Lapsi ei halua muuttaa

lastasi ja MIETI tarkkaan. Me muutettiin paljon, kun olin lapsi ja inhosin sitä. Mulla ei oo yhtään lapsuuskavereita jatkuvasta muuttelusta johtuen. Itse olen ostanut asunnon niin, ettei tarvis repiä lasta tutuista ympyröistä. Nyt joustetaan teinin takia. Meille syntyy vauva, mutta ei muuteta vielä isompaan, kun tältä alueelta ei ole varaa. Odotetaan 2-3 vuotta, mahdutaan kyllä, kun tahtoa löytyy. Sitten muutetaan, teini on jo täysi-ikäinen lukiolainen, joten joko autetaan oman hankinnassa tai saa tulla mukaan ja kulkea kouluun bussilla. Mut kaikki tavallaan ja kaikissa tilanteissa ei ole mahdollista miellyttää kaikkia. Pakko miettiä kokonaistilanne.

ajatella, että itse "kärvistelisi" vielä sen pari vuotta, jos ei ole ihan akuutti syy muuttaa, ja muuttaisi sitten kun teini muuttaa kotoa.

kun olin 16.



Vaihdettiin kaikki, koti, koulu, kaverit.



No, sitten äiti sössi asiat vuodessa ja ei kun uusi muutto vain eteen. Ja koulun vaihto.



Sitten äiti alkoi ruikuttaa, miten ihanaa siellä alkuperäisessä paikassa oli...



Minä hyppäsin kelkasta kun täytin 18 ja kävin iltakoulussa lukion loppuun. Koulunkäynti meni niin sekavaksi, että kun sitten pääsin yliopistoon lukemaan kieliä, kävi ilmi, että minulta oli jäänyt esimerkiksi isoja aukkoja kieliopista kokonaan lukematta, kun taas jotkut kohdat olin lukenut moneen kertaan...



Itse en muuta niin kauan kuin lapset kotona asuvat ja muutenkin he ovat omien tarpeideni edellä.

Mielestäni nuorta/teiniä pitäisi kuunnella sillä muutto voi olla erittäin raskasta, mutta ei välttämättä pelkkien kavereiden takia. Nuori voi ajatella että jos esim. tärkeät sukulaiset (itselle ainakin mummo ja ukki) jäävät vanhalle paikkakunnalle, ei välttämättä ole paljon aikaa tehdä asioita heidän kanssaan, koska elämä ei jatku ikuisesti. Toki se, että mihin ikävuoteen asti elää on yksilöllistä. Nuori on myös saattanut tehdä tulevaisuuden suunnitelmia, ja tietenkin ne menevät pilalle jos muutatte jonnekin erittäin kauas.