pitäiskö loukkaantua? (anoppiasiaa)

koska olet jo raskaana. Eikä pitäisi sitä ennenkään. En ole kenenkään kuullut kyselleen anopeiltaan perhesuunnittelustrategioitaan.

B)Kunnioita toisten mielipiteitä. Oikeasti monen mielestä 4 on liikaa. Todennäköisesti törmäät harvemmin ihmisiin, jotka ovat sen asian puolella. Syynä käsityksiin voi olla alitajuntainen vaisto riittääkö ruoka ja hoito näin monelle, perinnönjakautuminen moneen osaan, maailman liikakansoitus, uskonnolliset vakaumukset, oma ikävä kokemus olla suurlapsisessa perheessä lapsuuttaan, ...





Eli nämä on paljon isompia juttuja näille ihmisille kuin juuri tämän yhden tulevan vauvan asiat. Vauva hoidetaan varmastikin ja on tasa-arvoinen muiden kanssa. Ei ole vauvan syy, jos rikot anopin periaatteelisia näkemyksiä, ei anopinkaan mielestä.

Meillä appiukko kirosi, kun kuuli kolmosesta (joka menetettiin 22 rv:lla) ja kun tulin uudelleen raskaaksi, niin jätti meidän lapset huomiotta mm. syntymäpäivinä... Onneksi miehen siskon lapset vielä "kelpaavat". Mutta näillä mennään... Olen ajatellut alun mielipahan jälkeen, että omahan on mokansa.

Ihan sama olisi, onnittelisiko tai sanoisiko anoppi mitään, jos viides tulisi. Älä ota itseesi. Sitten voisi hieman ottaa, jos anoppi alkaisi jutella, että ei teidän nyt koko maailmaa tarvi täyttää. Nykyään on aika paljon nelilapsisia perheitä. Jotkut nyt ei vaan osaa onnitella, kun on yli kaksi lasta. Mun setä on ensimmäisestä lapsesta lähtien kysellyt, oliko vahinko. No ei ollut, kukaan neljästä. Ekan sain vajaa 23-v ja olin kuulemma liian nuori.

en oikein tiedä mistä on peruja se 'täydellinen kahden lapsen' perhe- ajatus. Mutta vanhemmassa väestössä se elää kovin vahvana. Ehkä aikanaan on ollut hirmuinen propaganda asiasta tarkoituksena parantaa kansan elinoloja ja päästää äidit töihin, kun ennen sotiahan niitä lapsia tuli moneen perheeseen liukuhihnalta. Nykyisin taitaa olla aika tavalla tuota ruokaa enemmän tarjolla kuin sodan jälkeen ja myös äideillä päätäntävaltaa lapsien määrään, että mitäpä se muille kuuluu. No siis, mutta mun isäni ei koskaan kommentoinut mitään meidän kolmanteen lapseen. Ei onnitellut, ei puheissaan koskaan viitannut sanallakaan lapseen tai minun kotiin jäämiseen jne. Kuoli kuukautta ennen kuin lapsi syntyi, että en tiedä miten olisi juttu jatkunut. anna anopin mielipiteiden olla, etpä nita voi muuttaakaan. Voihan olla, että on vain huolissaan teidän selviämisestä ja välittää kyllä lapsesta aikanaan.

sano mahdollisia negatiivisia ajatuksiaan?



Onhan 4 lasta nykyään aika paljon ja kenen tahansa mieleen tulee, että miten nuo aikovat mahtua nykyään niin pieniin ja kalliisiin asuntoihin ja autokin pitää olla jo pikkubussi.



Kyllä he ajan myötä varmasti ajatukseen sopeutuvat.

vähän sama juttu kuin se, että meille ei tule enää neljättä lasta. En vain saisi arkea ja työelämää enää yhteensovitettua. Isovanhemmat vain eivät voi tehdä itse valintaa lastenlastensa määrästä.



Ei meitäkään onniteltu enää kolmannen lapsen yhteydessä. Mutta me olimme ja olemme hänestä onnellisia. Se riittää.

että ehkä ne lapset kannattaa tehdä putkeen kun on sitten seuraa toisilleen. Ei tuosta johtuen mutta kuitenkin sitten toinen lapsi syntyikin varsin pian ensimmäisen jälkeen. Sitä sitten kauhisteltiin. Sanoin toisen syntymän jälkeen ohimennen, että en tiedä jos joskus miehen kanssa halutaan vielä kolmas, ei silti ihan vielä. Anoppi alkoi huutonauraa että ei TODELLAKAAN mitään kolmatta, ei esikoinen jaksa hoitaa!



Harmistuin, vaikka pikkuasia tuo on. Ei ole hänen asiansa pilkata tätä eikä esikoinen todellakaan mitään pikkuveljeään hoida.

