Lue keskustelun säännöt.
Ihan pieni anoppiärsyyntyminen:
30.05.2011 |
Alkuun: anoppini on mukava ja tulemme hyvin juttuun. Arvostan häntä ja hän minua.
SILTIKIN ärsyttää joskus pikkuasiat, niinkuin häntäkin varmaan minussa jotkut, en tiedä.
Kun käymme kylässä, hän kysyy koska haluatte ruokaa. Sanon sopiiko klo 11. Hän sanoo sopivan hyvin, mutta alkaa heti laittaa ruokaa ja ilmoittaa 10min päästä ruoan olevan pöydässä, kun kello on 9:50. Onkin jo valmistellut vaikka mitä ja häärää ruoan heti. Siis toki jos itse ovat nälkäisiä niin laittavat ruoan kun heille sopii, mutta miksi kysyä milloin ruoka sopii (lapsille) jos ei aio niin tehdä?
Jos taas päätämme miehen kanssa vuorostaan tehdä ruokaa heille, ettemme aina olisi syöttiläitä, tulee anoppi siihen puhelemaan miten heidän ruokansa ovatkin aina niin huonoja ja niin tavallisia ja voivoi pitäisikö kuitenkin nyt tuohon salaattiin hakea sitä tai tätä ja jos hän nyt äkkiä kipaisee kellarista sen eilisen makkarakeiton ja lämmittää sen heille. Sitten hän ottaa pikkiriikkisen annoksen sitä mitä me laitoimme ja syö apen kanssa makkarakeittoa. Kysyy jokaisesta murusesta "mitä TÄMÄ on? Entä tämä?" No se on paprikaa. Se on fetaa.
Jos käymme pitempään kylässä, hän kysyy tarvitsemmeko kaupasta jotain. Sanon emme, meillä on kaikki mukana. Tarvitsetteko hammasharjoja, entä maitoa, entä tahnaa, entä saippuaa, entä vaippoja.. Emme tarvitse mitään, kiitos. Sitten hän kipittää kauppaan ja tuo kaikkea, varmuuden vuoksi.
Kun lapset leikkivät pihavaatteissaan ulkona, on anoppi koko ajan kauhuissaan miten sotkuiseksi vaatteet menevät. No niin, ne on sitä varten. Sitten pesen ne. Mutta ei, hän kannatuttaa apella suuren maton nurmikolle, jotta lapset voivat leikkiä siinä likaantumatta.
NOniin, lopetan nyt. :) Ja yhä, ihan oikeasti hän on tosi kiltti ja ihana ihminen, joskus vain toivoisin vähän parempaa viestintää välillemme. :D Että se mitä sanoisin menisi jotenkin perillekin asti. :)
Kommentit (24)
Tajuatko miten paljon anoppi yrittää, ja ihan vain siksi että sinulla olisi hyvä olo. Jos nyt välillä ärsyttää niin anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mieti itsesi hänen asemaansa: ventovieras nainen tulee sukuun ja pitää yrittää tulla oikein hyvin toimeen ne muutamat päivät vuodessa kun tulevat kylään rakkaiden lastenlasten kanssa. Ja kehtaat valittaa että anoppi yrittää liikaa. Anopilla on kamala stressi että saa asiat sujumaan. On varmasti ärsyttävää ja ärsyttäisi muakin mutta yritä silti muutta asennettasi.
Mun anoppi oli myös sellainen joka teki kaiken pyytämättä ja vielä vähän enemmän. Hän kuoli kaksi vuotta sitten lyhyen sairastamisen jälkeen, ihan liian pian. Harmittaa että en osannut silloin arvostaa häntä tarpeeksi, sulla on kuitenkin ns. hyvä anoppi, ei ilkeä ja pahansuopa, yritä ottaa ilo irti kun vielä voit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette sitten ole lukeneet Sinikka Nopolan kirjoja? Tuollainen käytös on täysin normaalia sillä seudulla ja lähes kaikki tuntemani äitini ikäluokan ihmiset toimivat noin.
Onko 60+ naisilla joku mikrosiru päässä, jonka joku jossain ohjeistaa niin, että hössöttävät aivan järjettömästi?
Se on myös tietysti tyypillinen anoppien piirre, että kaikki ajatukset ja aivopierutkin pitää höpöttää ääneen. Kuulijoillehan henkilöstä muodostuu näin vähän tyhmäsorttinen vaikutelma.
