Kommunikaation tarve suhteessa / kompromissi?

Olen etäsuhteessa ulkomailla asuvan miehen kanssa, fyysisesti tapaamme 1-2kk välein. Tapaamisten välissä pidämme yhteyttä pääsääntöisesti viestein, sillä hän ei ole "caller", ja on suoraan sanonut ettei ehdottaisi puheluita (mutta hänelle on ok jos minä soitan hänelle). Mulle tosi vaikeaa soittaa, sillä koen ettei se ole hänelle mieluisaa kun ei itse koskaan soittaisi takaisinpäin..

Lisäksi itse kaipaisin hyvän yön viestejä ja tunneilmaisuja; ikävöin sinua, olet mielessäni jne. Suhteen alkuaikoina tätä tapahtuikin, mutta tänä vuonna tilanne on hyytynyt. Hän vastaa kyllä, jos minä lähetän hänelle viestin että ikävöin, mutta aloitetta häneltä ei tähänkään ole hetkeen tullut. Tänään tajusin ettei hän ole kuukauteen laittanut mulle kertaakaan hyvän yön viestiä (vastaa kyllä jos mä laitan hänelle).

En tiedä onko tässä nyt kyse mu egosta, tarviiko mun tehdä jotain kompromissia, tai vaadinko liikaa kun toivon että häneltä tulisi mulle esim. just hyvänyön-viestiä kun on menossa petiin? 

Sovimme että soittelen hänelle tänään, mutta pelkään puhelua sillä kun olen tunnekuohun vallassa, saattaa se mennä syyttelyksi ja kehittyä riidaksi. Mies on tulossa luokseni parin viikon päästä (nyt tässä välissä onkin pidempi, 3kk tauko edellisestä näkemisestä), joten jännittää kovasti miten tuo visiitti menee.

En tiedä miten tämän tilanteen taklaan. Olen jopa alkanut miettiä ettei tällä suhteella ole tulevaisuutta..

Onko mitään neuvoja? Etenkin te kaukosuhteiset.