuvuus voisi lisääntyä myös parisuhteessa. Tilanne on vain tasapainoisempi silloin.
Minusta parisuhteen onnistuminen on aina ollut sattumankauppaa. Salamaihastuminen on voinut sammua hetkessä ja "paperilla" unelmakumppanin kanssa ei sitten ollutkaan mitään kemiaa. Lisäksi olin aikoinaan seitsemän vuotta avoliitossa ja tunteet vain muuttuivat pelkäksi ystävyydeksi, vaikka muuta olisi toivonut.
Sitten minulle teki ulkomailla aloitteen aivan erilaisesta kulttuurista tullut opiskelukaverini. Olin asiasta hämmästynyt, mutta lähdin kuitenkin treffeille. Vuosikymmenten saatossa erilaisuuden viehätys on muuttunut samankaltaisuuksien arvostukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla hyviä ystävyyssuhteita ja läheisiä sukulaisia? Nykyään terapeutit puhuu paljon siitä, että parisuhteelta on alettu odottaa liian montaa asiaa samanaikaisesti. Siinä on vähemmän paineita, jos esim. ystävyysodotukset suuntautuu ystäviin eikä parisuhteeseen. Se ei estä sitä että ajan kanssa ystävvysulottuvuus voisi lisääntyä myös parisuhteessa. Tilanne on vain tasapainoisempi silloin.
Joo, kyllä minulla on läheisiä ystäviä mukava määrä. Koenkin, että tällä hetkellä saan "henkisellä" tasolla kaikista eniten juuri ystäviltäni. Olen aiemmissakin suhteissa ja ihmisiä tapaillessani miettinyt paljon juuri tuota, että kuinka paljon kumppanilta on realistisesti reilua odottaa, ja millaiset toiveet ovat luettavissa kohtuullisiksi. En kuitenkaan haluaisi liikaa vahvistaa kompromissipuhetta mielessäni, koska aiemmin olen painanut villaisella hiertämään jääneitä asioita, ja lopulta pettynyt ja päätynyt ajattelemaan, että olisipa silloin alussa pitänyt tarttua tiukemmin "red flägeihin", niin olisi säästynyt aika monelta murheelta.
Ehkä tässäkin asiassa ainoa vaihtoehto on vain kokeilla ja altistaa itsensä mahdollisille pettymyksille, en vaan enää jaksaisi kasvattaa tätä rakkauselämän "baggagea", vaikka olenkin parisuhdeihminen...hah ja nyyh... :')
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitko siis edelleen mielummin niissä olosuhteissa? Jommassa kummassa suhteessa sellaisena kuin se oli?
Suurella otannalla kannattaa mennä, täällä on naisten markkinat. Turhaan murehdit jos ei miellytä niin ei miellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla hyviä ystävyyssuhteita ja läheisiä sukulaisia? Nykyään terapeutit puhuu paljon siitä, että parisuhteelta on alettu odottaa liian montaa asiaa samanaikaisesti. Siinä on vähemmän paineita, jos esim. ystävyysodotukset suuntautuu ystäviin eikä parisuhteeseen. Se ei estä sitä että ajan kanssa ystävvysulottuvuus voisi lisääntyä myös parisuhteessa. Tilanne on vain tasapainoisempi silloin.
Joo, kyllä minulla on läheisiä ystäviä mukava määrä. Koenkin, että tällä hetkellä saan "henkisellä" tasolla kaikista eniten juuri ystäviltäni. Olen aiemmissakin suhteissa ja ihmisiä tapaillessani miettinyt paljon juuri tuota, että kuinka paljon kumppanilta on realistisesti reilua odottaa, ja millaiset toiveet ovat luettavissa kohtuullisiksi. En kuitenkaan haluaisi liikaa vahvistaa kompromissipuhetta mielessäni, koska aiemmin olen painanut villaisella hiertämään jääneitä a
Siinä nyt vaan on realiteeteissa se, että parisuhdekelpoisia miehiä ei ole yhtä paljon kuin parisuhdetta haluavia naisia. Jos kerran olet herkkä ja kärsit ikävistä tapahtumista suhteessa sekä pärjäät yksinkin, suosittelen pitämään riman korkealla ja keskittymään muuhun. Seuraava sitten saattaakin jo traumatisoida sinut kunnolla, nuo tyypit menevät vuosi vuodelta pahemmiksi.
