Muutan Ruotsiin, Suomi taantuu. Lue karmea paljastus miten Ruotsilla menee paremmin...

EVA on suurpääoman asialla. Palkat alas, työntekijöiden edut minimiin, johtajien palkat ylös jne. Se vaatii oikeistohallituksen, siksi ne huutavat Ruotsin mallin perään.

Näitä kirjoituksia tuli jo siinä vaiheessa kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden. Esimerkiksi palkat ovat keskiarvollisesti muistaakseni 10% parempia, bruttokansantuote parempi jne.



Uskon vakaasti, että suomalaisista moni pakenee ulkomaille. Nyt siis ne HYVÄTULOISET jotka maksavat tällä hetkellä sosiaalihuollon kulut veroina. 1960 luvulla sinne lähti köyhät työn perässä, nyt aivot karkaa ja samalla maksajat. En näe juuri nyt Suomen tulevaisuutta kovin hyvänä, niin pahaksi on poliittinen ilmapiiri mennyt.

Ja moni muu tietämäni henkilö. Itse asiassa ainakin meidän tuttavapiirissä on paljonkin vakavaa keskustelua aiheesta. Olemme hyvin toimeentuleva perhe, molemmilla melko suuret tulot. Ammatillisestikin alkaa vaikuttaa siltä, että Suomessa haasteet vähenee (Nokia katoaa, sen myös moni oman alamme työpaikka).



Nyt kun tähän yhdistää uhkakuvan vasemmistohallituksesta, on todellakin oikeasti pakko miettiä, kuinka kauan keskituloisten ja suurituloisten lypsämistä jaksaa katsoa.



Ruotsiin tulee jo nyt takaisin entisiä veropakolaisia, miksei siis tavissuomalainenkin sinne voisi muuttaa. Meille olisi töitä ja Ruotsi on tuttu, Tukhoman seutu on todella mahtava alue asua. Sinne siis.

Töitä melko varmasti olisi, mutta Ruotsi on muuten melko tuntematon maa meille. Suomessa ei keskituloiselle ole mitään. Kaikesta pitää maksaa korkeimman mukaan, mutta mitään ei saa vastineeksi. Enkä nyt halua kuulla vänkkäämistä kirjastoista ja terveydenhuollosta (josta käsketään menemään yksityiselle, "koska on varaa").

Mietin vain, että onko se ruoho kuitenkaan vihreämpää aidan toisella puolella?

Eikö Ruotsin pitänyt olla HIRVEÄSSÄ jamassa, polttopullot lentelee ja mamut on saaneet talouden hirvittävään syöksykierteeseen...?

Kertomus: Suomityttö loi varallisuutta tyhjästä ja käänsi sen rahaksi kunnes eräänä päivänä globalisaatio...



Suomityttö kertoo:



En ihan tyhjästä nyhjäissyt, vaan minulla oli jotain pikkurahaa, jonka olin saanut vanhemmiltani. Olin jäänyt orvoksi. Ostin saamallani pikkurahalla lankakaupasta hyvät langat ja kudoin niistä arvokkaan villapaidan, tumput, sukat, pipon ja kaulaliinan.



Vähän koulutusta ja taitoa minulla oli jo, koska olin saanut ne perintönä kodistani. Isoäitikin oli jo opettanut minut kutomaan. Tuntui minulla olevan jotain taitoa ihan itsellänikin, mutta en tiedä mistä se oli tullut.



Sitten menin torille myymään nämä luomani vaatteet. Mitään torikojua minulla ei ollut, vaan bongailin vain ohikulkevia ihmisiä, joille nämä näyttivät sopivan tai joilla ajattelin olevan perheenjäseniä, joille luomukseni sopisivat.



Sitten sain yhden asiakkaan, joka osti minulta päivän kutomiset. Muita kustannuksia minulla ei ollut ollut kuin lanka. Ihan kotona tein tämän homman, vaikka minulla oli vain pieni, yhden huoneen asunto. Seuraavalla kerralla kun menin torille sainkin kuulla, että torilla myymisestä pitääkin maksaa pieni maksu. Sen sain kuitenkin maksettua rahalla, jonka olin saanut myymästäni tavarasta.



Olin onnellinen nuori yrittäjätyttö kun sain ainakin yhden päivän palkan kerrallaan myymällä tekemäni tavaran. Vähän rahaa jäi aina yli ja panin ne säästöön patjaani. Oli minulla ihan toteutettavissa olevia unelmiakin: ajattelin näes laajentaa toimintaani suureksi kutomoksi.



