Kuuluuko olla huolissaan?
Niin, kuuluuko vanhemmuuteen jotenkin jatkuvasti huolissaan oleminen?
Mulla on jo 25- 28-vuotiaat eli aikuiset lapset. Kaikilla menee suhtkoht hyvin. En ole ikinä asettanut lasten "elämälle" suuria paineita, tärkeintä että löytävät oman paikkansa ja ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä. He tekevät itse omat valintansa.
Mies on tai olisi mielellään ohjaillut lasten valintoja, ihan ammatinvalinnasta lähtien. Hän ehkä salaa olisi toivonut jotain huippumenestyjiä. Hän on myös koko ajan huolissaan milloin mistäkin; valmistumisen viivästymisestä, kesätyöpaikan löytymättä jäämisestä, tyttöystävän puuttumisesta.
Hän ei suoraan sano mutta antaa ymmärtää että minä en välitä kun en ole koko ajan huolissani. Olen kohta 55v, en jaksa olla olla huolissani koko aikaa ja nähdä uhkakuvia kaikkialla.
Kommentit (15)
Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitetaan postiin.
Mikä hitto tämä aloituksen motiivi oli? Olet suhteessa parempi ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitetaan postiin.
Kiva. Kysymykseen et siis osaa vastata?
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto tämä aloituksen motiivi oli? Olet suhteessa parempi ihminen?
No kysymyshän oli heti alussa. Pitääkö olla koko ajan huolissaan ja murehtia?
sisälukutaitoinen sivullinen
Olet jo iso tyttö. Voit tehdä omia valintoja, arvoita ja päätöksiä omassa elämässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto tämä aloituksen motiivi oli? Olet suhteessa parempi ihminen?
No kysymyshän oli heti alussa. Pitääkö olla koko ajan huolissaan ja murehtia?
sisälukutaitoinen sivullinen
Jaa-a, pitäisikö vai eikö pitäisi. Siinäpä meillä pulma.
Tunnistan itseni kuvauksestasi, uskon tietäväni mitä tarkoitat. Meidän 5 lasta ovat jo maailmalla. Luotan siihen että ovat fiksuja päättämään omasta elämästään. Emme soittele jatkuvasti, vain jos on asiaa. En ole ikinä ollut kanaemo.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto tämä aloituksen motiivi oli? Olet suhteessa parempi ihminen?
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Onko miehesi nyt jotenkin "huonompi" ihminen, kun hän murehtii ja on vähän potkinut niitä lapsia perseeseen?
Miehesi on varmaan myös konservatiivi, kun on tuollainen pelokas ja ahdistuva persoona.
Miksi toit miehesi keskusteluun, jos olet huolissasi omista tunteistasi? Vertaat iteäsi häneen? Vertaat häntä itseesi?
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on varmaan myös konservatiivi, kun on tuollainen pelokas ja ahdistuva persoona.
Ja ap löytyy tietosanakirjassa kohdasta toksinen maskuliinisuus?
Laita kysymys ohjelmaan: Pitääkö olla huolissaan, sitä saa oikean vastauksen. 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi nyt jotenkin "huonompi" ihminen, kun hän murehtii ja on vähän potkinut niitä lapsia perseeseen?
Voin kertoa omasta kokemuksesta että melko varmasti hänellä on huonommat välit lapsiinsa. Minun isäni oli huolissaan ja potki minua perseelle. Kouluni meni hyvin, olin melko kunnollinen, pääsin ylioppilaaksi ihan hyvin arvosanoin. Mutta en tiennyt mihin olisin suunnannut. Siinä vaiheessa perseeseen potkiminen... siis pakko lähteä opiskelemaan johonkin, ei todellakaan ollut kovin hedelmällistä.
ok