Laspsiin liittyvän metatyön jakaminen eron jälkeen
Minulla on lasten isän kanssa yhteishuoltajuus. Ollessamme yhdessä mies oli vähän sellainen perässä vedettävä: ei minkäänlaista oma-aloitteisuutta lasten asioiden suhteen, minä organisoin ja toimin työnjohtajana ja mies kyllä teki sitten mitä "käskin".
Ja nyt kun ollaan erottu... Tilanne on aivan sama. Mikään ei ole muuttunut. Minä vastaan edelleen ihan kaikesta: kaverisynttäreistä, vaatehuollosta, lääkärikäynneistä, polkypyörien ja suksien päivittämisestä, joululahjoista, halloween-asuista, virpomisvitsoista, vappupalloista, kesän leireistä, uimakouluista...
Lapset ovat siis vuoroviikoin isänsä luona. Mutta minä hoidan lasten asiat myös niinä viikkoina kun lapset isänsä luona. Muistutan isää viemään lapsen hammaslääkäriin, soitan lapselle että muistaa ottaa liikuntatunnille oikeat vaatteet.
Tiedän, voisin vain olla hoitamatta noita asioita. Mutta kuka siitä kärsisi? Lapset. Siksi puren hammasta ja kestän.
Välillä mietin olisiko helpompaa ottaa yksinhuoltajuus. Uskoisin saavani sen. Mutta voimakkaasti introverttinä en yksinkertaisesti jaksa. Näinkin tämä toimii mitenkuten.
V**uttaa silti. Ei mulla muuta.
Kommentit (15)
Halusiko mies alunperin lapsia oma-aloitteisesti ja lupasiko hoitaa oman osansa lasten hoidosta?
Ap jatkaa vielä:
Välit on kuitenkin ihan asialliset. Enkä ole isälle alkanut esittämään kritiikkiä, en usko että hyödyttäisi. Varmaan hän sanoisi vain että ei tarvi minun hoitaa, että kyllä hän hoitaa (vaikka ei todellakaan hoida).
Kauhulla mietin miten ihmeessä yhteishuoltajuus toimii niillä vanhemmilla joilla on aivan tulehtuneet välit. Kun näin kohtalaisella väleilläkin tämä on välillä aikamoista p*skaa.
Vierailija kirjoitti:
Halusiko mies alunperin lapsia oma-aloitteisesti ja lupasiko hoitaa oman osansa lasten hoidosta?
V*ttu mikä kysymys
Vierailija kirjoitti:
Halusiko mies alunperin lapsia oma-aloitteisesti ja lupasiko hoitaa oman osansa lasten hoidosta?
Jos mies ei olisi halunnut lapsia, hän olisi ehkäissyt. Näköjään on halunnut.
Hienoa ukkoa sitten menit vonkaamaan....
Huoltajuutta et mieheltä pois saa ellei hän ole jotenkin vaaraksi lapsille.
Tuolla tavalla se ei ainakaan muutu. Nämä on vähän surkuhupaisaa luettavaa, kun tehdään kaikki niin kuin ennenkin ja odotetaan eri lopputulosta. Aloita vaikka puhumalla ja yrittämällä jotain muuta. Mies voi hyvinkin pitää sinua päällepäsmärinä, joka nauttii tuosta touhusta. Jos et muuta ilmaise, niin ihan rationaalinen ajatushan se on kerta sillä tavalla toimit vuodesta toiseen.
Miehenä inhoan kaikkea tuollaista JA KADUN sitä päivää, että tein lapsia. Mikään, ei ABSOLUUTTISESTI MIKÄÄN ajatustyö, selvittely, keskustelu, lukeminen EIKÄ MIKÄÄN valmistanut minua siihen, että kuinka paljon metatyötä ja metakuluja lapset aiheuttavat vuosikausiksi eteenpäin.
Ai että niin aina kaipaan sitä elämää pariskuntana, vain kahdestaan. Oli vaurasta, oli valtava määrä aikaa, oli usein hyvä mieli, oli matkustelua, oli kokemuksia, oli elämäksiä, oli todellisia lomia ja viikonloppuja. Lasten myötä kaikki on muuttunut ikäväksi. Kaikki. Lasten kanssa tekemiseen liittyy aina erittäin vahvasti työ. Työ on aina lasten kanssa. Suurin osa tekemisestä on työtä. Osittain hyvin raskastakin.
Vierailija kirjoitti:
Huoltajuutta et mieheltä pois saa ellei hän ole jotenkin vaaraksi lapsille.
