Miksi vanhemmat eivät keskustele lastensa kanssa?
Rupesin ihmettelemään tätä, kun päiväkodissa sanoivat, että lapsestamme huomaa, että hänen kanssaan keskustellaan paljon, mikä ei kuulemma ole enää nykyisin tavallista. Kuulemma monet lapset eivät tiedä edes osoitettaan, jos heiltä sitä kysytään.
Miten teillä muilla? Miten paljon keskustelette lastenne kanssa ja minkälaisista asioista? Meillä puhutaan paljon ja ihan kaikesta. Lapsi kuuntelee kiinnostuneena ja osallistuu kykyjensä mukaan keskusteluihin. Ehkä siksi tietää paljon maailman menosta ja tuntee mm. kulttuuria, vaikka ikää vasta 5 vuotta.
Kommentit (10)
että ei ehdi eikä jaksa puhua? Tai oletetaan että lapsi ei kuitenkaan ymmärrä, vaikka ymmärtäisi monia asioita.
TV, tietsikkapelit, videot, dvd:t yms.. Kaikki nämä vievät nykyään enemmän aikaa aidolta vuorovaikutukselta kuin ennen.
mutta meillä jutellaan kyllä ihan mistä tahansa leikeistä ja kavereista aina alkoholiin, huumeisiin ja rikoksiin asti. Lapset ovat luonnostaan kiinnostuneita kaikesta mahdollisesta ja olen pyrkinyt ruokkimaan kiinnostusta vastaamalla aina kun lapsi kysyy ja ottamalla tärkeitä asioita myös esille.
Keskustelu on eettisen kasvatuksen ja sosiaalisten taitojen opettelun kulmakivi. Sanojen avulla voi ylivoimaisesti parhaiten ilmaista tunteita, tarpeita ja selvittää konflikteja.
Itse asiassa olenkin ollut monesti vähän huolissani, koska ei ehditä viikolla hirveästi viettää aikaa lapsen kanssa, siis koko perhe yhdessä. Miehen kanssa molemmat harrastetaan vuorotellen ja ollaan iltaisin kokouksissa tai mies reissussa yms. työjutuissa. Lapsikin harrastaa kahtena iltana viikossa. Nyt en kuitenkaan ole enää kovin huolissani, koska ollaan nähtävästi kuitenkin jossakin välissä ehditty huomioida lastakin. Ainakin niin, että jommallakummalla on illalla aikaa ihan pelkästään hänellekin.
ap
jo hoidossa ja eskarissa sanoivat että harvoin on lapsia joiden kanssa voi oikeasti jutella asioista.
meillä kyllä jutellaan lapsille ja kysellään kuulumisia yms.
aikaa on kyllä nykyään vähän kun töissä menee myöhään mutta ,aina siinä illalla kotitöiden lomassa kerkeää lapsilta päivästä kysellä
lapsia on neljä, on välillä vaikea löytää yksilöllistä keskusteluaikaa kaikille. Varsinkin 15-vuotias selvästi kaipaa vielä juttuseuraa vanhemmistaankin. Onneksi juttelee sitten paljon isänsä kanssa.
kun vanhemmat eivät jaksa haastavan työpäivän jälkeen huomioida lasta vaan keskittyä lehtien lukemiseen yms. Lapsen sanalliset valmiudet ovat heikot, usein muutkin taidot -eihän siellä päiväkodissa ehditä kaikkea harjoittelemaan. Saati että lapsen tunne-elämän kehitys olisi kunnossa.
Jos lapsi on päivän päiväkodissa, miksi ihmeessä pitäisi vielä istua telkkarin ääressä ylivirittäytymässä? Eikö aistiärsykkeitä ole jo muutenkin liiaksi ja aikuisen läsnäoloa liian vähän?
Emme paljon harrasta mitään aktiviteettja, mutta juttelemme paljon. Saunan lauteilla, illalla ennen nukkumaanmenoa. Monista asioista.
Poikamme ovat vasta 5 ja 2, mutta olen omassa kodissani tottunut siihen, että kaikista asioista keskustellaan ja paljon. Mieheni kodissa ei vastaavaa perinnettä ole ollut, ja olenkin miehelleni nauranut että pojistamme saan sitten keskustelukaverit :). Koitan muistaa aina hoitopäivän jälkeen kysellä lasten päivästä, asettua heidän korkeudelleen ja KUUNNELLA. Lapsi vaistoaa ollaanko hänestä ja hänen sanomisistaan aidosti kiinnostuneita. Olen aivan varma että keskustelu- ja kuuntelutaidot ovat aivan oleellisia elämänhallinnan kannalta. Ne vaikuttavat kaikkeen, myös lasten tuleviin parisuhteisiin, opiskeluun, työelämään, kaikkeen.
siinä sekamelskassa puhuminen unohtuu.
Näin nykyajan mammat!