Me ollaan miehen kans just sellainen pari jota kaikki pitää unelmaparina. On ne kahnaukset silti meilläkin, ne vain eivät johda pettämiseen, huutoraivoon tai eroon kuten joillain toisilla, joten ne eivät ole ulkopuolisille näkyviä. Omasta suhteesta ei kannata puhua ulkopuolisille pahaa ellei asiat ole oikeasti täysin solmussa ja ero varmasti tulossa, sillä se altistaa siihen että kolmas osapuoli pääseenluikertelemaan suhteeseen. Tämä 3. Voi olla vaikka toisen ystävä, vanhempi, tai aikuinen lapsi, ei pelkästään mielitietty. Joku jonka intresseissä voi olla kapulan lyöminen toisten suhderatraisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahaltahan se tuntuu, kun kaikista pitkistä rakkaussuhteista on tullut jätetyksi. Ja julmasti.😬
Analysoit aivan liikaa ja siksi entiset suhteesi ovat päättyneet ja tulevat suhteesi ovat tuomittuja epäonnistumaan. Et tule olemaan tyytyväinen koskaan, sillä kukaan ei ole täydellinen tai edes kuvitelmiesi kaltainen. Ihminen tulee hyväksyä yksilönä, sellaisena kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastutko ihmisen mieleen tai sieluun? Silloin sitä seksiäkin voi usein (ei tietty aina) yhdessä kehittää yhä paremmaksi ja paremmaksi.
Joo, rakastun ja viehätyn kyllä eniten juuri ihmisen persoonallisuudesta. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista minua viehättävää ja kanssani samat arvot jakavaa persoonaa, joka olisi ollut kanssani samalla tavalla kiinnostunut myös seksielämästämme. Varmaan vain huonoa tuuria, mutta kyllä minulle juuri tästä syystä on jäänyt semmoinen tapa ajatella, että joko fyysinen yhteys on vahva tai sitten henkinen - ei molemmat samaan aikaan tai jotenkin tasapainoisesti. Ehkä pitäisi päästä tästä uskomuksesta eroon, mutta aika vaikeaa se on, kun omat kokemukset tuntuvat kerta toisensa jälkeen osoittavan ajatuksen todeksi.
Mietin vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastutko ihmisen mieleen tai sieluun? Silloin sitä seksiäkin voi usein (ei tietty aina) yhdessä kehittää yhä paremmaksi ja paremmaksi.
Joo, rakastun ja viehätyn kyllä eniten juuri ihmisen persoonallisuudesta. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista minua viehättävää ja kanssani samat arvot jakavaa persoonaa, joka olisi ollut kanssani samalla tavalla kiinnostunut myös seksielämästämme. Varmaan vain huonoa tuuria, mutta kyllä minulle juuri tästä syystä on jäänyt semmoinen tapa ajatella, että joko fyysinen yhteys on vahva tai sitten henkinen - ei molemmat samaan aikaan tai jotenkin tasapainoisesti. Ehkä pitäisi päästä tästä uskomuksesta eroon, mutta aika vaikeaa se on, kun omat kokemukset tuntuvat kerta toisensa jälkeen osoittavan ajatuksen todeksi.
Sulta jää myös se huomaamatta että pitkässä suhteessa ja iän myötä prioriteetit muuttuvat suhteen sisälläkin. Vaikka nyt arvostaisit täydellistä s elämää ja sielujen sympatiaa, voi olla että 5v päästä arvostatkin peruskalliota ja vakaata ystävyyttä joka ei lopu siksi ettei s onnistu vaikkapa vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastutko ihmisen mieleen tai sieluun? Silloin sitä seksiäkin voi usein (ei tietty aina) yhdessä kehittää yhä paremmaksi ja paremmaksi.
Joo, rakastun ja viehätyn kyllä eniten juuri ihmisen persoonallisuudesta. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista minua viehättävää ja kanssani samat arvot jakavaa persoonaa, joka olisi ollut kanssani samalla tavalla kiinnostunut myös seksielämästämme. Varmaan vain huonoa tuuria, mutta kyllä minulle juuri tästä syystä on jäänyt semmoinen tapa ajatella, että joko fyysinen yhteys on vahva tai sitten henkinen - ei molemmat samaan aikaan tai jotenkin tasapainoisesti. Ehkä pitäisi päästä tästä uskomuksesta eroon, mutta aika vaikeaa se on, kun omat kokemukset tuntuvat kerta toisensa jälkeen osoittavan ajatuksen todeksi.
Mikä siinä seksissä on mättänyt? Itselläni taas on niin päin, että mitä parempi yhteys henkisesti sitä parempaa myös seksi.
Vierailija kirjoitti:
Olisitko siis edelleen mielummin niissä olosuhteissa? Jommassa kummassa suhteessa sellaisena kuin se oli?
