Onko todellinen yhteys tärkeä parisuhteessa?

En nyt heti keksi mitään tärkeämpää. Ainakin itselleni on niin että sen avulla sitten voin tuntea rakkautta ja seksuaalista haluakin toista kohtaan. Ilman sitä en.

Kyllä se on tärkeää. Mutta eroamisen sijasta voi myös koettaa, jos pystyisi sen kaivatun yhteyden muodostamaan. Onko sellainen joskus ollut?

Sehän on se tärkein osuus, mille kaikki muu suhteessa rakentuu. Ilman kemiaa ja yhteyttä ei ole oikein toimivaa ja tyydyttävää suhdettakaan. Ei ole tunteita, halua viettää aikaa yhdessä eikä seksikään tunnu hyvältä.

Valheellinen yhteys sairastuttaa.

Puhe ja ymmärrys-suhde on kaikki kaikessa, vaikka ei samaa mieltä aina oltaiskaan, mutta meilläkin se tilanne nyt, että mieheni kanssa meillä on jo erilainen ikkunanäkymäkin, se kielii siitä, että avioeroa pitää harkita. Puheyhteys, kuuntelu ja suurin piirtein samojen arvojen ja maailmankatsomuksen jakaminen on kaikkein tärkein ominaisuus, ulkonäkö, raha ym. tulevat vasta näiden jälkeen, mikäli eivät jo alun alkaen kuulu samaan pakettiin.

Mielestäni tärkein asia parisuhteessa on se, että ollaan tiimi ja tuetaan toista. Keskinäinen luottamus myös tärkeää. Mitä suomalaisia heteroparisuhteita olen vierestä seurannut, niin monet on valtataistelua, tai sitten nainen on alistettuna miehen orjana. Ei yhtään ihme, että parisuhteissa ei täällä viihdytä. 

Minulle olisi. Onko sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tärkein asia parisuhteessa on se, että ollaan tiimi ja tuetaan toista. Keskinäinen luottamus myös tärkeää. Mitä suomalaisia heteroparisuhteita olen vierestä seurannut, niin monet on valtataistelua, tai sitten nainen on alistettuna miehen orjana. Ei yhtään ihme, että parisuhteissa ei täällä viihdytä. 

Suomessa myös ongelma se että miehet eivät ole miehiä ja etsivät äitiä itselleen. Ulkomaalaiset paljon maskuliinisempia. Silti hyvätapaisia ja naisia kunnioittavia. Ehkä saaneet paremman kasvatuksen. Ja nyt tarkoitan esim keskieurooppalaisia.

eikö sitä yhteyttä voisi oll vaikka ystävien kanssa?

sen takia ne parisuhteet ei kestä, kun odotetaan, että sen kumppanin pitöisi täyttää kaikki tarpeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tärkein asia parisuhteessa on se, että ollaan tiimi ja tuetaan toista. Keskinäinen luottamus myös tärkeää. Mitä suomalaisia heteroparisuhteita olen vierestä seurannut, niin monet on valtataistelua, tai sitten nainen on alistettuna miehen orjana. Ei yhtään ihme, että parisuhteissa ei täällä viihdytä. 

Suomessa myös ongelma se että miehet eivät ole miehiä ja etsivät äitiä itselleen. Ulkomaalaiset paljon maskuliinisempia. Silti hyvätapaisia ja naisia kunnioittavia. Ehkä saaneet paremman kasvatuksen. Ja nyt tarkoitan esim keskieurooppalaisia.

Jep. Monet suomalaiset miehet muuttuu nälviksi ilkeiksi kakaroiksi parisuhteessa, kun alkuhuuma häviää. Varmaan monella naisella kokemus parisuhteesta, että asuisi koulukiusaajan kanssa saman katon alla. Aika nöyryyttävää.

Vierailija kirjoitti:

eikö sitä yhteyttä voisi oll vaikka ystävien kanssa?

sen takia ne parisuhteet ei kestä, kun odotetaan, että sen kumppanin pitöisi täyttää kaikki tarpeet.

