Lapsi ei halua muuttaa

Voithan perustella nuorelle miksi muutatte.

syynä on yleensä tärkeämmät asiat. Perustelkaa syyt lapselle. Aikuiset kuitenkin päättää mun mielestä nämä asiat. Totta kai yritätte varmaan tehdä kaikkia miellyttävän ratkaisun.

Jos pitää työn perässä muuttaa, niin minkäs teet.



Kyllä minä ja siskoni itkimme katkerasti, kun isämme sai uuden työpaikan. Emme edes teeskennelleet iloista. Ja tässä tilateessa muutimme vain 20 km naapurikuntaan. Itse olin jo lukiossa, sisko vielä ala-asteella. Siihen sopeuduttiin, mutta pitkin hampain.

ja nuoresta. Jos lapsi/nuori on vaikea tapaus, joka voisi ajautua ongelmiin muuton takia, en uskaltaisi muuttaa, vaan eläisin nuoren mukaan. Jos hän on jo teini, ei mene enää, kauan kun hän muuttaa pois kotoa ja sitten voit muuttaa minne haluat. Ongelmanuoresta on paljon huolta ja vaivaa jopa aikuisenakin, jos tilanne menee huonoon suuntaan. Normaali nuori kestää muuton, hankalalle kaikki muutokset lisäävät ongelmariskiä.

Helposti tilanne menee siihen että kaadatte tyytymättömyytenne teinin päälle, jos siis ajattelette että muutto olisi hyvä asia koko perheelle. Teini voi hyvin matkustaa välillä moikkaamaan vanhoja kavereita, jos uusilta kavereilta jää aikaa tähän.

ellei molemmat jäisi työttömiksi. Pystymme elämään kohtuullisesti yhden palkalla. Jos molemmat jäisivät työttömiksi, joutuisimme ehkä uudelleen arvioimaan tilannetta. Talo on ostettu silmällä pitäen sitä, että siinä asutaan niin kauan kuin lapset muuttavat kotoa. Saavat pitää samat koulut ja kaverit lähellä. Me aikuiset pystymme suhaamaan autolla kauemmas omiin menoihimme.



Itse olen joutunut muuttamaan vanhempieni vuoksi kotona asuessani 13 kertaa. Ja suoraan sanottuna olen edelleen pahoillani siitä. Itse ajattelen, että lapset ovat osa perhettä ja heidän hyvinvointinsa on pitkälti myös vanhempien valinnoista kiinni. Me laitamme lasten hyvinvoinnin ensimmäiseksi. Murrosikäiset elävät muutenkin vaikeaa ja haastavaa vaihetta elämässään, kavereiden ja vanhojen koulujen taakse jääminen ei tasan varmasti heidän mielenmyllerrystään kevennä.



Toisaalta asumme isossa kaupungissa, jossa aloillamme riittää töitä ja kaikki palvelut ovat korkeatasoisia teattereista, kaupoista, julkisesta liikenteestä ja yliopistollisesta sairaalasta lähtien.



Vanhemmat ovat kuitenkin aikuisia, jotka viimeisen päätöksen tekevät. Mutta jos pelkästä asunnon vaihtamisen ilosta olette muuttamassa, kuuntelisin ja arvoistaisin lasten mielipidettä hyvinkin paljon.

Asuinpaikan ja kaveripiirin vaihtaminen on lapselle, myös murrosikäiselle (tai ehkä nimenomaan murrosikäiselle) kova paikka. Tosin koulukiusattu lapsi muuttta hyvinkin mielellään uuteeen paikkaan ja aloittaa alusta.



Aikuiset päättävät nämä asiat, mutta rakastavat vanhemmat harkitsevat asiaa myös lasten kannalta.

Jos pitää työn perässä muuttaa, niin minkäs teet. Kyllä minä ja siskoni itkimme katkerasti, kun isämme sai uuden työpaikan. Emme edes teeskennelleet iloista. Ja tässä tilateessa muutimme vain 20 km naapurikuntaan. Itse olin jo lukiossa, sisko vielä ala-asteella. Siihen sopeuduttiin, mutta pitkin hampain.

Aikuinen voi kulkea 20km työmatkaa. Tai jos aikuinen muuttaa 20km päähän hän säilyttää silti vanhat ystävät ja voi tavata niitä usein halutessaan.

Lapsella vaihtuu koulu, lukiolaisella ei toki, kaverit ym. Lapsi ei helposti pääse päivittäin tapaamaan 20kh:n päähän kavereitaan.

Hän on alaikäinen ja teidän velvollisuutenne on huolehtia hänestä. Tuhannet ihmiset muuttavat joka vuosi, se on ihan normaalia elämänkulkua, asia on hyvä opettaa vastahakoiselle teinillekin.

Mitähän järkeä tuossa työpaikan vuoksi 20km muuttamisessa oli?

tai toisinsanoen vaihtoehtoa ei ollut. Isäni työpaikka edellytti paikkakunnalla asumista. Työn hoitaminen olisi ollut mahdotonta, jos emme olisi muutaneet ko paikkakunnalle. Äitini kävi autolla töissä vanhassa työpaikaassaan ja raahasi minua lukiooni. Siskoni joutui vaihtamaan koulua.

lasta arvosteta perheessä.

Hyvät vanhemmat pitää etusijalla lapsen henkistä hyvinvointia.

