Meille tulee riitaa olemattomista asioista ja se pitää saada loppumaan
Meille tulee riitaa olemattomista asioista ja se pitää saada loppumaan. Esimerkki tältä päivää: katsoin ikkunasta ulos ja huomasin, että olin jättänyt autoon valot. Sanoin ääneen, että näköjään unohdin taas sammuttaa valot ja meinasin lähteä sammuttamaan niitä. Valot on jääneet päälle muutaman kerran syksyn mittaan, ehkä 3-4 kertaa, johtuu siitä että auto vaihtui ja nyt ekan kerran vuosiin valot pitää erikseen muistaa sammuttaa.
Mies huomautti painokkaasti minulle, että se pitää nyt oppia että valot pitää sammuttaa. Minä vastasin, että joo, teen parhaani mutta nyt unohtui. Ja mies siihen että "ei kun se pitää nyt oppia että ne pitää sammuttaa!" ja minä että joo joo, yritän kyllä mutta nyt en vaan muistanut kun ei ole vielä rutiinia. Ja mies taas komentaen/huutaen/painokkaasti että "ei se nyt näytä riittävän että teet parhaasi kun ei siitä tuu mitään, se pitää nyt vaan oppia että ne valot pitää sammuttaa ja mun pitää se sulle näköjään opettaa kun ei muuten mee perille".
Keskustelu päättyi siihen kun totesin, että tiedän kyllä että ne valot pitää oppia sammuttamaan, miehen ei tarvitse opettaa minulle koska tiedän aikuisen ihmisenä kyllä ihan itekin että valot pitää sammuttaa. Ja että unohdin, ja että yritän muistaa jatkossa. En huutanut, sanoin vaan, mutta ärsytti kyllä mokoma neuvominen ja oma virhe. Ja mies oli vihainen kun taas tänäänkin olin alkanut vängätä hänelle vastaan. Ilta on pilalla ja kai se taas suunnittelee eroa tai jotain.
Ei nyt joka päivä ole tälläistä riitaa, mutta hyvä jos ei joka toinen joku ihan vastaava ja turha. Miten saan itseni oppimaan jonkun sellaisen käytösmallin että nää tilanteet ei eskaloituisi?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi ollut vastaus jonka hän olisi hyväksynyt?
En tiedä, toivon että se selviäisi minulle tässä keskustelussa. Itselle tulee mieleen joku sellainen kuin että "kyllä, rakas". Se vaan ei tule selkäytimestä kun aina tekee mieli selitellä ja
puolustella omaa tekemistä.
Ap
Ainoa käytösmalli, joka tuossa tilanteessa auttaa on eroaminen. Tuo mies ei tule muuttumaan.
Te vaan vänkytätte. Kumpikin haluaa saada viimeisen sanan.
Jospa se riittäisi, että aivan, minun moka. Ensi kerralla muistan.
Olet ihan oikeassa, tajuan, että de ärsyttää sinua. Harmittaa se minua itseänikin.
Jos toinen vielä rutisee, niin anna rutista. Häntä oikeasti ottaa pattiin. Hyväksy se, äläkä enää vänkytä ja puolustele sitä mokaasi.
Sille rutisijalle neuvoksi, että ymmärtäisi että sinuakin harmittaa, etkä tahallasi tee. Yksi marmatus riittää.
Vaihtakaa autoon, jossa on automaattivarmistukset tai vaihtakaa fillareihin.
Puhukaa. Puhukaa. Sanoittakaa noita tilanteita. Miltä minusta tuntuu, kun sanot/teet noin.
Mikä auttaisi? Siitäkin voitte jutella.
Silloin, kun ollaan stressaantuneita ja väsyneitä, niin helposti käy juuri noin.
Antakaa armoa toisillenne ja itsellenne.
Miksi kerroit hänelle, että valot on jäänyt päälle. Olisit käynyt sammuttamassa ja taas yksi riita vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa käytösmalli, joka tuossa tilanteessa auttaa on eroaminen. Tuo mies ei tule muuttumaan.
Äh. Takuulla muuttuu, jos haluaa.
Yhtälailla tuossa on aapee itse muuttumisleikin tarpeessa.
Ei tuollanen asia ole mikään eron aihe. Kyllä suhteessa opitaan ja kasvetaan ja yksilötkin
kehittyy.
Älytöntä jonkun tommosen takia erota.
Muuttaa takametsään, niin ei tarvis tapella.
Mikä olisi ollut vastaus jonka hän olisi hyväksynyt?