Mua ärsyttää myös jatkuva kysely ja juoruaminen oman kylän ihmisistä. Mähän en niitä tunne, mutta tulee vain sellainen olo, etten viitsi kauheasti mitään kertoa omista jtutuistak kun pölöttää kaikenlaista varmaan kylilläkin.
tuo on minusta lisäksi vääränlaista kiltteyttä. Tuollainen ihminen tavallaan "jyrää" kiltteydellään muut: jos kieltäydyt avusta, pahoitat kiltin mielen, mutta jos et kieltäydy, olet hyväksikäyttäjä. Väärällä tavalla kiltit ovat usein myös piiloilkeitä, ja voivat sähistä häijysti tai iskeä vyön alle kun luulevat etteivät muut kuule.
Tuo kauhistelu saa välillä tuntemaan itsensä jotenkin viallisiksi kun eivät stressaa joka ikisestä arkipäivän asiasta.
Tavallaan vääränlainen kiltteys ja yliampuva kauhistelu ovat itsensäkorostamista: Muut eivät ikinä voi olla niin välittäviä ja huolehtivia kuin tämä kauhistelija.
Hän on tosi kiltti ja aina miettii muita ennen itseään. Se kääntyy tarkoitustaan vastaan ja on jo rasittavaa. Anoppi myös kauhistelee kaikkea niin hirveästi, että kupoli meinaa räjähtää. Jos sanon ostaneeni pussillisen omenoita, hän että kauhia, ihan koko pussillisen, kuka ne nyt sitten ehtii syödä, pitäisikö hänen leipoa sitten piirakka tai jospa ne kuorisi aina lapsille eväiksi vai miten sen nyt ja tuleekohan kaikille nyt mahat kipeiksi. Soittaa vielä perään että onko nyt maha kipeänä lapsilla.
Saati jos joku sairastuu. Mistä se nyt tuli, tartuttikohan sen nyt se pitkä epäilyttävä mies kaupassa, vai eikai se nyt tullut siitä kun hän oli kolme viikkoa sitten uimahallissa ja siellä yski joku lähellä uinut.
Tarkoittaa hyvää, mutta rasittaa.
ap
Tajuatko miten paljon anoppi yrittää, ja ihan vain siksi että sinulla olisi hyvä olo. Jos nyt välillä ärsyttää niin anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mieti itsesi hänen asemaansa: ventovieras nainen tulee sukuun ja pitää yrittää tulla oikein hyvin toimeen ne muutamat päivät vuodessa kun tulevat kylään rakkaiden lastenlasten kanssa. Ja kehtaat valittaa että anoppi yrittää liikaa. Anopilla on kamala stressi että saa asiat sujumaan. On varmasti ärsyttävää ja ärsyttäisi muakin mutta yritä silti muutta asennettasi.
Mun anoppi oli myös sellainen joka teki kaiken pyytämättä ja vielä vähän enemmän. Hän kuoli kaksi vuotta sitten lyhyen sairastamisen jälkeen, ihan liian pian. Harmittaa että en osannut silloin arvostaa häntä tarpeeksi, sulla on kuitenkin ns. hyvä anoppi, ei ilkeä ja pahansuopa, yritä ottaa ilo irti kun vielä voit!
En tarkoita sinänsä valittaa, koska ihan oikeasti pidän hänestä kovasti ja arvostan häntä. Hän on mitä mainioin mummu lapsilleni ja ihana äiti miehelleni, mukava anoppi minulle.
Hän aivan ehdottomasti tarkoittaa hyvää. En epäile sitä lainkaan, ei hän ole pahantahtoinen ihminen jos sellaista koskaan nähnytkään. Hän on vanhakantainen seitsenkymppinen, luonteeltaan varsin arka ja ujo. Rutiineihin asettunut ja niissä viihtyvä.
Mutta kaikesta ymmärtämisestä ja tykkäämisestä huolimatta joskus minua rasittaa hössö ja häärä. Koitan kovasti olla näyttämättä sitä ja kiittelen vain avusta. Käymme kylässä viikoittain, sillä mieheni on vanhempiensa ainut lapsi ja vierailuamme odotetaan kovasti. Käymme myös ihan omasta halusta, koska pääosin viihdymme kaikki siellä.
Mutta silti, joskus pitää vähän keskittyä jotta jaksaa.
ap, jonka lapsi lauloi viime viikonlopun vierailun jälkeen koko kotimatkan laulua rakkaudesta isovanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette sitten ole lukeneet Sinikka Nopolan kirjoja? Tuollainen käytös on täysin normaalia sillä seudulla ja lähes kaikki tuntemani äitini ikäluokan ihmiset toimivat noin.