Me emme muuttaisi.

toki varmasti riippuu lapsen luonteesta, miten sopeutuu muuttoon. Itse olen lapsena / nuorena muuttanut 5 kertaa ja aina usean sadan kilometrin päähän, mutta hyvin olen sopeutunut ja kavereita on saanut viimeistään silloin kun koulu on taas alkanut. Mitään traumoja en ole saanut, päinvastoin, nyt aikuisena maisemanvaihdokset ja muut suuremmat elämänmuutokset eivät ehkä ole ottaneet ihan niin koville kuin olisi voineet, kun on jo pienestä pitäen oppinut, että muutoksista selvitään! Ja edelleen ollaan yhteyksissä useamman ympäri Suomea asustelevan lapsuudenystävän kanssa.



Kyllä mun mielipide on se, että kyllä lapset sopeutuu, kun asia selitetään kunnolla, siitä ei tehdä maailmaa mullistavaa asiaa ja pysytään muutenkin positiivisina!!!

Perheemme joutui muuttamaan monen sadan kilometrin päähän isän töiden takia (jäi työttömäksi) ollessani kasilla, siskoni oli lukiossa. Muuttoilmoitus oli jotain ihan kamalaa, itkin sitä monta viikkoa. Minulla oli paljon kavereita ja elämäni oli muutenkin mallillaan ja muutto opli varmasti pahinta, mitä minulle oli ikinä tapahtunut.



Uudelle paikkakunnalle sopeutumiseen meni ehkä n. puoli vuotta, minkä jälkeen muutto ei enää harmittanut yhtään. Olin jo sen verran iso, että sain käydä yksin lomillani tapaamassa vanhoja kavereitani, jotka kävivät paljon myös minun luonani.



Nyt jälkikäteen ajateltuna olisi ollut kyllä ihan idioottia, että perheeni olisi jäänyt vanhalle paikkakunnalle. Vanhempani eivät olisi ikinä löytäneet uusia töitä, mikä olisi kyllä lopulta vaikuttanut myös koko perheeseen negatiivisesti. Vaikka muuttosokki oli ihan kamala, kasvatti se minua nuorena aivan valtavasti. Nyt aikuisena minun on helppo muuttaa ja sopeutua uusiin tilanteisiin, enkä oli riippuvainen mistään paikkakunnasta. Tuo on antanut minulle valtavasti mahdollisuuksia ja tilaisuuksia verratuna ystäviini, jotka eivät voi kuvitellakaan muuttavansa.



Jos perheen muuton syynä on työttömyys tms. vakava asia, olen kyllä ehdottomasti muuton kannalla. Ja on todella ahdaskatseista sanoa, että perheet, jotka muuttavat lasten ollessa teini-iässä, eivät arvosta lapsiaan.

Jos muutetaan vaikkapa paremman palkan takia, mutta lapsi olisi valmis tinkimään vaikka omasta huneesta, jottei tarttis muuttaa, niin minusta se olis ihan ok olla muuttamatta.



lapsi ei tee päätöstä, mutta teillä on velvollisuus kuunnella hänen perusteet ja aidosti miettiä kokonaistilannetta.

Me asutaan Helsingistä, töitä löytyy ainakin toiselle varmasti.

...niin silloin toki vain on muutettava.



Mutta lähtökohtaisesti pyrkisin siihen, etten kouluikäisten lasten kanssa kauas muuttaisi. Todennäköisesti asiassa ei olisi ongelmaa, mutta toisaalta miksi repiä lapsilta tutut kuviot pois, ellei ole pakko? Eli en muuttaisi kouluikäisen kanssa kauas turhanpäiväisten syiden vuoksi. Siis kuten siksi, että vanhemmat haluavat tietyntyyppisen asunnon tai että vanhempien työmatka pitenee vähän. Vanhempien tehtävä on tietysti pyrkiä lasten hyvinvointiin, ja muuttoa en tekisi ilman hyviä syitä. Jos taas syyt ovat hyvät, niin silloin vanhempien tehtävä on olla aikuisia ja tehdä oikeat ratkaisut koko perheen puolesta, vaikka lapsia tilapäisesti harmittaisikin.

Muutimme maalta kaupunkiin ollessani ysillä. En ole vieläkään antanut sitä vanhemmilleni anteeksi ja tästä on siis yli 20v. Voisi kuvitella, että teinin mielestä kaupungissa olisi ollut kivempaa, mutta itse rakastan luonnonrauhaa ja sitä, että aamuisin pääsi järveen uimaan. Tiedän syyt, miksi vanhempani halusivat muuttaa, mutta minä en vieläkään pidä kerrostaloa ihmisasumuksena enkä voi ymmärtää että he haluavat sellaisessa asua.



Silti olen sitä mieltä, että vanhemmat päättää ja lasten tehtävä on sopeutua. Sopeuduin minäkin, mutta en pidä tuota uutta paikkaa vieläkään lapsuudenkotinani, vaikka siellä ehdinkin melkein 4v asua.

Me asutaan Helsingistä, töitä löytyy ainakin toiselle varmasti.

Taas näitä ärsyttäviä... onko tullut mieleen, että kaikki eivät (ONNEKSI) asu Helsingissä??

teinejä? tai perustuuko vastauksenne teidän mielipiteisiin. Meillä 5 teiniä (15, 16, 17, 19 ja 20v) ja yksi 7v. En vaihtaisi paikkakuntaa kun lapset teinejä, oikeesti. On niin herkkä ikä ja mielestäni on vain muutama vuosi niin he pärjäävät omillaan ja aikuiset voi muuttaa. Olen varma että jos me oltaisi muutettu niin 2 lasta olisi voinut huonosti ja joutunut vaikeuksiin tämän takia. Miettikää asiaa kunnolla.

Minä vastasin omasta puolestani - ja juuri siksi asumme Helsingissä, että tiedämme tämän toimivan.



Nämä asiat kannattaa miettiä ennen lapsia, vai mitä? Eikä sitten rähjätä netissä kun menee mönkään.