Mielenterveyslääkkeet muuttivat minut läskiksi rumilukseksi ja hirviöksi!

Tuota itsekin pelkään että pakkosyötetään lääkkeitä jotka lihottavat vaikka niistä ei apua olisikaan. Oletko päässyt jo kiloista tai masennuslääkkeistä? Voitko vaihtaa toisiin ei lihottaviin?

Itsekin lihoin huimasti Zyprexalla. Sen lihomisvaikutuksen myöntää lääketehdaskin. Mutta jotkut lääkärit olivat silti ainakin omalla kohdalla sitä mieltä, että "eihän siinä lääkkeessä ole yhtään kaloria". Vaan kun se lääke pistää aineenvaihdunnan ihan sekaisin, niin kyllä niitä kiloja tulee vaikka syömiset eivät muuttuisikaan. Itse olen kovalla diettillä koko ajan ja silti tuli kiloja 1-3 kuukaudessa.



Lopulta vaihdettiin Abilifyhyn ja lihominen loppui, mutta en ole onnistunut laihtumaan.



Siis, kyllä, lääkkeestä johtuva lihominen ainakin omalla kohdalla lisäsi ahdistusta, masennusta ja lääkevastaisuutta. Ja pitäisi tämä asia ehdottomasti huomioida hoidossa ja lääkkeiden valinnassa.

hillitsi ruokahalua

Se on psykoosilääke ja ne todellakin lihottavat. Mutta se on varmaan parempi kuin se että potilas jatkaa harhaista ja itsetuhoista elämää ilman lääkkeitä.



Masennuslääkkeet kyllä sinänsä lihottavat, koska ne lisäävät ruokahalua. Kuitenkaan vaikeasti masentuneet eivät juurikaan liikuntaa pysty harrastamaan joten siinäpä syy miksi kiloja tulee.



Ei ihan vaan lääkkeitä voi syyttää. Sairaus myös aiheuttaa juurikin tuon muodonmuutoksen.

Poika on 16v. ja painaa 110 kg. Pojalla on taustalla vaikka mitä, mm. asumista lastenkodissa, nyt onneksi kotona ja paljon paremmassa kunnossa, mutta...



Ulkoinen habitus merkitsee sitä että muut ikäisensä ilkkuvat ja kiusaavat, ja onko se kivaa pojalleni? Ei.



Itse tuskailen sitä, etten löydä pojalleni vaatteita, ja jos löydän niin aikamoisia kaapuja. 16v. nuoren mieltä ei kovasti ylennä käynti Mr. Big liikkeessä.



Meillä on maanantaina ensimmäinen nuorisopsykiatrian käynti ja aion ottaa puheeksi lääkkeen vaihdon.

No just joo. Itse sairastuin hyvin vakavasti murrosiässä, vakava masennus ja psykoosi. Sen takia olen syönyt yli 10 vuotta sekä Mirtatzapiinia että Zyprexaa, kumpikin lihottavia valmisteita. Zyprexa lisää ruokahalua ja Mirtatzapiini taas aiheuttaa sen, ettei tunne olevansa täynnä.



Lihoin kyllä niiden aloituksen jälkeen, jopa huikeat 50 kiloa. Mutta koskaan minulle ei ulkomuoto ollut se ykkösjuttu, koska oli oikeasti paljon vakavampiakin asioita mietittävänä. Silti onnistuin heti halutessani pudottamaan toisen vuoden aikana ne 50 kiloa kerralla pois. Nyt olen ollut monta vuotta BMI 19, vaikka ihan sama lääkitys on päällä.



Minä vain ihan oikeasti hyväksyin sen asian, että joskus ei pidä kuunnella sairaalloista nälkäänsä vaan hyväksyä se sivuoireeksi. Katson edelleen kalorit päivän syömisistä, ettei mene yli. Jos näyttää siltä, että tulen mässäilleeksi jonain päivänä valitsen joko sen, että liikun kunnolla ja poltan ne kalorit siten tai sitten otan usean kevyemmän päivän.



Nykyään lääkärit ihmettelevät, että miten pysyn näin hyvässä painossa, vaikka on tuo lääkitys. Vastaus on vain tahdonvoima ja kova yritys. Jos se painonnousu niin hirveästi haittaa niin sitten oikeasti yrittää kaikkensa ja hyväksyy sen, että itsehillintää voi harjoittaa näläntunteen kanssa, etenkin kun tietää, että se on sivuoire eikä sillä ole mitään yhteyttä todellisen energiantarpeen kanssa.