Mutta eräänä päivänä tämä ei enää toiminutkaan, koska omalle torille ei enää kannattanutkaan noin vain mennä myymään, kun kaikki markkinat olivatkin siirtyneet jonnekin tosi kauas. Ja ne markkinat olivat koko maailman laajuiset, ne olivat globaalit.



Siellä jossain, jossain kaukaisessa maassa joku teki näes ihan saman kuin minä suomityttö täällä, mutta hän osti langat halvemmalla ja saattoi myös myydä työnsä halvemmalla. Ja asiakkaat ostivatkin tarvitsemansa vaatteet häneltä. Ja halpaa oli, vaikka tuo muukalainen käytti jotain välittäjää ja kuljetti tavaransa tänne saakka tuolta jostain kaukaisilta mailta.



Ja näin minä nuori suomityttö istuin toimettomana jossakin nurkassa, koska minun ei kannattanut kutoa enempää. Eikä minulla ollut rahaa ostaa lapselleni edes ruokaa. Ja silloin ajattelin, että olisipa joku mummo ja vaari jossain, joilla olisi maatila, josta saisi perunoita, maitoa ja leipää ja missä voisi auttaa työnteossa ja missä voisi jopa asua. Vaatteet lapselleni osaisi itsekin vielä tehdä - vai osaisinkos enää?



Ja sitten minä epätoivoinen, vielä nuori nykysuomityttö keksin, että jes, minäpäs alankin myymään tätä ihan ihteäni. Ja kohdallani se taisikin onnistua, mutta ei kaikkien kohdalla. Ja jes... järjestin huoraamisesta saaduilla rahoillani itselleni korkeakoulututkinnon, mutta huomasinkin sitten, että silläkään ei tee mitään, se näes kun ei ollut kuitenkaan mikään kunnon ammatti. Mutta koulutettuna suomityttönä aloin saada vähän ehkä rahakkaampia asiakkaita kunnes huomasinkin, että nyt olen jo vanha ja lihonut rumaksi ja kukaan ei minua enää halua edes minkäänlaiseen pikapanoon.



Mitäs sitten teinkään? Laitoin lehteen ilmoituksen ja pääsin maalle maatilalle hoitamaan vanhaa mummoa ja vaaria. Eräänä päivänä viikatemies oli heidät vienyt ja jäinkin onnellisena siihen paikkaan hoitamaan tilaa. Ja tajusin, että tämä tilanhoito oli parasta mitä maailmassa saattoi olla. Ja kauniilla ilmalla vaeltelin tilan ihanissa metsissä kuunnellen linnunlaulua ja katsellen ihania kasveja.



Kunnes eräänä päivänä ovelle ilmestyi tiukkapipoinen valtion ja globalisaation virkamies ja sanoi, että pellot on nyt heti laitettava pakettiin ja eläimet vietävä teurastamoon. Eikä, sanoin minä, suomityttö! Ja minähän lähden sotaan teitä vastaan! Ja niin syttyi kamala sota ja sitä kesti kauan.



Mutta siltä sotamatkalta suomityttö ei sitten koskaan palannut, sillä hän kuoli sinne sotaan tuntemattomana sotilaana.



Ja eräänä päivänä suomitytön tilalle ilmestyi muukalaisia kaukaisista maista. He olivat rikkaita ja heillä oli paljon omia vehkeitä mukanaan. Ja he jäivät asumaan suomitytön taloon. Ja he samosivat suomitytön metsissä ja elivät hänen tilallaan onnellisina elämänsä loppuun saakka.



Ja näin kävi yhä useammalle suomitytölle ja -pojalle. Ja sitten eräänä päivänä koko Suomea ei enää ollut! Ja se oli se globalisaatio, mikä vei kaiken!



Sen pituinen se!



P.S. Kannattaako ryhtyä yrittäjäksi jos ei osaa nyhjästä tyhjästä? Miten paljon joku spekulantti lainaisi minulle rahaa kun kuulee hyvästä liikeideastani? (Voi, että aina tuo pankkiirikin on niskan päällä tuon rahoittajan lisäksi odottamassa tulosta! Niiden orjahan minä olenkin enkä mikään vapaa yrittäjä.)



