Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: Oletko kaikista lapsistasi yhtä ylpeä?
10.04.2025 |
Tämä on ehkä tabu, mutta vastaan itse, että en ole. En uskaltaisi tätä koskaan myöntää kellekään, mutta olen paljon ylpeämpi vanhimmaisesta, joka on aina ollut fiksu ja tekee hienoa uraa.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ylpeä; minulla ei ole mitään ansiota heidän menestykseensä. Sen sijaan olen tasapuolisesti myötäiloinen ja -surullinen heidän onnistumisistaan ja pettymyksistään.
Kyllä olen kaikista neljästä. Ovat kaikki omanlaisiaan ja pärjäävät kukin tavallaan. Ilo olla heidän elämässään ja seurata miten heillä menee. Kaikki aikuisia siis
Olen.
Suren vain sitä ettei yksi halunnut kouluttautua hyvinpalkatulle alalle mutta hän oli itsepäinen ja seurasi sydäntään. Tiedän että pienet tulot joskus harmittaa häntä vaikka onkin todella taitava ja pidetty työssään.
Mutta yhtä ylpeä olen hänestä kuin muistakin! Kaikista tuli ihania ihmisiä, se on tärkeintä!
En voi sanoa, että olisin kummastakaan ns. ylpeä. Kumpikasn ei ole saavuttanut mitään merkittävää. Minusta ylpeys vaatii sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän oudosti ajateltu.
Ymmärrän, että jos se oma lapsi sattuu tekemään hienoa uraa, niin se tietysti herättää ylpeyttä, mutta en ajattelisi sen olevan mitenkään muilta lapsilta pois. Jonkun toisen lapsen kohdalla se erityisen hyvältä tuntuva (ja ylpeyttäkin herättävä) asia/piirre on jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla ylpeä? Jos lapsi tekee jotain mitä minä haluan niin mikä siinä on ylpeyden aihe?
Iloa kyllä tunnen ja ja olen lapsistani onnellinen vaikka kaikenlaisia vaikeuksia on ollutkin. Ja jokainen on samanarvoinen minulle. Kaikki nyt aikuisia.
En.
Olen ylpeä kuopuksestani josta tuli jotakin ja jolla on työpaikka ja oma perhekin jo, häpeän esikoistani joka on työtön ja syrjäytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän oudosti ajateltu.
Ymmärrän, että jos se oma lapsi sattuu tekemään hienoa uraa, niin se tietysti herättää ylpeyttä, mutta en ajattelisi sen olevan mitenkään muilta lapsilta pois. Jonkun toisen lapsen kohdalla se erityisen hyvältä tuntuva (ja ylpeyttäkin herättävä) asia/piirre on jotain muuta.
Tarkoitin lähinnä siten, jos sukulainen tai tuttava kysyy lapsistani niin kerron mieluummin vanhemmasta laajemmin ja hyvin lyhyesti nuoremmasta.
Ap
Ei täällä olla sen takia, että tehtäisiin toisia ylpeiksi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän oudosti ajateltu.
Ymmärrän, että jos se oma lapsi sattuu tekemään hienoa uraa, niin se tietysti herättää ylpeyttä, mutta en ajattelisi sen olevan mitenkään muilta lapsilta pois. Jonkun toisen lapsen kohdalla se erityisen hyvältä tuntuva (ja ylpeyttäkin herättävä) asia/piirre on jotain muuta.Tarkoitin lähinnä siten, jos sukulainen tai tuttava kysyy lapsistani niin kerron mieluummin vanhemmasta laajemmin ja hyvin lyhyesti nuoremmasta.
Ap
Eli arvotat lapsesi tekojen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytöstä en ole ylpeä.
Pikkulortto?
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa, että olisin kummastakaan ns. ylpeä. Kumpikasn ei ole saavuttanut mitään merkittävää. Minusta ylpeys vaatii sen.
Onpa ikävää. Jokainenhan toivoo että oma vanhempi olisi hänestä ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa, että olisin kummastakaan ns. ylpeä. Kumpikasn ei ole saavuttanut mitään merkittävää. Minusta ylpeys vaatii sen.
Onpa ikävää. Jokainenhan toivoo että oma vanhempi olisi hänestä ylpeä.
Vanhapiikavela toi akka on!
Olen ylpeä kaikista kolmesta. Ovat niin erilaiset, eri kiinnostuksenkohteet ja erilaiset luonteet. Kaikki niin rakkaita. Kaikista todella ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa, että olisin kummastakaan ns. ylpeä. Kumpikasn ei ole saavuttanut mitään merkittävää. Minusta ylpeys vaatii sen.
Onpa ikävää. Jokainenhan toivoo että oma vanhempi olisi hänestä ylpeä.
Olen ylpeä tasapuolisesti ja myös lapseni tietävät. Olen jo siitä ylpeä että kaikki kolme asuvat omillaan eivätkä ole päivääkään ollut työttömänä. Iät 24 - 36v
Enimmäkseen riitelevät, sotkevat, riehuvat ja perseilevät.
Mutta kuitenkin tänään sanottiin kiitos, ole hyvä, anteeksi, pussailtiin ja halittiin. Niistä hetkistä olen ylpeä.
Lapset 4,5,7v
Olen molemmista lapsista ylpeä. Molemmat eri alalla kuin itse olen. Tulleet isänsä sukuun.