Ja lihoin ehkä 8 kg. Ruokahalu lisääntyi huimasti. Olisin varmaan lihonut enemmänkin, mutta meillä ei ole juuri koskaan herkkuja kaapissa eli nuo 8 kiloa tuli ihan terveellisellä kotiruualla.



Lääkitys vaihdettiin jossain vaiheessa. Yksi syy oli tuo painon nousu.



Nyt olen lopettanut kokonaan mielialalääkityksen ja nyt huomaan, että paino on noussut lääkityksen lopettamisen jälkeen muutaman kilon. Toivottavasti ei nouse enempää.

Ja oikeestiko teette lapsiakin vaikka oma tila on mikä on?

Ja lihoin ehkä 8 kg. Ruokahalu lisääntyi huimasti. Olisin varmaan lihonut enemmänkin, mutta meillä ei ole juuri koskaan herkkuja kaapissa eli nuo 8 kiloa tuli ihan terveellisellä kotiruualla.



Lääkitys vaihdettiin jossain vaiheessa. Yksi syy oli tuo painon nousu.



Nyt olen lopettanut kokonaan mielialalääkityksen ja nyt huomaan, että paino on noussut lääkityksen lopettamisen jälkeen muutaman kilon. Toivottavasti ei nouse enempää.

Jos olis ollut toisin ajoitus, tuskin olisin lapsia uskaltautunut hankkimaankaan. Ja mietin joskus sairastuttuani, että pitäiskö mun siksi tappaa itseni, ettei lapset kärsis... :( Mutta onneksi tästä mun "hulluudesta" ei tiedä melkein kukaan, ihan oon työssäkäyvä ihminen ynnä muuta sellaista.

ja alussa mulla nousi paino, mutta sitten vaan lopetin sen syömisen ja palasin normaaliin ruokavalioon. Moneen vuoteen en ole huomannut tota sivuoiretta, ruokahalun kasvua. Ehkä elimistö on tottunut siihen ja sivuoire hävinnyt vuosien kuluessa. Olen ihan normaalipainoinen.



Sanoisin, että ei kannata lääkitystä lopettaa ennen kuin pää on kunnossa. Myös lääkitys päällä laihduttaminen onnistuu, kun pääkoppa on kunnossa.

ennen kuin esim. psykoosilääkkeitä oli, niin "hullut", psykoottiset ihmiset suljettiin mielisairaaloihin kauas muista ihmisistä. He elivät harhoissaan...

Psykoosissa ihminen saattaa esim. uskoa ruoan olevan myrkytettyä, jättää syömättä - nälkiintyä, jopa kuolla aliravitsemukseen, jos ei psykoosia hoidettaisi.



Ja masennus - sitäkin on erityyppistä. Epätyypillisessä paino nousee, kun ihminen syö liikaa. Masennuslääkkeet saattavat vaikuttaa myös sen, että ihminen jaksaa lähteä liikkeelle, kun mieliala kohoaa.

söi zyprexaa ja lihoi parissa kuukaudessa yli 15 kiloa. Eihän kukaan pysty syömällä ruokaa lihoamaan noin paljon. Kun hän vuoden päästä lopetti zyprexan hänen painonsa putosi 15kg vajaassa kahdessa kuukaudessa. Kukaan ei myöskään laihdu noin paljon lyhyessä ajassa tekemättä mitään muuta kuin jättämällä lääkkeen pois. Jotain todella lihottavaa tuossa lääkkeessä on.



Lääkärit eivät välitä siitä, että potilas lihoo. Tärkeintä on se, että voi hyvin. Mutta voiko kukaan voida hyvin, jos on norsunkokoinen? Lääkkeiden aiheuttama ylipaino on jo vakava terveysriski, josta kukaan ei välitä

Nyt olen ollut vuoden ilman tuota lääkitystä ja pelkotilat ja ahdistus ovat kadonneet. Paino ei kuitenkaan näytä laskevan.



Ihmiset sanovat, että alan näyttää terveemmältä, että nuo lääkkeet tekivät minusta sairaan oloisen. Niistä minulle tuli myös erilaisia fyysisiä oireita, joten ulospäin näkyi, että söin jotakin.

johtavan itsemurhariskiin.



