Onko sinusta 5 perussairautta, joihin kaikkiin on lääkitys paljon/vähän 50-vuotiaalla?

Monella on noin vaikkei olisi edes mitään elintasosairauksia. 

On se aika paljon. Itse olen yli 60, eikä vielä (Luojan kiitos) yhtäkään. Mutta eihän tämä kilpailu ole, joillakin jo nuorena monta sairautta.

Riippuu kai pärjäisikö ilman jotain lääkettä vai onko pakko ottaa kaikki. Onhan se aika ikävää. Kaikilla on vaivoja ja joutuu ottamaan närästyslääkettä, allergialääkettä, kipulääkettä joskus ja mitä kaikkea. Mutta päivittäisenä lääkkeenä 5 reseptilääkettä olisi aika vaikeaa, koska niissä on sivuvaikutuksia varmaan osassa ellei kaikissa.

Aika paljon. Ei mitään perussairauksia tai lääkkeitä ja ikää melkein 70.

Onhan tuo aika paljon.

Toisaalta, moni jeesustelee sillä että "ei ole sairauksia/lääkityksiä". Monesti se vaan meinaa, että MITÄÄN EI OLE TUTKITTU.

Onhan se, että on lääkitykset tasapainossa, merkki siitä että on sairaanhoidon piirissä, esim kattava työterveys.

Täytän tänä vuonna 50 eikä minulla ole mitään perussairautta, ellei eläinallergiaa sellaiseksi lasketa. 5 sairautta kuulostaa paljolta.

No, on paljon! Eihän viisikymppisillä ole juurikaan yleensä vielä perussairauksia. Naisilla voi olla korvaushoitoa vaihdevuosiin ja joillain on verenpainelääkitys. Eipä paljon muuta tunnu olevan. Esimerkiksi meillä mies on jo 59 ja syönyt verenpainelääkkeitä 45-vuotiaasta. Ei sillä muita vaivoja ole. Kolesteroli oli hiukan koholla, mutta nyt sekin on ok. 

Omien vanhempien kohdalla isä sai 62-vuotiaana verenpainelääkkeet, olisi ehkä ollut jo aiemmin tarvetta. Nyt ikää 78 ja edelleen ainoa lääkitys. Äitillä on verenohennus ja beettasalpaajat olleet noin 70-vuotiaasta. Ei muuta hänelläkään ja ikää 77. Äidillä on kaksi samanikäistä ystävää, joilla ei ole vielä mitään lääkitystä säännöllisesti. 

Jaa-a. Itellä ollut jo teinistä migreeniin ja endoon lääkitykset ja ikää 31v. 20 vuotta ja kolme sairautta lisää, ei kyllä kiinnostelisi mutta kai se monen kohtalo on. 

Voi voi, vähän on. Ammattivalittajalla, 51, on ainakin sata sairautta. Ehkä enemmänkin, kun joka päivä ilmaantuu uusia.

Voi olla monella nuorellakin, ei se ole iästä kiinni.

Itsellä eka selkävamma alkoi oireilla 12-vuotiaana.

Minusta se on melko paljon. Itsekin oon vähän yli 50 v. ja on 2 perussairautta ja muutamia muita kroonisia sairauksia. Mä tunnen olevani melko sairas, koska ne vaikuttavat arkeen päivittäin. 

Varsin paljoltahan tuo kuulostaa. Itselläni ei mitään sairauksia eikä lääkityksiä. Onko sinulla useampia sukurasitteita taustalla?

N50

No tuota, monestihan voi olla jokin oireyhtymä, johon kuuluu kerralla useita perussairauksia. Tarkoitan esimerkiksi MBO, ja siihen liittyen korkea verenpaine, kolesteroli ja sokeri. Jos MBO liittyy lihavuuteen, mukana voi olla myös rasvamaksa, uniapnea ja tuki- ja liikuntaelinvaivoja, esimerkiksi polvissa. Näistähän jo helposti kertyy viisi. Eli ei se niin harvinaista ole. Tärkeää on, että kaikkiin perussairauksiin on lääkitys, niin että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän muita tuhoja elimistössä. 

Minä olen 65-vuotias ja sain ekat lääkkeeni (verenpaine) vuosi sitten. Kuvittelin, etteivät ns. elintasosairaudet voi iskeä minuun, koska olen elänyt niin terveellisesti, mutta toisin kävi.

Aika paljon 50- vuotiaille. Itse 65, ja 3 lääkettä, joista 2 samaan vaivaan. 

Vierailija kirjoitti:

No, on paljon! Eihän viisikymppisillä ole juurikaan yleensä vielä perussairauksia. Naisilla voi olla korvaushoitoa vaihdevuosiin ja joillain on verenpainelääkitys. Eipä paljon muuta tunnu olevan. Esimerkiksi meillä mies on jo 59 ja syönyt verenpainelääkkeitä 45-vuotiaasta. Ei sillä muita vaivoja ole. Kolesteroli oli hiukan koholla, mutta nyt sekin on ok. 

Omien vanhempien kohdalla isä sai 62-vuotiaana verenpainelääkkeet, olisi ehkä ollut jo aiemmin tarvetta. Nyt ikää 78 ja edelleen ainoa lääkitys. Äitillä on verenohennus ja beettasalpaajat olleet noin 70-vuotiaasta. Ei muuta hänelläkään ja ikää 77. Äidillä on kaksi samanikäistä ystävää, joilla ei ole vielä mitään lääkitystä säännöllisesti. 

Ei se välttämättä tarkoita, että olisi sen terveempi, jos ei ole lääkitystä. Kaikki ei vain käy säännöllisesti terveystarkastuksessa eikä mittaa arvojaan. 

Paljon kelle tahansa. Mutta kyseessähän voi olla esim. autoimmuunisairauksia, jotka eivät ole elintapasairauksia ja kulkevat usein käsikädessä. Vaikka diabetes (ykköstyypin), reuma, keliakia, astma ja päälle migreeni.

Lääkitystä vaativat sairaudet eivät ole normaalia ylipäänsäkään. 

On se paljon. Olen viisikymppinen ja minulla on ollut nuoresta asti astma ja nelikymppisestä asti kilpirauhasen vajaatoiminta. Nyt tarvitsen kaiketi vielä hormonikorvaushoidon. Kovasti tsemppaan, ettei joutuisi ottamaan vielä kolesterolilääkettäkin. Toisaalta on tyhmää vältellä lääkkeitä vain välttelyn vuoksi. Kyllähän niitä hyödyn vuoksi määrätään, jos niille on tarve.

Inhottava ajatus, ettei pärjää ilman lääkkeitä, mutta minkäs teet. Mukava kumminkin, että voi elää oireetonta elämää ja olla siinä mielessä täysin terve, vaikka terveys on selvästi kakkoslaatua. Vanheneminen pelottaa, jos tulee vielä lisää sairauksia.

Vanhempi siskoni on 47v ja 11 eri lääkettä/pvä. Itselläni ei ole yhtäkään, saa nähdä tuleeko joskus.