(joka siis on haaveissamme). Hänellä itsellään on kaksi lasta, hänen tyttärellään on kaksi lasta ja nyt meilläkin on kaksi lasta. Hän ilmoitti meidän kuopuksen syntymän jälkeen, että nyt saa riittää. Minä ilmoitin siihen perään, että ei välttämättä riitä. Erinäisistä muista syistä meidän lapsilukumme saattaa jäädä tähän kahteen, mutta anoppia ei siinä asiassa olla kuunneltu.

Meillä ihan sama tilanne mutta odotan "vasta" kolmatta. Jäätävä hiljaisuus ilmoituksen jälkeen ja sen jälkeen asiasta ei ole puhuttu sanaakaan.

Mulle on ihan sama mitä ajattelevat. En odota keneltään hyväksyntää tai mitään muutakaan. Lapsiluku on jokaisen oma asia. Lähinnä vain säälittää anoppi... Miehelle tuli kyllä paha mieli. Hänen puolestaan olen pahoillani.

Enpä ole tullutkaan ajatelleeksi, että yli kahden lapsen hankkiminen voi olla isovanhemmille jotenkin häiritsevä asia. Yllättävän monella näemmä kuitenkin näin on.



En pysty ymmärtämään moista käytöstä - eiväthän ne heidän lapsiaan ole (etenkin nuo "ilmoittelut" koskien sitä, milloin saa lasten tekeminen riittää, tuntuvat hyvin oudoilta).



Tsemppiä kaikille tämän kokeneille, ja muistakaa että perheenne on teidän oma asianne.

Kylläpä ihmisten näköjään pitäisi sitten elää samaa kaavaa kaikkien; kaksi lasta, koira ja farmariauto. Jos jo kolmannesta lapsesta vedetään herne nenään niin on se kyllä ihmeellistä. Sitten ymmärtäisin jos kyseessä olisi vaikka viiden tai kuudes ja perhe ei saisi hoidettua kunnolla edellisiäkään.

ja oletti, että mies välitti onnittelut sinulle. Nyt anoppi ei tiedä, että haluat häneltä lisää onnentoivotuksia ja mies ihmettelee, miksi naiset taas ovat riidoissa.

että ehkä ne lapset kannattaa tehdä putkeen kun on sitten seuraa toisilleen. Ei tuosta johtuen mutta kuitenkin sitten toinen lapsi syntyikin varsin pian ensimmäisen jälkeen. Sitä sitten kauhisteltiin. Sanoin toisen syntymän jälkeen ohimennen, että en tiedä jos joskus miehen kanssa halutaan vielä kolmas, ei silti ihan vielä. Anoppi alkoi huutonauraa että ei TODELLAKAAN mitään kolmatta, ei esikoinen jaksa hoitaa!

Harmistuin, vaikka pikkuasia tuo on. Ei ole hänen asiansa pilkata tätä eikä esikoinen todellakaan mitään pikkuveljeään hoida.

Mikäli näin on, ymmärrän, että ajattelee, että turha tehdä lisää, jos edellisiinkin on apua tarvittu. Muuten tietysti tyhmä kommentti.

auttamaan teitä tähän mennessä, ap?



Jospa ajattelevat omaa työkuormaansa ja jaksamistaan.

Nolla olisi paras. Ja on kertonut tämän minulle päin naamaa kun odotin esikoistani. Vähän kyllä pelottaa millaset reaktiot tulee jos tulen toistamiseen raskaaksi.

kiitos kaikille tsempeistä! on näköjään muillakin ihmeellsiet anopit ! meillä ovat kyllä hoitaneet kolmosta aina välillä , mutta nimenomaan omasta tahdosta ja ovat olleet siitä iloisia. En kuitenkaan oleta että he osallistuisivat nelosen hoitoon kun kerran jään äitiyslomalle ja paluu työhön katsotaan sitten tilanteen mukaan. Mutta voin kyllä nyt ajatella että he ehkä "pelkäävät" tulevaa lapsenhoitoa...mutta yritän olla ajattelematta asiaa, miedän perhe on meidän perhe ja niin on hyvä! hyvää kesää kaikille !

Ap, jos haluat katkeroitua ja muuttua tympeäksi, ikäväksi ihmiseksi, niin loukkaannu ihmeessä. Loukkaannu usein!

Jos sinä ja mehesi olette iloisia uudesta lapsesta, se on minusta riittävästi.

Meidän vanhempien sukupolvella on oma elämänsä. Milloin viimeksi itse innostuit ja osallistuit johonkin omien vanhempiesi tai appivanhempien elämänkäänteeseen, joka on heille tärkeä?