Miltä tuntuu kun on tajuton siis ei unessa?

Pöhkö. Eihän se miltään tunnu.

Ennen pyörtymistä voi pelottaa, kun ei tiedä herääkö vielä. Itse tajuttomuus on vain tyhjä.

En tiedä. Yhden kerran olen vain pyörtynyt ehkä 1-2 sekunnin ajaksi. Se oli kyllä tosi voimakas kokemus. Tuntui aivan täysin siltä kuin joku olisi yhtäkkiä katkaissut valot päästä. Siis sillä sekunnilla pääkoppa "pimeni" ihan täysin ja tipahdin jaloiltani suoraan alas erään lipaston päälle ja siitä lattialle. Onneksi ei käynyt sen pahemmin vaikka hampaasta lohkesi pala ja huuli aukesi. N33

En ole koskaan pyörtynyt, mutta luulen sen tuntuvan samalta kuin unessa tai nukutuksessa, eli ei miltään. Ihminen on tiedottomassa tilassa.

Ei se tunnu miltään, lähinnä se on kuin hieman epämukava aikahyppy. Ensin saattaa olla hieman outo olo, ja sitten yhtäkkiä löytää itsensä makaamasta maasta ihmetellen miten siihen päätyi.

Se on kuin kuolema 

aika menee supernopeasti. ihan kun avaisit simäsi sekunnin kuluutua, vaikka aikkaa on kulunut tunteja tai päiviä.

Ei tunnu miltään. Suljet silmäsi ja kun avaat ne, voi olla kulunut sekunti tai viikko. Sulta voi olla poistettu raaja tai tehty avanne henkitorveen.

Onko nukutus tosiaan sellasta, että nukahtaa ja kun herää, tuntuu kuin ei olisi yhtään aikaa kulunut? Tai koomassa olo, onkohan se samanlaista? Muistan kyllä lukeneeni, että nukutuksessa tai koomassa voi nähdä unia, mutta kai niitäkin on monentasosia.

Mä olen ollut tajuttomana sekä pyörtymisen takia että nukuttamisen aikana. Ei se tosiaankaan tunnu miltään, tajuttomuus on pelkkää tyhjää. Tulee niin nopeasti, ettei sitä ehdi havaita. 

Herätessään ei heti ymmärrä, mitä on tapahtunut ja kuinka kauan on ollut "poissa pelistä". Se, kuinka nopeasti ymmärrys palaa, riippuu tilanteesta. Pyörtymisen jälkeen yleensä oivaltaa nopeasti, nukutuksesta sen sijaan herää hitaammin, sitä mukaa kuin nukutusaineen vaikutus vähitellen häviää.

Onnettomuuden seuraksena meni taju - muistan ihan pienen pätkän ennen onnettomuutta, mutta en mitään itse pamauksesta. Seuraava muistikuva on kun minua heräteltiin tien laidalla. Pätkä tuossa välissä pyyhkiytynyt kokonaan pois.

Nukutus oli kuin olisi nukahtanut niin että valot pois vaan. Heräillessä muistan "nähneeni unta", mutta nukutuksesta heräily onkin vaiheittaista, eli varmaan vähän siinä torkahtelin.

Vierailija kirjoitti:

Onnettomuuden seuraksena meni taju - muistan ihan pienen pätkän ennen onnettomuutta, mutta en mitään itse pamauksesta. Seuraava muistikuva on kun minua heräteltiin tien laidalla. Pätkä tuossa välissä pyyhkiytynyt kokonaan pois.

Nukutus oli kuin olisi nukahtanut niin että valot pois vaan. Heräillessä muistan "nähneeni unta", mutta nukutuksesta heräily onkin vaiheittaista, eli varmaan vähän siinä torkahtelin.

Niin ja tuolla että muistan pienen pätkä ennen onnettomuutta tarkoitan sitä ymmärrystä juuri ennen kuin pamahtaa, että nyt käy huonosti enkä voi sille yhtään mitään. En ollut onnettomuuden aiheuttaja.

Vierailija kirjoitti:

Onko nukutus tosiaan sellasta, että nukahtaa ja kun herää, tuntuu kuin ei olisi yhtään aikaa kulunut? Tai koomassa olo, onkohan se samanlaista? Muistan kyllä lukeneeni, että nukutuksessa tai koomassa voi nähdä unia, mutta kai niitäkin on monentasosia.

Ainoat muistoni nukutuksesta ovat lapsuudesta ja varhaisteini-iästä. Muistan, että makoilin selälläni ja minulle annettiin nukutusainetta. Hetken päästä alkoi tuntua vähän epämukavalta, ja tämä tunne vahvistui, kun korvissani alkoi soida voimakkaasti ja iski pelko, että mitä jos en nukahdakaan, vaan pysyn tietoisena koko operaation ajan. Jossain vaiheessa sitten heräsin ja leikkaus oli mennyt täysin huomaamatta ohi.

Kuvitella että kuolema olisi sama kuin tajuttomuus, josta ei vaan koskaan herää. Ei ihan taivu aivot kuvittelemaan millaista se "ei mitään" ikuisesti olisi. Tai siis eihän sitä itse tietenkään tajua tai tunne mutta kuitenkin.

Olen tapaturmaisesti kuristunut tajuttomaksi. Tapahtui niin nopeasti, että en edes ehtinyt tajuta kuristuvani. Ei ilma loppunut vaan veri/happi aivoista. Täysin kivutonta ja jo vintti pimeni. Ei tuntunut miltään.

ei yhtään miltään.

Kuolema on juuri sitä, tyhjyys, olemattomuus ikuisesti.

Ei muistikuvia, eikä ajantajua. 

Ei se tunnu miltään, et näe edes mustaa koska aivot ja tajunta on ihan katki. Herätessä aivot ikäänkuin käynnistyy uudestaan.

Olin 3 vrk koomassa, ei tuntunut missään. Oli 20% mahdollisuus delata, mutta ei tullut mitään valkoisia valoja tms. Ei jääny mitään traumoja mulle, omaisille ehkä sitäkin enemmän. "Takaisin" tullessa olin vähän pihalla, että mitvit, mutta oli kiva, kun kaikki oli kerrankin iloisia kun mä puhuin.