Lähes jokaikinen tuntemani yli 60-vuotias nainen on tuollainen. Myös oma äitini ja mummini. Ellen ala tyranniksi, niin minäkin olen varmaan tuollainen sitten joskus, kun harvinaiset ja odotetut erikoisvieraat tulevat kylään. :)
tuttua, anoppi on jo yli 70 ja tuo on sen ikäluokan tapa hoitaa asioita. Ärsyttäähän se välillä, kun kymmenettä kierrosta taas ruokapöydässä kysytään jos vielä ottaisimme maitoa/piimää/mehua/vichyä/jotain muuta juotavaa niiden lisäksi joita meillä jo on laseissa + samat luettelot leivistä, leivänpäällysteistä ja kaikesta muustakin mitä kaapeista löytyy. Ja jos ei löydy, niin äkkiä kipaisee kaupasta hakemassa (siinä kesken ruokailun).
Mummoni on samanlainen, joten olin jo tottunut tuohon ennen anopin tapaamista. Silti toivoisin joskus, että ottaisi vain asiat rauhassa ja leikkisi vaikka lastenlasten kanssa sen hössötykseltä jäävän ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuvasit just mun anopin! Joka on myös huonoitsetuntoinen ja hermostunut, kuitenkin kiva ja auttavainen ja hyvät välit on.
Istu sinä vaan siinä, ei kun otat nyt tyynyn alle, hän kyllä seisoo tässä ja syö seisten, otatko piimää, vai maitoa, ai maitoa, no otatko piimää silti myös, tai olisi mehuakin, vai hakisko tässä limsaa kaupasta, tai oikeastaan pitäisiköhän ruveta keittämään omaa mehua, kyllä niintehdään, nyt appi, nyt haet kellarista keittoastian, ei tarvitse vai, no eihän se mehu hyvää olekaan kun ei hän osaa sitä laittaakaan.
ap
Sekä mun oma äiti että anoppi (kumpikin hivenen yli 60) ovat ihan normaaleja ja uskovat puhetta. Kysyvät toki moneksi ruoka jne ja sitten kun se sovitaan niin se justiinsa silloin. Syövät mukisematta meidän ruokia kun ollaan meillä eivätkä todellakaan hössötä mitään ihmeellistä.
Toinen on lappilainen ja toinen kainuulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakin on samaa tyyliä: Anna minä otan vauvan syliin niin syökää te rauhassa, minä sitten myöhemmin jotain jämiä syön... Juu otan vauvan pöytään syömään yhdessä meidän kaikkien kanssa, ja olisi mukava jos mummokin istuisi siinä samassa pöydässä! Nyt kun vauvalakin syöminen onnistuu paremmin niin olena antanut mummon syöttää siinä samalla, niin malttaa tulla itsekin istumaan!
Ja kun antaa mummon viihdyttää vauvaa, voi välillä jopa ehtiä itse viemäään astiat tiskiin ja jopa koneeseen asti ennen kuin kielletään, kun minulla on kyllä sitten aikaa niitä laitella :)
Ihana mummo! Olisipa oma äitinikin edes vähän tuonnepäin, mutta ei...
samalla tavalla. Kerran männävuosina, kun pyysin muovipussia, sain kolmenkymmenen muovipussin ja kymmenen kassin lajitelman kaapeista kerättynä, josko jokin sopisi :) Nykyään on jo vähän relannut, onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi epävarmalta ihmiseltä. niinkuin minun anoppinikin. se on tosi rasittavaa. hän varmistelee kokoajan, siis useita kymmeniä kertoja että kaikki on hyvin, minulla ja lapsilla. hän hössöttöö koko ajan. hetkeäkään ei saa olla rauhassa koska anoppi laittaa vaihtamaan tuolia, koska se jolla istuu ei varmaankaan ole tarpeeksi mukava istua, ja tarviiko kuitenkin vielä lisää mehua, siitä pöydästä saa ihan rohkeasti ottaa, vai tarvisiko kuitenkin limsaa, ei tarvi, no anoppi kuitenkin tuo limsaa pöytään jos kuitenkin tarvisi. ai, lapsi heitti puoliksi syödyn pullan lattialle, ei sitä tarvitse syödä, anoppi voi syödä, hän antaa lapselle uuden, jne jne..
