Vaikeasta äitisuhteesta...

Olen pitänyt äitiini välimatkaa mm. läheisriippuvuuden vuoksi. Koen, että etäiset välit toimivat parhaiten ja näin säästän omia voimiani.



Nyt äiti haluaisi itse kuitenkin keskustella asiasta ja suhteestamme. Hänen mielestään olen selityksen velkaa. Yritin vastata hänen kysymykseen kertomalla, että mielestäni hän ei kuuntele minua. En ehtinyt lausetta puoleenväliin, kun hän jo oli kieltämässä sanomani (eieiei, en minä niin tee...). Koitin jatkaa aiheesta, eli että hänen kanssaan on hankala keskustella, kun hän alkaa heti puolustautumaan tuolla eieiei:llä. En saanut tätäkään sanottua loppuun, kun tuli taas tuo "eieieieieiei" ja hän alkoi puolustelemaan sanomisiaan.



Mitä tekisitte? Koitanko analysoida suhdetta (miksi se on minun vastuulla ainoastaan?) vai en? Olenko selityksen velkaa? Vai olisiko parempi jatkaa etäistä suhdetta kuten tähänkin asti, olla ns. hyvänpäiväntuttuja?