Aika lähtee menemää supernopeasti kun täyttää 30 vuotta

Kyllä! Nyt täyttämässä 35, ja 30-vuotissynttärit tuntuivat olleen epätodellisen äskettäin. Aika tuntuu menevän puolitoistakertaisesti siitä, mitä se oli vielä ennen kolmeakymppiä.

Mielestäni lähti jo silloin kun täytin 20 vuotta.

Mun mummoni eli 98 vuotta.

Hän sanoi, että lapsuudessa päivät olivat hitaita, lämpimiä ja aurinkoisia. Kuulemma sitä odotti, että kasvaa isoksi mutta aika tuntui kuluvan hitaasti. Mikään ei tapahtunut riittävän nopeasti.

Sitten tuli perheen perustaminen, opinnot ja lisää perhettä, omien vanhempien hoitaminen. Eli ruuhkavuodet. Mummo sanoi, ettei muista niistä juuri mitään. Sitä kuulemma vain yritti tehdä valmista ja pitää jälkeläisensä ruuassa ja hengissä. Aika suorastaan kiisi ja sitten ykskaks olikin eläkeiässä ja mies kuoli.

70-vuotiaasta eteenpäin aika mummon mukaan ei kulu millään ja erityisen pitkä se on silloin kun vanhuus on lopulta täysin iskenyt ja olet muiden avun varassa.

Mun mummo oli ihana ja viisas.

Aikaa ei ole. On vain muutoksia ja siirtymiä paikasta A paikkaan B jne. Aika on subjektiivista ja aivojen luoma konstruktio, joka perustuu aivojen omiin toimintamekanismeihin jäsentelyineen. 

Aika mummollasikin kului lapsena "kuin siivillä", koska huomioitavaa (tietoisesti) oli paljon, ja siten omaksuttavaa. Tajuton ei tiedosta aikaa. Siis nukutettukaan. Vaikka tietoinen on valveilla, niin esim. tietokoneen äärellä "ajantaju" voi kadota. Koska aistisensorit ei huomioi, että aikaa kuluu. Aivot saa koko ajan informaatiota tämän päivän uutisista, viime viikon päätöksistä, historiallisista tapahtumista, tulevaisuuden määritelmistä jne. Samassa ajassa ja paikassa. Läppäriltä. Ja toisten aistisensorit adaptoituu "ajattomaan", mutta kokoaikaiseen ärsyketulvaan, joten kokemus ilman niitä, on "pitkästyttävää". Kun syöte ilman tosiajallista kontekstia ei täytä aisteja. Aika ei käy pitkäksi niille, jotka ilman ei-ajallispohjaista ärsyketulvaa joutuu odottamaan, ja jotka vetäytyy "päänsä sisäiseen ajatusärsykkeistön" pariin. Silloinkin aika "nopeutuu". Aikaa ei ole. Kokemus on suhteellista. Se on tapahtumia ja muutosta. Sisäisiä ja ulkoisia. Siis todellisia ja abstrakteja.