Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveyslääkkeet muuttivat minut läskiksi rumilukseksi ja hirviöksi!
08.06.2011 |
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9901743
Erinomainen aihe aloittaa keskusteluketju: "Varoittava tarina mielialalääkkeistä"!
Tämä on tosiaan tärkeä asia. Tässäkin asiassa lääkärit laiminlyövät potilaan hoidon täysin. Heidän pitäisi ehdottomasti huolehtia siitä, että potilaan ulkoinen olemus pysyy mahdollisimman hyvänä lääkityksen aikana. Ulkoisesta olemuksesta huolehtimisen kuuluisi ehdottomasti kuulua ihan osana hoitoa.
Se että ihmisen ulkoinen olemus muuttuu - ja varsinkin erittäin lyhyessä ajassa - itselleenkin epämiellyttäväksi, on valtava riski. Se on itsestään selvää, että muodonmuutos aiheuttaa masennusta - siis lisää jo olemassa olevaa ongelmaa.
Luulisin, että ulkoisen olemuksen muutos voisi myös johtaa itsemurhaan ja ennen sitä eristäytymiseen. Koska tämä mielenterveydenhoito alkaa ottaa vastuuta siitä, että se on osallisena itsemurhien toteutumisessa? Ovatko ehkä itsemurhat lisääntyneet samaan aikaan kun masennuslääkkeiden (ja muiden mt-lääkkeiden) kulutus on lisääntynyt. En todellakaan ihmettelisi.! Mutta kun tilastoja katsotaan niin se tulkitaan varmaan siten, että itsemurhat johtuvat masennuksesta eikä selvitetä lääkkeiden esimerkiksi kehoon aiheuttamien muutosten osuutta tässä.
Ainakin minulle tulee surullinen olo kun näen, että joku ihminen - ja varsinkin nuori - on pilattu täysin aivan lyhyessä ajassa ja mietin, että mikä oli sen arvoista. Tällöin tuhotaan myös hänen elämäänsä sosiaalisena olentona. Paljon vaikeampaa on löytää kiva partnerikin, kun ulkomuoto on jotain aivan toiselta planeetalta.
Ylipainoiset sairaaloissa pitäisi kaikki laittaa valvotulle laihdutuskuureille, jos he sellaista itse haluavat. Nyt näyttää olevan vain niin, että jotkut viettävät laitoksissa aikaa jopa vuoden tai kaksi ja sinä aikana tähän seikkaan ei kiinnitetä mitään huomiota. Oikeastaan vallitsee suoranainen välinpitämättömyys! Tuona aikana saisi jo hyvän laihdutuskuurin aikaiseksi ja ihmisen mieliala kohoaisi siitä. On todella kamalaa kun liikkuminenkin vaikeutuu ja lääkkeistä lihoamisen vuoksi ei saa edes kengännauhojaan sidottua kuten joku kertoi omasta tilanteestaan.
Laitoksissa olisi helppo perustaa lihoaville ja lihonneille laihduttamisen vertaistukiryhmiä ja opetella terveellisiä peruselämäntapoja joihin myös normaali ruokailu kuuluu.
Syyllistäisin siis lääkärit ja lääketeollisuuden kaikenlaisia mielenterveyslääkkeitä syövien valtavasta lihoamisesta ja rumiluksiksi ja hirviöiksi muuttumisista! Niin paljon on kaikenlaista ravinto- ja laihdutustiedettä opiskellutta porukkaa, että kyllä tämä asia pitäisi osata hoitaa nykyaikana asianmukaisesti. Tämä ongelma kertoo jonkinlaisesta ihan selvästä pätevyyden puutteesta ja mielenterveysongelmais-ten elämänlaadun täydellisestä vähättelemisestä!
Kommentit (48)
Vastauksena edelliseen: sukulaiset vei, apua tuli ja lihoin kamalan näköiseksi rumilukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälla voisi vaikka hakea Iltasanomiin kesätoimittajaksi kirjoittaan noista valelääkäreistä ja valesairaaloista vähän enemmän.
"Iltasanomat hakee kesätoimittajia. Täältä av:ltä."
tähän pitäisi oikeasti kiinnittää huomiota.
Osaan sanoa vastaantulijoista kuka käyttää lääkkeitä ja kuka ei. Itsekin kuulun näihin käyttäjiin ja todellakin, olen lihonut lyhyessä ajassa melko paljon. Nyt harkitsen lääkkeistä luopumista.