Toisessa en olisi, koska kumppanini rupesi käyttäytymään henkisesti väkivaltaisesti. Toisesta olen miettinyt, olisiko sittenkin pitänyt vain hyväksyä se, että suhteemme tuntui ajanmyötä muuttuneen aika platoniseksi, eikä rakkautta juuri enää osoitettu fyysisesti, vaikka tunteita oli edelleen. Olimme molemmat aikalailla "mukavuusalueella", jossa ehkä otettiin toinen jo vähän itsestäänselvyytenä, eikä välillämme tuntunut olevan enää kipinää tai kykyä kasvaa ja kehittyä yhdessä. Sellainenkin elämä tuntui vähän värittömältä, vaikka turvallista olikin. (Toki ottaisin nyt vaikka heti vähän värittömämmänkin ja turvallisen suhteen, jos siinä pystyttäisiin avoimesti keskustelemaan seksistä sekä arvostamaan ja huomioimaan toista ja toisen tarpeita.)
Mietin vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitko siis edelleen mielummin niissä olosuhteissa? Jommassa kummassa suhteessa sellaisena kuin se oli?
Toisessa en olisi, koska kumppanini rupesi käyttäytymään henkisesti väkivaltaisesti. Toisesta olen miettinyt, olisiko sittenkin pitänyt vain hyväksyä se, että suhteemme tuntui ajanmyötä muuttuneen aika platoniseksi, eikä rakkautta juuri enää osoitettu fyysisesti, vaikka tunteita oli edelleen. Olimme molemmat aikalailla "mukavuusalueella", jossa ehkä otettiin toinen jo vähän itsestäänselvyytenä, eikä välillämme tuntunut olevan enää kipinää tai kykyä kasvaa ja kehittyä yhdessä. Sellainenkin elämä tuntui vähän värittömältä, vaikka turvallista olikin. (Toki ottaisin nyt vaikka heti vähän värittömämmänkin ja turvallisen suhteen, jos siinä pystyttäisiin avoimesti keskustelemaan seksistä sekä arvostamaan ja huomioimaan toista ja toisen tarpeita.)
Elämä ei yleensä ottaen ole jatkuvaa kipinää kuin joillain yksittäisillä yksilöillä. Ja jos haluaa sitä, pitää olla itse se harva yksittäinen yksilö, eikä odottaa sitä muilta.
Vanhan ruminointi on myös masennus- ja traumaoire. Tai autismin piirre.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastutko ihmisen mieleen tai sieluun? Silloin sitä seksiäkin voi usein (ei tietty aina) yhdessä kehittää yhä paremmaksi ja paremmaksi.
Joo, rakastun ja viehätyn kyllä eniten juuri ihmisen persoonallisuudesta. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista minua viehättävää ja kanssani samat arvot jakavaa persoonaa, joka olisi ollut kanssani samalla tavalla kiinnostunut myös seksielämästämme. Varmaan vain huonoa tuuria, mutta kyllä minulle juuri tästä syystä on jäänyt semmoinen tapa ajatella, että joko fyysinen yhteys on vahva tai sitten henkinen - ei molemmat samaan aikaan tai jotenkin tasapainoisesti. Ehkä pitäisi päästä tästä uskomuksesta eroon, mutta aika vaikeaa se on, kun omat kokemukset tuntuvat kerta toisensa jälkeen osoittavan ajatuksen todeksi.
Mikä siinä seksissä on mättänyt? Itselläni taas
Siitä ei pystytty puhumaan tarpeeksi avoimesti, ja toisen osapuolen alkuhuuma ja halut lopulta laantuivat niin, että seksi oli vähän kuin vain velvollisuus silloin tällöin suoritettavaksi. Ei siinäkään toki mitään väärää ole, halut voivat muuttua milloin mistäkin syystä, mutta itse jäin kaipaamaan edes jonkinlaisia päivittäisiä hellyydenosoituksia, jotka eivät silloiselle kumppanille olleetkaan lopulta niin kovin ominaisia. Vasta myöhemmin tajusin, miten tärkeä "physical touch" minulle on rakkauden kielenä, ainakin sen tuosta suhteesta opin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteen onnistuminen on aina ollut sattumankauppaa. Salamaihastuminen on voinut sammua hetkessä ja "paperilla" unelmakumppanin kanssa ei sitten ollutkaan mitään kemiaa. Lisäksi olin aikoinaan seitsemän vuotta avoliitossa ja tunteet vain muuttuivat pelkäksi ystävyydeksi, vaikka muuta olisi toivonut.
Sitten minulle teki ulkomailla aloitteen aivan erilaisesta kulttuurista tullut opiskelukaverini. Olin asiasta hämmästynyt, mutta lähdin kuitenkin treffeille. Vuosikymmenten saatossa erilaisuuden viehätys on muuttunut samankaltaisuuksien arvostukseksi.
En usko että se ihan sattumankauppaakaan on. Sillä Jeesus sanoo: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki nämä teille annetaan."
Up, jos edes jotain ajatustenvaihtoa syntyisi :D