Onko teidän lasten isovanhemmat huolissaan teidän lapsista?
Meillä muut eivät ole, tai ei ainakaan sano sitä ääneen meille tai lapsille, mutta toinen mummi on senkin edestä huolissaan ja kaikesta. Yleensä enimmäkseen sosiaalisista suhteista, ulkonäöstä tai painosta, uusimpana sukupuolisesta kiinnostuksesta. Ei ole mitenkään aktiivisesti mukana arjessa, mutta tekee tosi pitkälle vietyjä tulkintojaan sen vierailunsa aikana, mitä nyt sattuu muutaman kerran vuodessa käymään kylässä.
Yhtenä esimerkkinä vaikka se, että teini oli viestitteli puhelimellaan ystäviensä kanssa (suunnittelivat matkaa), johon mummin tulkinta on, että teinin täytyy olla riippuvainen puhelimestaan ja on huolissaan, että onko hänellä lainkaan mitään oikeaa sosiaalista elämää. Tämä voisi olla ihan aiheellinen huoli, jos sitä puhelimella roikkumista olisi jatkuvasti joka päivä, ja jos sillä teinillä ei olisi muuta sosiaalista elämää ollenkaan - mummi ei kuitenkaan kysy, että onko näin. Ongelma on siinä, että mummi käy tunnin parin vierailulla, näkee jonkin yksittäisen asian ja päättää tulkita sen huonoimmalla mahdollisella tavalla, jonka jälkeen päivittelee sitä asiaa meille, muille lapsilleen, sille lapsenlapselleen ja varmaan kaikille tutuilleenkin.
Kerran näki yhden lapsistani pienempänä heittelevän nukkeaan, jonka jälkeen oli huolissaan siitä, että pahoinpidelläänkö lasta jossain, kun on niin varomaton nuken kanssa. Tuntuu, että suhteellisuudentajua ei ole vuosien varrella tullut yhtään. Ei ole puhunut minun kuullen samalla tavalla muista lapsenlapsistaan, joten en tiedä onko tässä vain niin syvä luottamuspula vai mikä.
Kommentit (14)
Minä olen läski Vanhapiika enkä tiedä näistä jutuista hevonpaskaa enkä jaksa lukea pitkiä vierejä kenenkään keksittyjä paskoja . 🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Huolikiusaajilta pois pääsy lapsiin. Tuollainen on sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen läski Vanhapiika enkä tiedä näistä jutuista hevonpaskaa enkä jaksa lukea pitkiä vierejä kenenkään keksittyjä paskoja . 🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Ap. Mistä avasit että minä se olen.
Henkilö on päästään sairas. Elää peloissaan, pelkää kaikkea, katastrofiajattelee. Suojelkaa lapsia kaikila huolestujoilta. Heillä on tapana eskaloida huolensa väkivallaksi ja rikoksiksi huolen aihetta tai muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Huolikiusaajilta pois pääsy lapsiin. Tuollainen on sairautta.
Vanojapiikoja ja mahoja ei kuunnella !!!!!
"Huoli" on ensimmäinen varoitussignaali siitä, etä henkilö aikoo loukata perusoikeuksiasi.
Sama kuin mies puhuisi lapsesta koko ajan, miten seksikäs tyllerö tämä on.
Yhtä lailla maho jolla on "huolta" kokee hallitsematonta himoa lasta kohtaan.
Kohta päästään anoppiin ja narsistiseen äitiin boomeräitiin.
Minun äitini on huolissaan, kun lapset ovat niin ronkeleita. Kun minä kuulemma söin lapsena kaikkea mitä annettiin. Muistan kyllä ihan hyvin, kun lapsuudessani äiti tuskaili kun olin niin kauhean ronkeli ja elin pelkillä juustovoileivillä. Omat lapset ovat myös ronkeleita, mutta on heillä sentään laajempi valikoima mikä kelpaa. Vaikeudet taitaa unohtua vuosien kuluessa.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini on huolissaan, kun lapset ovat niin ronkeleita. Kun minä kuulemma söin lapsena kaikkea mitä annettiin. Muistan kyllä ihan hyvin, kun lapsuudessani äiti tuskaili kun olin niin kauhean ronkeli ja elin pelkillä juustovoileivillä. Omat lapset ovat myös ronkeleita, mutta on heillä sentään laajempi valikoima mikä kelpaa. Vaikeudet taitaa unohtua vuosien kuluessa.
