Kokemuksia psykiatriasta ja muusta
Toivon asiallisia vastauksia, eikös me kaikki?
Tilanne se että sairauslomaa takana useampi vuosi. Alkaa tuntua siltä että pää hajoaa jatkuvaan hoitosuunnitelman muuttumiseen, jos sellaista edes on, ja siihen että ihmiset puhuvat ristiin asioista. Koko ajan kerrotaan että olet huonossa kunnossa, silti pitäisi tehdä hakemuksia ja osallistua ryhmätoimintaan. Ehdotetaan asioita, sitten kun pyytää lisätietoja niin saa kolme eri mielipidettä tai kukaan ei tiedä (hoitaja, lääkäri). Haluaisin kirjoittaa tarkemmin mutta en uskalla.
Tiedän että on kiire, säästetään, henkilökunta on väsynyttä. Olen keski-ikäinen, en ole päihdeongelmainen, en velkaantunut, en polta tupakkaa. Olen joutunut hakemaan sairauspäivärahaa ja työmarkkinatukea vuorotellen, kuntoutustukea en saa. Onko joku päässyt vastaavassa tilanteessa positiivisen suuntaan? Miten?
Kiitos jos joku jaksaa vastata.
Kommentit (28)
En ole ensisijaisesti etuuksien perässä vaan ihmettelen kun asianosaiset (lääkäri, hoitaja) vaativat osallistumista ja vastauksia mutta eivät tiedä mitä ovat tarjoamassa tai mitä siihen sisältyy tai miten haetaan. Seurauksena on juuri tuo hakurumba koko ajan eikä saa hetken rauhaa. Harmittaa tosiaan kun ei voi esimerkkejä laittaa. Olen alkanut itsekin epäillä olevani väärässä paikassa :(
Kiitos silti vastauksesta.
Tuota se on ns. kroonikoilla. Sinuna miettisin tarkkaan kestäisitkö paremmin mahdolliset satunnaiset tukien alennukset (et hae sairaspäivärahaa, olet vaan statuksella työtön jatkuvasti) kuin tuon absurdin pompottelun ja lääkäri/lausunto/kelarumban. Et tule pääsemään kuntoutustuelle ja jos pääsetkin, jatkoa ei myönnetä ja sama kierre sairaslomineen alkaa alusta. Psykiatrialla todennäköisesti ei ole sinulle mitään annettavaa, jos olisi voisit edes vähän paremmin. Irtautuminen tuosta rattaistosta tekisi varmasti hyvää mutta jos talous ei kestä se ei kestä.
Talous kestää jos saa vain työmarkkinatuen. Tuntuu että jos johonkin suostuu niin sitten se ei käy jollekin taholle. Ja koko ajan sanotaan että voit huonosti, vaikka yrittää kertoa niistä valoisimmistakin hetkistä. Pelottaa sanoa että tämä oli nyt tässä, luotin siihen että saisin apua mutta lopputulos on yhtä tyhjän kanssa :(
Ja kiitos vastauksesta.
Mitä diagnooseja sinulla on? Oletko siis ollut vuoden putkeen sairaslomalla (jonka jälkeen voi hakea kuntoutustukea?)
Kannattaa vaan olla tyytyväinen ja elellä tuilla, niin jossain vaiheessa joku ulkopuolinen alkaa tarkkailemaan tätä suomalaisten viranomaisten toimintaa ja ehkä nämä pääsevät sitten vuorostaan tuilla elelemään.
Sairauslomaa takana useampi vuosi, on aloituksessa. Ajattelin oikeasti että hyvää hoitoa saa myös julkisella. Kuntoutustukihakemuksia hylätty monta mutta aina vaan käsketään hakea. Hoitotaho haluaa joka toinen kerta rauhoittaa tilanteen, joka toinen kerta pitäisi edistyä, puhutaan pysyvästä työkyvyttömyydestä. Diagnooseja kolme vahvaa sekä pakko-oireet että syömishäiriö. Haluaisin olla tarkempi mutta en uskalla.
Kiitos vastauksista.
Mikä diagnoosi? Itsellä meni 3-4 muutaman kuukauden sairauspäiväraha hakemusta läpi ja tämän jälkeen kuntoutustuki ekalla läpi.
Ei sairaslomaa saa samaan sairauteen kuin vuoden putkeen.
Mitä sinä siis haluaisit? Että pompottelu loppuu? Vai haluatko apua ongelmiisi? Mikään pakkohan ei ole psykiatrista apua hakea, jos tuntuu että se ei vie eteenpäin ja jos kuntoutustukea et yrityksistä huolimatta saa.
Monelle on taloudellisesti se ja sama että saako sairauspäivärahaa, työttömyyskorvausta vai pelkkää toimeentulotukea, koska huolimatta etuudesta on etuuden suuruus monelle se sama.
Vierailija kirjoitti:
Ei sairaslomaa saa samaan sairauteen kuin vuoden putkeen.
Sitten voi hakea kuntoutustukea.
No en nyt tiedä, miten pääset tuosta parempaan kuntoon tai tilanteeseen, vai siis mitä odotit? Ryhmätoimintaa? Ehkä joku pilipalikurssi ja antaa vastuun ja päätäntävallan omasta elämästä pois?