Ja mä siis ainakin lihoin ihan ruualla ja herkuttelulla (en syytä, että lääkkeet sinänsä olis lihottaneet), mutta katson kyllä, että normaalissa jaksamisen tilassa en olis kymmeniä kiloja vaan mässännyt + lopettanut liikuntaakin ihan täysin.
Mutta mikäs oli mässätessä, kun olo oli sellainen, että muistan joskus suklaata kaksinkäsin vetäessäni ajatelleeni, että toivottavasti saan tästä jonkun kuolemantaudin ja kuolen vaikka sydänsairauteen kunniakkaasti pois. Siis ei ollut pokkaa tehdä itsaria, mutta elämä tuntui niin turhalta.
Ja siinä onnettomuudessa oli ihan yks hailee joku ulkonäkö, ja kun ulkonäkö repsahti ihan, niin sitten se kierre vaan syveni. Ruoka oli ainoo mistä sai mielihyvää, esim seksihalut lääkitys vei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta ap ei voi hyvin, kun kirjoittaa tänne näin pitkän selostuksen pahan olonsa vuoksi.
Mistä päättelet, että ap voi hyvin?
Ihminen, joka on onnellinen ja voi hyvin, ei valita siitä, että ulkonäkö on muuttunut, vaan hyväksyy itsensä myös ulkoisesti sellaisena.
Ja lihominen EI johtunut syömisestä tai juomisesta. Olin nimittäin suljetulla, sairaalaruoilla. Herkkuja ei ollut. Ruoat eivät todellakaan olleet kovin hyviä, söin jopa normaalia vähemmän, mutta aika lailla lautasmallin mukaan. Lääke kylläkin teki jatkuvan syömishalun, joka sekin oli todella ärsyttävää. En tosiaan kuitenkaan päässyt sitä halua tyydyttämään. Kuinka paljon olisinkaan lihonut, jos olisin ollut "vapaalla jalalla" karkki- ja herkkukauppojen äärellä!!! Huom: liikuin kuitenkin päivittäin, koska eihän tuolla juuri muulla aikaansa saanut kulumaan kuin kiertämällä parin kilometrin lenkin kolme-neljä kertaa päivässä...
Ja sitten kun potilaskavereiden kanssa asiasta keskusteltiin, samoin oli käynyt KAIKILLE. Poikkeuksetta. Ja samaa olen kuullut näiden vuosien myötä. Tuolloin Zyprexa oli ihan uusi lääke ja sitä kokeiltiin ensimmäisenä vaihtoehtona kaikille. Ja järjestään vaihdettiin muihin. Ensimmäinen, jolle olen sen kuullut SOPIVAN, on yli kahdeksankymppinen mummoni. Ja todellakin tunnen ainakin 20 ihmistä jotka ovat sitä syöneet - ja lihoneet tolkuttomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikko ei nyt kuitenkaan liity ap:hen. Ap on käynyt lukemassa ketjuja palstoilla ja kirjoittanut pitkän jutun aiheesta ja sitten antanut aiheelle otsikon!
Ap haluaa teiltä kommentteja sekä keskustelua aiheesta. Kerrankin on joku provo ja ihan aiheesta, ei siksi että yritettäisiin ärsyttää palstalaisia.
Ymmärsittekö tämän?