MIKSI haluaisin parisuhteeseen sellaisen jonka kanssa ei yhtään synkkaa, tuntuu väärältä tai ei oikein liikauta millään tavalla? Enhän minä ystäviksikään valitse sellaisia joiden kanssa ei ole jotain erityistä ja joiden kanssa ei ole luonnostaan tosi helppo ja hyvä olla.

Miksi sitten haluaisin vielä ystävyyttäkin läheisempään ja syvempään suhteeseen vaan jonkun jonka kanssa ei henkisellä tasolla natsaa? Mun ei ole ainakaan edes mahdollista rakastua ilman syvää yhteyttä. Sama jos alkaisin olemaan kenen vaan ihan kivan tutun kanssa yhdessä ilman tunteita ja pakottaisin itseni seksiin ja viettämään aikaa yhdessä. Se olisi ihan kamalaa. Syö sisältä jakaa kaikista syvimmät osat sellaisen kanssa johon ei koe yhteyttä ja jota ei rakasta. Se mitä suhteelta kaipaa tunnetasollakin ei voi ikinä täyttyä sellaisen ihmisen kanssa. Siihen tarvitaan molemminpuolista yhteyttä.

Ystävät täyttävät ystävyyden tarvetta ja kumppani sitten romanttisen rakkauden, fyysisen rakkauden ja elämänkumppanuuden tarvetta. Kaksi täysin eri asiaa ja tarvetta, vaikka toimiakseen ja tuntuakseen hyvältä yhteys on löydyttävä sekä ystävien että rakkaan kanssa.

Sehän on se tärkein. Aika harvalla sitä kuitenkaan tuntuu olevan. 

Todellinen yhteys on tärkein asia. Mihin se sitten perustuu niin en tiedä.



Se voi olla tietynlainen päätös. Päätös kuunnella aidosti toista ihmistä. Jne.



Tai sitten se on joku sielullinen juttu, mihin ei voi itse vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

eikö sitä yhteyttä voisi oll vaikka ystävien kanssa?

sen takia ne parisuhteet ei kestä, kun odotetaan, että sen kumppanin pitöisi täyttää kaikki tarpeet.

No jos parisuhde on jonkinlainen itseisarvo, kuten se joillekin tuntuu olevan. Mutta on ihmisiä, jotka hakee parisuhteesta nimenomaan sitä yhteyttä. Eikä se tarkoita sitä, että kaikki tarpeet vaadittaisiin täyttämään. Yhteys on yksi tarve muiden joukossa. Ne, jotka priorisoi yhteyden voi joustaa muista jutuista.

On tärkeä

Ylös

Mitä se todellinen yhteys sitten tarkoittaa? Mä olen jotenkin ihan pyörällä päästäni, kun nykyisen miesystävän kanssa tuntuu jokin sellainen mystinen kaiken aikaa auki oleva laajakaista. Ei tarvitse edes puhua mitään, se tuntuu pelkässä katseessa. Eikä ole mitenkään aina mitään seksuaalista, mutta sitäkin kyllä hyvin paljon. 

Ehkä se tulee siitä tunteesta, että on nähty ja kuultu ja rakastettu juuri sellaisena kuin on. Kumppani katsoo mua ja katseesta näkee että mä olen hänen nainen 100%, kaikkine puolineni. Ja mä tunnen samoin kun katson häntä. Tuntuu syvä rauha ja helppous.

Ei ole mitään merkitystä . Pelkästään munan koko ja varallisuus merkkaa. Ja se että mies alistuu täysin naiselle.

Sukupuoliyhteys on tärkeä.

Mikään yhteys ihmiseen ei tule olemaan syvempi kuin se sielullisen tuntuinen, omituinen ja mystinen jokin minkä tunsin ja tunnen sen naisen kanssa. Ei mikään. Ja ajatella, ensireaktioni oli että vanha nainen, ei kiinnosta!