Lisäksi hän toitottaa koko ajan, miten ei osaa mitään ja ei selviä mistään ja tämäkin meni pieleen ja ja ja... Tuntuu, että hänellä on tosi huono itsetunto! Ja lapsille on kyllä sellainen curling-mummi, että huhhuijaa! Onneksi ei nähdä kovin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istu sinä vaan siinä, ei kun otat nyt tyynyn alle, hän kyllä seisoo tässä ja syö seisten, otatko piimää, vai maitoa, ai maitoa, no otatko piimää silti myös, tai olisi mehuakin, vai hakisko tässä limsaa kaupasta, tai oikeastaan pitäisiköhän ruveta keittämään omaa mehua, kyllä niintehdään, nyt appi, nyt haet kellarista keittoastian, ei tarvitse vai, no eihän se mehu hyvää olekaan kun ei hän osaa sitä laittaakaan.
ap
Epävarmuus ja marttyrius yhdistettynä - siinä on kestämistä...
Istu sinä vaan siinä, ei kun otat nyt tyynyn alle, hän kyllä seisoo tässä ja syö seisten, otatko piimää, vai maitoa, ai maitoa, no otatko piimää silti myös, tai olisi mehuakin, vai hakisko tässä limsaa kaupasta, tai oikeastaan pitäisiköhän ruveta keittämään omaa mehua, kyllä niintehdään, nyt appi, nyt haet kellarista keittoastian, ei tarvitse vai, no eihän se mehu hyvää olekaan kun ei hän osaa sitä laittaakaan.
ap
Istu sinä vaan siinä, ei kun otat nyt tyynyn alle, hän kyllä seisoo tässä ja syö seisten, otatko piimää, vai maitoa, ai maitoa, no otatko piimää silti myös, tai olisi mehuakin, vai hakisko tässä limsaa kaupasta, tai oikeastaan pitäisiköhän ruveta keittämään omaa mehua, kyllä niintehdään, nyt appi, nyt haet kellarista keittoastian, ei tarvitse vai, no eihän se mehu hyvää olekaan kun ei hän osaa sitä laittaakaan. ap
Mäkin aluksi luulin, että sillä on huono itsetunto, mut tajusin muutaman vuoden anopin tunnettuani, että se esittää tyhmempää mitä on ihan vain sen takia, ettei toinen osapuoli tunne itseään tyhmäksi.
Tätä on vähän vaikea selittää, mutta aina kun anoppi kertoo vaikka käyneensä jossain, se sanoo aina ensin että "tai sulle tää varmaan onkin ihan tuttu kohde mutta mä sain aikaiseksi vasta nyt mennä sinne".
Istu sinä vaan siinä, ei kun otat nyt tyynyn alle, hän kyllä seisoo tässä ja syö seisten, otatko piimää, vai maitoa, ai maitoa, no otatko piimää silti myös, tai olisi mehuakin, vai hakisko tässä limsaa kaupasta, tai oikeastaan pitäisiköhän ruveta keittämään omaa mehua, kyllä niintehdään, nyt appi, nyt haet kellarista keittoastian, ei tarvitse vai, no eihän se mehu hyvää olekaan kun ei hän osaa sitä laittaakaan.
ap
ihan sama hössötys... pöytä on täynnä kaikkea ja lisää vaan pitää kattaa (jos otat yhden piirakanpalan ja lautaselle jää 3, niin anoppi hössöttää hakemaan lisää kun hänellä on sitä tuolla kaapissa). Kun ruoka on pöydässä, anoppi hössöttää ottamaan lapselle ruokaa jäähtymään (ja minä patistan kohta 7-vuotiaan itse noutamaan ruokansa). Anoppi ostaa leikkeleensä ja leipänsäkin sen mukaan mitä yksi lapsenlapsi sattuu haluamaan, jos hän vaikka joku päivä tulee koulun jälkeen mummolaan...
Ja toisen pöytään ei voi tulla tai sitten pitää nakertaa sitä ruokaa mahdollisimman vähän (että olisi mahdollisimman vähän "haitaksi" ja "kustannuksiksi"). Ja tiskaamaan pitää päästä heti (vaikka pienemmällä vaivalla nostaisin ne astiat tiskikoneeseen)
ruoka on silloin, kun minä sanon. Miniällä ei ole asiaa keittiöön. Kaupasta ostan vain itselleni, vaikka miniä mitä pyytäisi. Jos ei makkarasoppa kelpaa, olkoot nälässä. Sauna lämmiteätän lauantaina ja keskiviikkona, ei joka ilta. Nukkumaan mennään 22.00 koko porukka, sen jälkeen ei televisiota katsota. Suihkussa ei käydä yöllä.
Ja miniä valittaa, että olen tyranni.
Ja takuulla rasittava. Koita vaan katsoa ja kuunnella kuin katsoisit jotain komediaesitystä, tyyliin Hansu ja Pirre