Ainakin 20kg lisää tuli aika lyhyessä ajassa lääkityksen alettua ja nainen on ihan eri näköinen. Ruokatottumukset eivät ole muuttuneet, joten niitä ei voi syyttää. Harmittaa ystävän puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nostivat painoa muutamassa kuukaudessa 15 kiloa! Oli järkytys huomata, että kallis, kaunis ja minulle juuri sopiva mekko, joka oli ostettu yo-juhliini, ei enää parin kuukauden päästä eräisiin perhejuhliin mahtunut. Tuolloin huomasin konkreettisesti lihoneeni. Olinhan toki jo aiemmin huomannut leviäväni, mutta tuo hetki kun yritin lempipukuani päälle laittaa, siinä onnistumatta, oli hirveä! Puhuin tästä minua hoitavien henkilöiden kanssa, mutta asialle ei kuulemma voinut mitään. sen kanssa oli kuulemma elettävä. Lihominen on pieni miinus näissä lääkkeissä, mutta tärkeintähän on, että minä voin hyvin. Paitsi etten voinut! Yhtäkkiä olin oikeasti aivan eri ihminen kun katsoin itseäni peilistä. Yritin laihduttaa, harrastin liikuntaa, vahtasin syömisiäni, jossain vaiheessa tuo meni ehkä hieman ylikin, mutta lopputulos oli, että paino tippui ehkä 2-3 kiloa. Eli ei mitään huomattavaa eroa. Kun sitten tlin raskaaksi, ja nuo lääkkeet lopetettiin, päätin, että jos vain suinkin, en syö niitä niin pitkään aikaan, että saisin painoni putoamaan. Ja jos niihin pitää palata, täytyy miettiä mitä tuolle painonnnousulle tehdään. Sain painoni ennen raskautta siis pysymään kurissa, mutta se vaati hyvin kurinalaista elämää. ei harkkuja ei mitään. Ei koskaan. Kuka jaksaa elämänä niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap puhuu asiaa. Hoitohenkilökunnan pitäisi ottaa oikeasti huomioon lääkkeiden haittavaikutukset. Niitä on myös muita, mutta tuo painonnousu on yksi huomattavimmista elämänlaatuun vaikuttavista asioista. Se, että yritin tuosta itse puhua, ja minut teilattiin, ei tee hyvää. Käskettiin vain hyväksymään se tosiasia, että lihoin tuon 15 kiloa. Muuta vaihtoehtoa ei heidän mielestään ollut. se, että mitä tuolle pitäis tehdä... En tiedä. Ainakin hoitavien henkilöiden asenteita pitäisi muuttaa ihan ensimmäiseksi.
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs voidaan tehdä asialle? Miten saadaan kaikki paskahoito lopetettua ja ihmiset terveeseen elämään ja tervehtymään?
Itse lihoin parissa kk 20kg kun söin zyprexa ja risperidalia. Valitin painonnoususta mutta lääkäri ei uskonut tai välittänyt. Lopulta lääke lopetettiin mutta paino ei ole lähtenyt vielä laskuun ja liikuntaa olen lisännyt ja lopettanut turhan mässäilyn eli normaalia ruokaa vaan. En tiedä.
Onko se tarkoitus että potilaat lihoo ja kuolee nuorempana tai että tekee masentuessaan itsemurhan. Sairaalassa melkein erotti kuka potilas ja kuka hoitaja. Hoitajat nuoria ja hoikkia. OIkein pahaa teki. Minusta todella paljon olisi lääkkeissä parantamisen varaa ja asenteissa.
ennen kuin terveydenhuoltohenkilökunta alkaa tehdä työtään potilaiden tarpeet huomioon ottaen. Mulla määrättiin aikoinaan ketipinor ilman, että lääkäri edes oli tavannut mua. Hoitaja vaan oli, että "joo joo, tää auttaa". No ei se auttanut. Painoa tuli, ja ongelmat eivät kadonneet. Lisääntyivät vain. Sitten loppui hoitajalta keinot kesken, ja mut lähetettiinkin osastolle. Tuolla sain sitten päälle vielä deprakinen, koska mulla on bipo. No, myöhemmin kävi ilmi ettei se tuota ollutkaan. Oli vain helpoin diagnoosi siihen tilanteeseen joka mulla oli päällä. Lääkkeet sitten lihotti entisestään. Vähän tuo deprakine auttoi, mutta ei sekään itse ongelmia poistanut.
eli, aina on mun hoito ainakin hoidettu sieltä mistä aita on matalin. Ei niin, mikä olisi tilanteen vaatimaa, tai tarpeellista. Määrätään lääkkeita, ja oletetaan niiden auttavan, kun oikeasti suurin apu, ainakin omassa tilanteessani, olisi se, että pääsisi purkamaan itseään terapiaan, puhumaan niistä vaikeista asioista. Mutta tämähän onkin sitten heille jo ihan oikeaa työtä, eihän se nyt käy, että jotain joutuisi tekemäänkin. Eli kuuntelemaan ihmisten huolia!
et ikinä kärsi unettomuudesta tai hae siihen hoitoa tai usko lääkäriä, joka vakuuttaa asian korjaantuvan miedolla, hyvällä ja hyvin vähän sivuvaikutuksia aiheuttavalla lääkkeellä. Toivottavasti elämäsi hymyilee loppuun saakka ja voit väheksyä niitä, kenellä on hankalampaa.