No joo mulla saattaa olla termit hakusessa. Tarkoitin sitä että lapset olisi lähes aina mun luona ja isänsä luona vain vaikka joka toinen vkl. En usko että sitä vastaan olisi mitään niin lapsilla, isällä kuin viranomaisillakaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuolla tavalla se ei ainakaan muutu. Nämä on vähän surkuhupaisaa luettavaa, kun tehdään kaikki niin kuin ennenkin ja odotetaan eri lopputulosta. Aloita vaikka puhumalla ja yrittämällä jotain muuta. Mies voi hyvinkin pitää sinua päällepäsmärinä, joka nauttii tuosta touhusta. Jos et muuta ilmaise, niin ihan rationaalinen ajatushan se on kerta sillä tavalla toimit vuodesta toiseen.
No olenko sanonut että tavoittelen asian muuttumista? En. Tulin tänne yksinkertaisesti purkamaan turhautumistani.
Sinä et tiedä meidän tilanteestamme tasan yhtään enempää kuin mitä aloitukseen kirjoitin. Et tiedä olenko koittanut puhua isälle. Et tiedä mitä ovat syyt miksi isä toimii kuten toimii. Joten kannattaa päteä vähän vähemmän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehenä inhoan kaikkea tuollaista JA KADUN sitä päivää, että tein lapsia. Mikään, ei ABSOLUUTTISESTI MIKÄÄN ajatustyö, selvittely, keskustelu, lukeminen EIKÄ MIKÄÄN valmistanut minua siihen, että kuinka paljon metatyötä ja metakuluja lapset aiheuttavat vuosikausiksi eteenpäin.
Ai että niin aina kaipaan sitä elämää pariskuntana, vain kahdestaan. Oli vaurasta, oli valtava määrä aikaa, oli usein hyvä mieli, oli matkustelua, oli kokemuksia, oli elämäksiä, oli todellisia lomia ja viikonloppuja. Lasten myötä kaikki on muuttunut ikäväksi. Kaikki. Lasten kanssa tekemiseen liittyy aina erittäin vahvasti työ. Työ on aina lasten kanssa. Suurin osa tekemisestä on työtä. Osittain hyvin raskastakin.
Näin se on. Lapsista on aivan valtavasti työtä, se on totuus.
Ja osa jättää sen työn tekemättä. Jolloin jonkun toisen on se tehtävä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hienoa ukkoa sitten menit vonkaamaan....
No, turha sitä on enää tässä vaiheessa itkeä. Varsinkaan sinun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla tavalla se ei ainakaan muutu. Nämä on vähän surkuhupaisaa luettavaa, kun tehdään kaikki niin kuin ennenkin ja odotetaan eri lopputulosta. Aloita vaikka puhumalla ja yrittämällä jotain muuta. Mies voi hyvinkin pitää sinua päällepäsmärinä, joka nauttii tuosta touhusta. Jos et muuta ilmaise, niin ihan rationaalinen ajatushan se on kerta sillä tavalla toimit vuodesta toiseen.
No olenko sanonut että tavoittelen asian muuttumista? En. Tulin tänne yksinkertaisesti purkamaan turhautumistani.
Sinä et tiedä meidän tilanteestamme tasan yhtään enempää kuin mitä aloitukseen kirjoitin. Et tiedä olenko koittanut puhua isälle. Et tiedä mitä ovat syyt miksi isä toimii kuten toimii. Joten kannattaa päteä vähän vähemmän.
Ap
Tiedän ainakin miksi olette eronneet. Eihän noin myrkyllisen naisen kanssa kukaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla tavalla se ei ainakaan muutu. Nämä on vähän surkuhupaisaa luettavaa, kun tehdään kaikki niin kuin ennenkin ja odotetaan eri lopputulosta. Aloita vaikka puhumalla ja yrittämällä jotain muuta. Mies voi hyvinkin pitää sinua päällepäsmärinä, joka nauttii tuosta touhusta. Jos et muuta ilmaise, niin ihan rationaalinen ajatushan se on kerta sillä tavalla toimit vuodesta toiseen.
No olenko sanonut että tavoittelen asian muuttumista? En. Tulin tänne yksinkertaisesti purkamaan turhautumistani.
Sinä et tiedä meidän tilanteestamme tasan yhtään enempää kuin mitä aloitukseen kirjoitin. Et tiedä olenko koittanut puhua isälle. Et tiedä mitä ovat syyt miksi isä toimii kuten toimii. Joten kannattaa päteä vähän vähemmän.
Ap
Tiedän ainakin miksi olette eronneet. Eihän noin
👍:D
Ap
Up