Sellainenkin ongelma on nykyaikana, että jos sinulla on joku hyvä liikeidea niin millä saat sen pyörimään ja tuottamaan jotakin juuri itsellesi, kun kaikenlaiset mahtavat ja jo busineksiä pyörittävät ovat heti paikalla omimassa ja siis varastamassa ideaasi? Ja patentin hankkiminenkin on niin sairaan hankalaa. Kaikki on kyllä tehty, jotta yrittäjänä oleminen olisi mahdollisimman hankalaa ja epäonnistuisi!



Myydään me vaan koko Suomen kansa sitä ihteämme - ei meillä ole enää kohta muuta myytävää. Ja jo on Nokiakin mokannut itsensä maailmalla globalisaation keskellä. Ei se Nokiakaan mikään miellyttävä työnantaja taida kuulopuheiden perusteella olla. Tulijoita sinne on ja niin ei sen tarvitse kohdella työntekijöitä yhtään halvempia orjia paremmin. Mutta onhan niitäkin ollut, jotka ovat kohdelleet työtätekeviä orjiaan oikein hyvin ja se on kyllä sivistyksen merkki.



Siis kuka oikeasti tietää, miten varallisuutta luodaan tyhjästä nykyaikana? Sen varallisuuden voi sitten kääntää rahaksi, jos ei suoraan tule rahana myynnissä vaan tehtyinä tuotteina.. Kun sitten on sitä rahaa, niin sen voi sitten laittaa poikimaan eli voi esimerkiksi lainata muille, joilla on myös joku hyvä ja jo todistettavasti tuottava idea. Voi tietysti spekuloida muulla tavalla, esimerkiksi ostamalla huoneistoja tai taloja tai muuta, joiden arvon oletetaan nousevan eli myydessä saisi ostamastaan enemmän kuin ostaessa. Kaikessa sellaisessa on kuitenkin riskinsä eli voin myös menettää jotain tai ehkä jopa kaiken. Siinä varallisuus lisääntyy vain tietyin edellytyksin, esimerkiksi että jossain paikassa asuntojen hinnat nousevat jostain syystä.

ei onnekseen lähtenyt emuun. Ei joudu muiden velkojen maksajiksi. "Ruotsaliset persut" saivat myös ison jytkyn. Ne jätettiin hallituksen ulkopuolelle, joten ensi vaaleissa on odotettavissa vieläkin isompi jytky.



Hauskaa matkaa vaan. Toivottavasti osaatte kielen. Lapset viihtyvät koulussa hyvin. Sillä on niin rentoa ja mukavaa. Elleivät sitten kielitaidottomina joudu mamu-luokalle. Seillä ei sitten tavallisia Svenssoneita ole.



Trevlig Resa!

toisen luokan kansalaisiksi Ruottiin. Olette aina alempaa kastia kuin svenssonit mutta se tuskin teitä haittaa jos rahaa vaan löytyy.

Osaamme kielen. Olemme asuneet Tukholmassa vuosia mutta hölmöyksissä muutimme Suomeen takaisin muutama vuosi sitten. Tiedän siis mistä puhun, kun vertaan Suomea ja Ruotsia.



Ei asuminen missään maassa ole tietenkään ongelmatonta mutta Ruotsiin muuttaminen on ehkä helpointa. Kulttuuri on samantapainen, vaikkakin monissa (positiivisissa jutuissa) äärimmäisen erilainen kuitenkin kuin Suomessa. Ruotsissa ollaan rennompia, iloisempia, positiivisempia. Siellä on kansainvälisempää ja avoimempaa kanssakäymistä. Työpaikoilla on rento henki, tosin tietysti samojakin ongelmia löytyy kuin Suomessa, mutta ruotsalaiset osaavat keskustelun taidon.



Minä tosin puhun suurelta osin vain Tukholmasta, kun puhun Ruotsista. Muut pikkukaupungit ovat luku sinänsä ja samaa punaniskameininkiä löytyy ainakin pienemmistä kaupungeista sieltäkin kuin Suomesta. Mutta todellakin, Ruotsi päihittää Suomen monella mittarilla. Miksipä ei menisi sinne katselemaan ja odottamaan, mitä persu-SDP-keskusta rintama saa aikaan:-) Säästöillä saa sitten täältä ostaa halvalla torpan, kun hinnat laskee laman myötä.





T: AP

mitäs muuten tykkäsitte Tukholman kouluista?

Jos lapsenne eivät olleet vielä kouluiässä niin neuvoisin tsekkaamaan tuon jutun vielä ennen muuttoa.



t. numero 8

mutta viihtyisinkö mä moisessa lälly yhteiskunnassa? ei kiitos, en todellakaan.