Lue keskustelun säännöt.
Mä en pysty ymmärtää syömishäiriöisii.. Otan osaa, mut en vaan pysty tajuu sitä
29.05.2011 |
Nyt kun Linda Lampenius on ollut viime aikoina näkyvästi esillä ja kertonut bulimiastaan ja kuinka pahimpina aikoina aina esitysten jälkeen meni ostamaan hirveesti herkkuja ja ajoi itkien kotiin koska tiesi et sit kotona alkaa taas ahmimaan ja oksentamaan ja kaikki laihdutuslääkkeiden käytöt ja niiden sivuoireet ja kuntoilupakko ja siis ihan hirveitä juttuja NIIIIIN tavallaan ymmärrän ne psykologiset syyt siellä taustalla mut sit en kuitenkaan tajuu et joku Lindakin jolla ollut rahaa ja upeita asuntoja, autoja (materialisesti hyvät oltavat) ja ystäviä ja perhettä, jotka rakastaa, ja menestystä työelämässä, että miten ei ole osannut niistä nauttia ja miten bulimia on ottanut vallan..
Onneksi nykyään voi paremmin eikä itsekään kuulema tunnista entistä itseään, mutta jännä juttu nuo syömishäiriöt
Kommentit (9)
huono itsearvostus ja itsetuntemus, tai pienestä asti pidetty ihan nollana. psyyke kehittää sitten keinonsa olla jatkossakin "ei hyväksytty" ja huono. sillä voi sitten riuduttaa kun jotain "jää päälle"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset naiset joutuu helposti yrittämään ihan hirveästi olla täydellisiä kaikessa. Syömisen hallintakin on osa sitä, että tuntee hallitsevansa elämää. Ruumista voi yrittää kurittaa pitämällä sitä nälässä. Juuret täydellisyyden tavoittelulle voi olla jo lapsuudessa; ehkä Linda oli kiltti tyttö jolta vaadittiin lahjakkaana lapsena kovasti töitä sen viulun kanssa.
Syömishäiriöt ovat raastavia sairauksia, joiden lievin haitta on painon putoaminen. Ihminen, jolla on syömishäiriö, on rikki niin monesta kohtaa, ettei kukaan, jolla sitä sairautta ei ole voi ymmärtääkään.
Materiaalinen hyvä ja rakastava ympäristö ei valitettavasti pysty ihmistä pitämään kasassa tämän sairastuessa.
Sellaiset naiset joutuu helposti yrittämään ihan hirveästi olla täydellisiä kaikessa. Syömisen hallintakin on osa sitä, että tuntee hallitsevansa elämää. Ruumista voi yrittää kurittaa pitämällä sitä nälässä. Juuret täydellisyyden tavoittelulle voi olla jo lapsuudessa; ehkä Linda oli kiltti tyttö jolta vaadittiin lahjakkaana lapsena kovasti töitä sen viulun kanssa.
Tämä taitaa olla yleisin syy syömishäiriöihin. Monet syömishäiriöiset ovat perfektionisteja ja helpoin tapa rangaista itseään on nälkiinnyttää itseään. Syömishäiriöiselle on tärkeää hallita jotain ja oma keho on helpoiten hallittavissa. Syömishäiriöiset hakevat jonkinlaista hyväksyntää "olen parempi jos syön vähemmän", todellisuudessa he eivät vain koskaan pääse sille tasolle jossa he ovat parempia.
Syömishäiriöisiä ei voi ymmärtää ellei sitä ole kokenut itse tai nähnyt läheltä. Jos kuitenkin tahdot yrittää ymmärtää niin lue syömishäiriöstä kertovia kirjoja. Tapa minut, äiti! on syömishäiriökertomus äidin näkökulmasta ja voin suositella lämpimästi sitä. http://violenceofdeliberation.blogspot.com/ taas kertoo siitä miten syömishäiriöstä voi selvitä ja mitä siellä taustalla on ollut.
Anorektikkoja jostakin syystä ymmärretään. Vaikka kyse on ihan samasta asiasta, se sairaus vaan ilmenee eri ihmisillä eri tavalla.
Mä syömishäiriöinen. Se ilmeni nuorena anoreksiana. Tunsin tietynlaista hyvänolontunnetta, kun pystyin juomaan vaan vissyä kun kaikki kaverit söivät hampurilaisia. Samaan aikaan oli kauhea nälkä, mutta se yliminä mikä mua hallitsi, sanoi että sulle ei kuulu tuo.
Vähän vanhempana sairastuin bulimiaan.
Söin kyllä, mutta söin täysin sairaasti ja ahmimalla. Pyrin poistamaan sen saastan, miksi ruokaa kuvittelin, elimistöstäni oksentamalla ja
juomalla kamalat määrät Samarinia ja jäävettä, mikä aiheutti ripulin.
Nykyään olen yrittänyt vaan tulla toimeen.
Olen lopettanut oksentamisen ja tahallisen suolen tyhjennyksen. Ahmimiskohtauksia tulee vieläkin.
Ehkä ole ikinä ollut niin lihava kuin nyt, koska en edes tyhjennä itseäni, vaikka ahmin.
Tää on ihan helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtääkseni eri syömishäiriöt ovat paljon yleisempiä kuin luullaan
Kuka ei haluis herkutella kaikella hyvällä :D Tietty sitä herkuttelua voi tehdä liikaakin ja siihen hyvän ahmintaan jäädä koukkuun, mut mun mielestä ymmärrettävämpi kun esimerkiksi bulimia, jossa sit aletaan oksentamaan väkipakolla sormia kurkkuun työntämällä yms. Anoreksiankin pystyy jotenkin tajuamaan, kun haluaa olla laiha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oma toiminta ei tunnu niin järjettömältä kuin mitä se ihan oikeasti on
häiriöt on myös aivokemiallisia eli fyysisiä häiriöitä ja siten kuka tahansa voi sairastua niihin yhtä hyvin kuin syöpäänkin.