Pystytkö palaamaan töihin? Onko sinun diagnoosi joku psykoosisairaus kun kuulostaa aika oudolta, jos on noin.
En ole varsinaisesti psykoottinen. Enkä tarvitse juurikaan tuota pilipaliryhmätoimintaa. En ole pakkohoidossa joten voin toki vain ilmoittaa että tämä oli nyt tässä. Monesta paikasta olen lukenut että ihmisillä on vointi parantunut kun he päättävät hoitosuhteen. Aikaisemmin pidin tätä outona mutta en enää.
Pidemmillä sairauslomilla sairauspäiväraha ja työttömyyskorvaus vaihtelevat vuoden välein jos ei saa kuntoutustukea.
Oma kokemukseni on se että hoitajat ja lääkärit ovat pihalla kuin lumiukot kesälaitumella ihmisten ongelmista. Muutoksia ei tapahdu siksi kun potilasta ei osata hoitaa, vain lääkkeillä turrutetaan. Psykologien vastaanotot parhaimmat osuudet poliklinikoiden toiminnassa, sossut myös. Heillä eniten yleensä ammattitaitoa suhteessa työnkuvan vaativuuteen.
Nyt psykoterapiaan päästyäni olen tyytyväinen että polikäynit ovat takana päin.
Vierailija kirjoitti:
En ole varsinaisesti psykoottinen. Enkä tarvitse juurikaan tuota pilipaliryhmätoimintaa. En ole pakkohoidossa joten voin toki vain ilmoittaa että tämä oli nyt tässä. Monesta paikasta olen lukenut että ihmisillä on vointi parantunut kun he päättävät hoitosuhteen. Aikaisemmin pidin tätä outona mutta en enää.
Pidemmillä sairauslomilla sairauspäiväraha ja työttömyyskorvaus vaihtelevat vuoden välein jos ei saa kuntoutustukea.
Tiedät siis mitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sairaslomaa saa samaan sairauteen kuin vuoden putkeen.
Sitten voi hakea kuntoutustukea.
Täytyykö olla sairaslomalla ennen kuntoutus tukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sairaslomaa saa samaan sairauteen kuin vuoden putkeen.
Sitten voi hakea kuntoutustukea.
Täytyykö olla sairaslomalla ennen kuntoutus tukea?
Täytyy olla 300 päivää. Monen matka sairausperäisillä etuuksilla päättyykin sitten tähän kun pitäisi siirtyä sairauspäivärahalta kuntoutustuelle.
Vierailija kirjoitti:
En ole varsinaisesti psykoottinen. Enkä tarvitse juurikaan tuota pilipaliryhmätoimintaa. En ole pakkohoidossa joten voin toki vain ilmoittaa että tämä oli nyt tässä. Monesta paikasta olen lukenut että ihmisillä on vointi parantunut kun he päättävät hoitosuhteen. Aikaisemmin pidin tätä outona mutta en enää.
Pidemmillä sairauslomilla sairauspäiväraha ja työttömyyskorvaus vaihtelevat vuoden välein jos ei saa kuntoutustukea.
Mulle lätkäistiin tietämättäni lääkeriippuvuuden diagnoosi ja lopetettiin lääkkeet. Ne piti mut toimintakykyisenä. Pelkään niitä. Kukaan ei kuuntele mua tai tunnu uskovan. Ihmisen elämänlaatu ei meinaa mitään mitään niille tai sit ne luulee, että keksin asioita päästäni. (Kuten että lääkkeet varastettiin kerran vaikka tein rikosilmoituksen).
Haen kai sitä apuni kadulta tai alan juomaan niin pitkälle että uskallan tappaa itseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sairaslomaa saa samaan sairauteen kuin vuoden putkeen.
Sitten voi hakea kuntoutustukea.
Täytyykö olla sairaslomalla ennen kuntoutus tukea?
Täytyy olla 300 päivää. Monen matka sairausperäisillä etuuksilla päättyykin sitten tähän kun pitäisi siirtyä sairauspäivärahalta kuntoutustuelle.
Mitä ihmettä? 😮
Olen työtön kuntouttavassa työtoiminnassa ja ne koittaa saada mua kuntoutustuelle. En todellakaan halua jäädä kotiin sairauslomalle vaikka sen varmasti saisinkin, mähän meen vaan huonompaan suuntaan.
Millä perusteilla kuntoutustukihakemuksesi yhä uudelleen hylätään? Puhu siitä vakavasti lääkärisi kanssa. Onko kyse heikoista B-lausunnoista? Entä kuntoutus: saatko psykoterapiaa ja/tai muuta tarpeellista terapiaa? Onko lääkehoito asinmukainen? Jos mikään ei selkiydy hoitavassa yksikössä, ota yhteys potilasasiamieheen.
Sinulla on jo todella paljon hyviä asioita elämässä, elämänhallinta näyttää olevan aika hyvin kuitenkin mallilla.
Kelan tukiin nyt ei voi itse vaikuttaa tai mitä kuntoutusta sieltä myönnetään, edes lääkärit ei tuossa asiassa juuri voi avuksi olla, kelan toiminta on lähinnä kiinni tuurista, samoilla disgnooseilla osa saa vaikka mitä etuuksia ja osa ei mitään..