Tuo on ihan suoranaista valehtelua.
91vuotias isäni on isäni on ainoa isovanhempi, joka lapsillan on jäljellä. Hän ei ole huolissaan. Itselläni on pariviikkoinen ensimmäinen lapsenlapsi, mutta en ole hänestä huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Kohta päästään anoppiin ja narsistiseen äitiin boomeräitiin.
Säälittely ja pelon lapsen päälle kaataminen on ihan yhtä väkivaltaista kuin vihan ja aggressionkin. Lapsen ei pidä joutua altistumaan tällaiselle, eikä äidin, se on äitiysväkivaltaa.
Jos isovanhemman mielenterveys rakoilee, niin ensimmäinen asia mikä pitää tehdä on poistaa häneltä pääsy lapseen, suojella lasta. Mahdollisesti äitiäkin.
Minun äitini on tuollainen. Tekee ihan älyttömiä pitkälle johdettuja päätelmiä asioista. Värittää kaikkea omalla tavallaan. Ollaan aika paljon tekemisissä, joten välillä nousee savu korvista. Nykyisin myös lapsella, joka on tällä hetkellä esiteini-ikäinen. Esim. jos lapsi on koulun ja treenien jäljiltä väsynyt eikä jaksa jutella, kun nähdään, niin äitini päättää, että tämä on masentunut, ei ole kavereita ja on varmaan alhainen ferritiinikin. Ja sitten jauhaa tätä yhdestä 10min hetkestä tehtyä päätelmää päiväkaupalla. Lähettelee viestejä, että joko varasin lapselle verikokeen ferritiinin vuoksi ja olenko ollut yhteydessä kouluun kiusaamisesta. Ja auta armias, jos sanoo, että nyt menee taas vähän lujaa ja voisi vähän rajoittaa mielikuvitustaan, niin alkaa ihan älytön marttyyrikohtaus.
Yhteinen mummoilla, äideillä ja lastenlapsilla kännykkäriippuvuus. Oisko mahdollista jos pari kertaa vuodessa käydään mummolassa myös teini noudattaisi hyviä tapoja, puhuisi isovanhempien kanssa eikä roikkuisi puhelimessa. Oppisi lyhyesti viestimään, nyt en voi, sovitaan parin tunnin päästä
Kai minä mummonakin sanon kavereilleni jos soittavat, nyt on vieraita, soitellaan illemmalla.
Oho, meillähän on kuin sama anoppi, vaikkei olekaan mahdollista. Hän on todella, todella huolissaan lapsistamme ja nykyään nuorista. Ollaan supertavallinen ydinperhe. Huoli alkoi jo ennen syntymää, eli olimme väärän ikäisiä, vauva oli väärässä asennossa ja joudutaan leikkaamaan mihin me molemmat menehdymme, sekä vauvan veri pitää vaihtaa kokonaan mikä on kauheaa. No mikään näistä ei toteutunut.
Sen jälkeen lapsillamme on anopin mukaan ollut adhd, lukuisia korvatulehduksia koska koskivat korvaan, vakava depressiivinen masennus (4-vuotias kyseli kuolleesta perhosesta) ja heistä tulee hu*meongelmaisia jotka delaavat nuorena. Tätä hän itki minulle, kun ei haluaisi menettää lapsenlapsiaan mutta niin siinä käy. Myöskään kavereita lapsillamme ei varmasti ole eikä tule koskaan olemaankaan.
Mutta. Miehen siskolla on lapsia, jotka ovat kaikkea tätä edellä mainittua. Kerran välähti ja tajusin, että hän heijastaa kaiken pahan ja vastoinkäymiset meihin. Meidän pitäisi kantaa nämä ongelmat oman tyttärensä sijasta. Tyttärensä lapsista hän puhuu vain hyvää, kaikki on niin hienosti ja kehittyvät yli ikätason, vaikka oltu ehdonalaisessa, huostassa jne.
Voisiko teillä olla samankaltainen tilanne?