Lihoin vuodessa 55kg:sta 90kg, tuli raskausarpia ja kaikkea, koko ajan ahdisti ja halusin lopettaa lääkkeet, lopulta tultiin ihan kotoa hakemaan osastolle (perusteetta luki hoitoraportissa) ja pakkosyötettiin niitä (olin kuulemma vaarassa itselleni, kun lopetin lääkkeet). Nyt 4 vuotta myöhemmin todella harmittaa etten kuollut, oloa lääkkeet eivät juuri parantaneet, lihottivat vain ja muuttivat sohvaperunaksi. Ongelmani oli alunperin unettomuus, se diagnosoitiin masennukseksi ja hoidettiin masennuslääkkeillä ja "unilääkkeillä" ( mirtazapin,ketipinor), kun bentsot ovat niin vaarallisia. Elämäni on täysin pilalla, häpeän ja inhoan itseäni.
Mutta valitin lääkärilleni, ja sain vaihdettua toisiin lääkkeisiin jotka ei lihota, vaan laihduttaa! Ja ovat vielä varsin mietoja, eikä mitään kovaa kamaa. Suosittelen, että itse kukin voisi VAATIA että saa jotain sellaista, mikä ei lihota! En ole kertonut kaikille, että olen syönyt lääkkeitä, mutta moni on arvannut ulkoisen olemukseni perusteella (vaikka meikkaan ja pukeudun siististi).
Poliisi (valepoliisiko???) tunkeutuu omin avaimin asuntoon ja viedään jonnekin suljetulle osastolle ja aletaan pakkolääkitä jollain psyykenlääkkeellä ilman että n k potilas on edes juuri keskustellut kenenkään lääkärin kanssa!!! Huomio valelääkärit = ????
Hoito on = pelkkää säilytystä ja sisälläpitoa, jonka aikana pitäisi terveen parantua.
Puhelimenkäyttö kielletään. Puhelin, passit, pankkikortit riistetään jne ja säilytetään huoneessa jossa on myös yhteys nettiin. Teoriassahan noilla tavaroilla voitaisiin siellä tehdä todella rankkoja rikoksia!
Sanotaan, että olet niin sairas, että et itsekään ymmärrä kuinka sairas olet. Aletaan opettaa oireita, joita mukamas on ollut. Kuinka moni on mennyt tähän lankaan ja antanut aivopestä itsensä täysin olemaan muka sairas???? Ja kropan muotokin on siinä samassa syssyssä menetetty.
Hoitajat muka tarkkailevat ja tekevät havaintoja potilaasta. Paskat ne mitään tee muuta kun istuvat netissä ja tekevät omia juttujaan, syövät sairaalan ruokia kahvihuoneessaan ja nauraa höröttävät. Mitä todella tietävät n k potilaasta jonka kanssa eivät ole muussa tekemisissä kuin ehkä antamassa jonkun pyyheliinan ja vaatteet, antavat puhelimen sitten kun omaa puhelinta saa käyttää, sulkevat tavaroita lukkokaappeihin - siinä se sitten taisikin olla. Ennen päästivät jonkun n k potilaan saunaan ja kuulema on tapahtunut että n k potilas unohdetiin saunaan koko vuorokaudeksi.
Siinä se homma sitten onkin. Mitä mieltä olette tällaisestä lääkäri-hoituri-sairaalaleikistä? Onko jollain jotain lisättävää tähän? Eihän tämä ole muuta kuin suoranaista vapaudenriistoa ja ihmisoikeusrikkomusta, josta pitää tehdä rikosilmoitus ja rikostutkintapyyntö. Löytyykö täältä porukkaa TEKEMÄÄN SELLAISEN IHAN JOUKOLLA? Onko vielä niitäkin, joilta on tällaisessa paskassa huostaanotettu lapsetkin?????
Ja juttuhan on niin, että pakkohoitoon ottamisen edellytys olisi, että olisi jotenkin vaarallinen itselleen tai toisille, mutta näiden monien henkilöiden kohdalla sellainen "ehto" ei todellakaan täyty!
Ja onhan tietysti niitä, jotka todella pitävät itseään sairaina ja menevät ruikuttamaan jonkun psykiatrisen klinikan ovea ihan itse tai läheisten pompottomana. Heidän tarinansa onkin sitten jonkinverran toisenlainen. Kuka kertoisi? Minkälaista apua tuli vai lihoitko sinäkin vain kamalan näköiseksi rumilukseksi????