L'hisukulaisen tapaaminen ahdistaa ja masentaa aina vaan... ja se on oma isä

onko häntä pakko tavata oman mielenterveyden uhallakin?

monesti talsii kengät jalassa, kinuaa pullakahveja tai jotain. Tiuskii lapsille, kun kinastelevat tai vaikkeivät tekisi juuri mitään. Pitäs olla kiltisti, hymyillä ja mun pitäs kai passata häntä. Sitten arvotelee kaikki nurkat, meidän koiran kasvatukset ja auton pesut sun muut on myös hänen asioitaan. ei hänelle voi sanoa mitään poikkipuolista, kun ovi jo käy ja se on aina vierailun paras hetki.



Äiti on tällä välin hyysännyt lapsia ja meitä, silittänyt meidän pyykkejä tms. kun on paha omatunto (tai yrittää hyvitellä sitä käytöstä) sen ukkelin käytöksestä. Sitten se seuraa ukon perässä ulos, kun se jostain suuttuu tai yhtäkkiä saa päähänsä häipyä, sanomatta sanaakaan monesti.



Nyt sanoin, ettei tarvi tulla enää tänne, kun ei siitä mitään hyvää seuraa. Saapa nähdä kauan kestää. Ja niille varmaan tulee nyt perheriita taas, joka on mun vika, kun "laitan näin välit poikki". Ja martyyriäiskä ei tiedä kenen puolella olla, ja ukko suuttuu ja syyllistää häntä.

Ei ole helppoa katkaista välejä kokonaan, vaikka aina kun nähdään tulee paha mieli. Oma isäni on juoppo. Viimeeksi maaliskuussa muisti, että omistaa kaksi pientä lapsenlasta. Silloin piti heitä pakosti nähdä. No, käytiin katsomassa krapulassa tärisevää Ukkia. Kyllä oli kaikilla huisin mukavaa. Taisi olla viimeinen kerta, sen verran paska fiilis jäi siitä reissusta.

Ihan mahdoton tapaus. Tosin pärjää todella hyvin työelämässä, mutta toivoton ihmissuhteissa. Olen yksinkertaisesti laittanut välit poikki kun en jaksa enää kuunnella... jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Hän on myös normaalisti todella välinpitämätön perheestään, mutta sitten olettaa muiden elävän suurin piirtein häntä varten.

Kiellätte yllätysvierailut ja tapaatte vain, jos itse haluatte (eli ei välttämättä lainkaan, jos on niin kamalaa).



Miksi ette kunnioita omaa hyvinvointianne ja aseta rajoja? Ei ketään kutsumatonta vierasta tartte päästää sisään.

Mun isä on suurin piirtein samanlainen. Hän tosin pisti itse välit poikki muhun ja veljeeni viime kesänä. Lapset ovat usein kyselleet papan perään :( Onneksi mieheni isässä on pappaa vaikka muille jakaa :)

kiitos kommenteista.

Harmittaa todella kun on tuommosen isän saanut. Toivon, että ei tarvisi enää tavata. Omasta puolestani en ainakaan ota yhteyttä, en tosin ole tehnyt sitä vuosiin.

Ennen oli toivoa, etä jospa hän muuttuisi, mutta nyt ymmärrän, ettei sitä tule koskaan tapahtumaan.