Lue keskustelun säännöt.
Nyt se on todistettu
23.06.2011 |
omalla kohdalla, vitutukseen EI voi kuolla. Jos vois niin olisin kyllä tänään jo kuollu, nimittäin kaikki menee päin hevon persittä että silleen... Mutta hyvää jussia ihan kaikille jotka tämän jakso lukea! =DDD Muistakaa että mielummin hyttysten syömänä ku ahvenen aamupalana =D
Kommentit (2)
synkkää tekstiä =( Ymmärrän kyllä että välillä tuntuu tuolle, itellä kans kaikkea ikävää elämän varrella tullu vastaan. Mutta koitahan jaksaa, kyllä se siitä vielä iloks muuttuu, paistaa se aurinko risukasaankin. Ja valitettavasti jos siltä tuntuu ettei kukaan kuuntele eikä auta vaikka tarvetta olis, niin se ei auta ku ottaa itseään niskasta ja ottaa yhteyttä vaikka neuvolaan tai seurakuntaan. Puhuminen auttaa ja jos vaikka saisit ihan konkreettista apua. Lapset kuitenkin sua tarvii, ja niitten takia se kannattaa! =D Hyvää kesänjatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se vahvistaa.
Jos nää ois totta, oisin timantin luja, ja jos vitutukseen kuolis, niin oisin kuollut jo miljoona kertaa...
En tiiä, mitä h..tin järkeä tässä koko hommasa on, kun yksin täällä vaan kestää ja kuunnella kakaroitten tappelua ja vinkumista. Kukaan ei välitä, miltä musta tuntuu, eikä ketään kiinnosta, mitä mulle kuuluu tai miten jaksan.
No, en jaksa! En jaksa kuunnella lasten kitinää ja hoitaa naapureitten penskoja, jotka tungetaan meille lupaa kysymättä olemaan ties kuinka pitkiä aikoja. En jaksa sitä, kun elämä valuu ohi, enkä ole kellekkään tärkeä edes sen vertaa, että viitsisivät kysyä, mitä kuuluu.
Jos joku mun tuttu ois joutunut kestämään ja läpi käymään saman he..tin, minkä tietävät mun joutuneen läpi käymään, niin kyllä koittaisin olla ystävä ja olla tukena ja vetää mukaan elämään.
Mutta minä en ilmeisesti sitä ansaitse. Sama ois kuolla pois, kun ei kukaan välitä.