Norsuna ollessa kukaan ei voi voida henkisesti hyvin. Henkisen hyvinvoinnin alku on kehon hyvinvoinnissa ja terveissä ja tasapainoisissa elämäntavoissa.



On naurettavaa, jos lääkärit puhuvat, että älä välitä siitä, että olet tollanen läskikasa. Hyvä olo on se juttu! BULLSHIT-iä!

ketjussa kaikki on sitä mieltä, että läskinä ahdistaa enemmän. Niissä ketjuissa, joissa läskejä kauhistellaan, siis tyyliin laihduttaisivat, miten tuollainen paksukainen pystyy elämään itsensä kanssa, kaikki lihavat ihmiset ovat sitä mieltä, että viihtyvät omassa kropassaan ja että läskinä on kiva olla.



En ole asiaan perehtynyt, mutta uskon kyllä, että masennuslääkkeet aiheuttavat nälän tunnetta, mutta se, että syötkö vai et niin siitä päättää jokainen itse. Jos ihminen on niin masentunut, että tarvitsee siihen lääkityksen, en usko hänen olevan kovin kiinnostunut ulkonäöstään tai siitä, mitä suuhunsa laittaa. Hyvin moni syö lohdutuksekseen ja vieläpä jos lääkkeestä johtuva nälän tunne on jatkuva. Moni kertoo, että kilot ei ole lähtenyt lääkkeen lopettamisen jälkeen, eikö tämä kerro juuri siitä, että lihominen johtuu syömisestä? Jos lääke kerran laittaa aineenvaihdunnan niin sekaisin, että lihoo 50 kg tuosta vaan, niin eikös loogisesti painon pitäisi pudota sen 50 kg kun lääke poistuu elimistöstä ja aineenvaihdunta normalisoituu? Ja kyllä lihoa voi nopeastikin. Mikäs se oli se dokumentti missä se mies söi kuukauden vain Mc Donaldsin ruokaa? Sehän lihoi ihan älyttömästi kuukauden aikana, ja hän söi vain 3 ateriaa päivässä, eikä ollut erityisen nälkäinen. Jos ihminen on vielä nälkäinen koko ajan, syö hän huomattavasti enemmän. Ja harvemmin ne mieliteot on porkkanaa ja omenaa.

Vihdoinkin joku puhuu asiaa.Joskus vuosia sitten kun kävin suljetulla kääntymässä,kysyin hoitajilta,miksi siellä ei ruuan kanssa ollut kevytmaitoa?Hoitaja vastasi enempää selittämättä,että:"koska kaikki ovat laihiksella"



Itse lihoin 15kg,ja zyprexaa minäkin söin ja juu kyllä selväx tuli miksi maito oli rasvatonta. Olisin itse myös toivonut jotain neuvoja siihen järkkyyn lihomiseen,koska olin jo laihiksella ja paino vaan nousi.Niin ja liikuin silloin enemmän kuin koskaan.



Lopetin zyprexan kotiin päästyäni n.kk. käytön jälkeen ja laihduin kyllä,mutta minulle tuo lääkkeen lopettaminen johtui pelkästään ulkoisesta(js sillä tavalla sisäisestä) hyvinvoinnista.

lihottaa, vanhat psykoosi-lääkkeet kylläkin. Esim. Cipramil, Cipramil, Zoloft jne eivät lihota.



Ja usein masennus on klassista masennusta, esim. paljon puhutusta epätyypillisestä masennuksesta(potilas lihoo) ei ole olemassa Suomessa dg-numeroa vielä.



Epätyypillinen masennus on lisääntymässä tutkimusten mukaan, mutta edelleen suurin osa masennuksista on klassista(potilas laihtuu ja menettää ruokahalunsa)



Läheskään kaikki kadulla näkyvät lihavat eivät siis



a)ole masentuneita



b) syö lääkkeitä

Muistatteko tän vielä?

[quote author="Vierailija" time="08.06.2011 klo 15:54"]

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9901743

Erinomainen aihe aloittaa keskusteluketju: "Varoittava tarina mielialalääkkeistä"!

Tämä on tosiaan tärkeä asia. Tässäkin asiassa lääkärit laiminlyövät potilaan hoidon täysin. Heidän pitäisi ehdottomasti huolehtia siitä, että potilaan ulkoinen olemus pysyy mahdollisimman hyvänä lääkityksen aikana. Ulkoisesta olemuksesta huolehtimisen kuuluisi ehdottomasti kuulua ihan osana hoitoa.

Se että ihmisen ulkoinen olemus muuttuu - ja varsinkin erittäin lyhyessä ajassa - itselleenkin epämiellyttäväksi, on valtava riski. Se on itsestään selvää, että muodonmuutos aiheuttaa masennusta - siis lisää jo olemassa olevaa ongelmaa.

Luulisin, että ulkoisen olemuksen muutos voisi myös johtaa itsemurhaan ja ennen sitä eristäytymiseen. Koska tämä mielenterveydenhoito alkaa ottaa vastuuta siitä, että se on osallisena itsemurhien toteutumisessa? Ovatko ehkä itsemurhat lisääntyneet samaan aikaan kun masennuslääkkeiden (ja muiden mt-lääkkeiden) kulutus on lisääntynyt. En todellakaan ihmettelisi.! Mutta kun tilastoja katsotaan niin se tulkitaan varmaan siten, että itsemurhat johtuvat masennuksesta eikä selvitetä lääkkeiden esimerkiksi kehoon aiheuttamien muutosten osuutta tässä.

Ainakin minulle tulee surullinen olo kun näen, että joku ihminen - ja varsinkin nuori - on pilattu täysin aivan lyhyessä ajassa ja mietin, että mikä oli sen arvoista. Tällöin tuhotaan myös hänen elämäänsä sosiaalisena olentona. Paljon vaikeampaa on löytää kiva partnerikin, kun ulkomuoto on jotain aivan toiselta planeetalta.

Ylipainoiset sairaaloissa pitäisi kaikki laittaa valvotulle laihdutuskuureille, jos he sellaista itse haluavat. Nyt näyttää olevan vain niin, että jotkut viettävät laitoksissa aikaa jopa vuoden tai kaksi ja sinä aikana tähän seikkaan ei kiinnitetä mitään huomiota. Oikeastaan vallitsee suoranainen välinpitämättömyys! Tuona aikana saisi jo hyvän laihdutuskuurin aikaiseksi ja ihmisen mieliala kohoaisi siitä. On todella kamalaa kun liikkuminenkin vaikeutuu ja lääkkeistä lihoamisen vuoksi ei saa edes kengännauhojaan sidottua kuten joku kertoi omasta tilanteestaan.

Laitoksissa olisi helppo perustaa lihoaville ja lihonneille laihduttamisen vertaistukiryhmiä ja opetella terveellisiä peruselämäntapoja joihin myös normaali ruokailu kuuluu.

Syyllistäisin siis lääkärit ja lääketeollisuuden kaikenlaisia mielenterveyslääkkeitä syövien valtavasta lihoamisesta ja rumiluksiksi ja hirviöiksi muuttumisista! Niin paljon on kaikenlaista ravinto- ja laihdutustiedettä opiskellutta porukkaa, että kyllä tämä asia pitäisi osata hoitaa nykyaikana asianmukaisesti. Tämä ongelma kertoo jonkinlaisesta ihan selvästä pätevyyden puutteesta ja mielenterveysongelmais-ten elämänlaadun täydellisestä vähättelemisestä!

[/quote]

Tällaista se on kun kaikki on niin viimeisen päälle lääkeuskovaisia. Nappia naamaan vaan, ja ongelmat katoaa. Ja joo, vika ei sinänsä ole potilaan (vaikka omaakin järkeä saa käyttää), vaan terveydenhuoltomme, joka ei huolla terveyttä vaan keskittyy sairauksiin.

Olen itsekin ollut vaikeasti masentunut itsarin partaalla, ja mullekin väkisin tyrkytettiin lääkkeet. Onneksi lääkäri oli järkevä, ja antoi mun lopettaa ne muutaman kuukauden kuluttua, kun niistä tuli vain entistä hirveämpi olo, en päässyt enää aamuisin sängystä ollenkaan, hikoilin koko ajan ja olin aggressiivinen.

Sen jälkeen päätin vain kestää hetki kerrallaan, ja aloin aktiivisesti hakemaan muita vaihtoehtoja paranemiseen, ja ylipäätään tekemään itse töitä oman pään selvittämiseksi.