Mun mies on täydellinen, mutta silti se jokin puuttuu..taitaa olla ero edessä.

Eihän väkivalta myöskään ole sellainen asia, että se ongelma on vain siinä että on tullut kohottaneeksi väärässä mielentilassa nyrkin (tai en tiedä mitä se teillä on ollut), vaan siinä on kaikki se muukin. Toisen koskemattomuuden arvostaminen, omien vihantunteiden hallinta, kriisienratkaisutaidot jne. Ja luottamus varmasti menee, kun näkee että toinen saatta heittäytyä väkivaltaiseksi.



Se on tietysti ollut aikanaan miehen valinta se väkivalta, mutta nyt kun olette taas yhdessä, on sinullakin vastuu että et eroa lapsesi isästä vain sen takia että epämääräisesti ei tunnu ihan täydelliseltä. Vaan ne syyt täytyy perata auki ja yrittää korjata. Ei sillä oikeastaan ole väliä miten täydellinen mies muuten on.

Jo noista prosenttiluvuista, 120 ja 110, tuntuu kumpuavan se, että et näe tai pysty näkemään todellisuutta. Onnellisessa avioliitossa jokainen pystyy näkemään toisen viat, ja silti hyväksymään toisen. Ero tässä tuskin auttaa, jos tunteesi ovat jumissa. Miehesi on ehkä aloittanut terapian, ja hoitanut omia ongelmiaan, minkä takia väkivalta on loppunut, mutta nyt olisi sinun aikasi aloittaa terapia, jotta voisit antaa itsellesi luvan tuntea kaikenlaisia tunteita.

puhuin nykytilanteesta, en menneestä. Tuntuu oudolta ajatella lähteä puimaan asioita jotka on tapahtuneet vuosia sitten ja joista luulin päässeeni yli. Joskus tunnen kuvotusta miestä kohtaan, kun hän vaikka seuraa urheilua. Samanlaisella äänensävyllä huutaa telkkarille, kuin huusi aikoinaan minulle. Tälläisiä pieni juttuja. Välillä tuntuu että olisi helpompi vain unohtaa koko homma ja jatkaa tästä. Olisi helppoakin kun jo erillämme asutaan. Tiedän ettei kukaan ole täydellinen,tietenkään, kyllä miehestä löytyy vikojakin, mutta ei sellaisi/niin isoja kuin ennen. Ap

Mun mies on 120% täydellinen isä

On silläkin sitten se 20% ylipainoa.

Minusta sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa asia puheeksi. Voit hakea itsekin apua jostain itsellesi, mutta pariterapia ei varmasti haittaisi sekään.

että ne joilla on syvempää kokemusta huonosta suhteesta osaavat arvostaa tuommoista tylsän ihanaa arkea :)

Väkivaltaisen suhteen jättämät traumat ja tunteet yleensä jäävät sinne pinnan alle kytemään piiiiiiitkäksi aikaa. Sinua on todella kohdeltu ala-arvoisesti.



Luulen, että terapia olisi sinulle hyväksi, mutta älä odota nopeaa ratakaisua asiaan. Tunteiden esiintulo ja niiden käsittely vie oman, luonnollisen aikansa, eikä prosessia voi hoputtaa.



Anna itsellesi aikaa ja rauhaa, käsittele asia kunnolla ja tee sitten päätös.

Oletko ajatellut, mikä asia sinun tunteitasi on muuttanut? Mistä eronne johtui, jos mies on täydellinen?



Itse luulen, ettet ole käsitellyt eroon johtaneita syitä, tai pohtinut objektiivisesti mistä eronne johtuu, ja mikä sinua itse asiassa miehessä "kyllästyttää". Teille tekisi terapia todella hyvää, joko yhdessä tai niin, että käyt yksinään aluksi pohtimassa tunteitasi ja sitä, mikä ne on muuttanut.



Ei todellakaan ole helpompaa elää miehen kanssa, joka on välinpitämätön, törkeä ja huonokäytöksinen, vaikka tätä kuinka rakastaisi. Hyväitsetuntoinen ihminen jossain vaiheessa lakkaa rakastamasta, ja huonoitsetuntoinen jää roikkumaan.



Toki hyviä miehiä on olemassa paljon, eikä kaikkiin hyviin miehiin voi tuntea vetoa - sinä kuitenkin tunsit vetoa ja rakkautta mieheesi aiemmin! Hän ei siis ilmeisesti ole epämiellyttävä tai vastenmielinen, vaan sen tyyppinen ihminen, jota kohtaan sinä tunnet vetoa, ja johon kykenet rakastumaan.



Jos päädyt eroon, toki voit löytää hyvän miehen, johon rakastut ja jonka kanssa olet onnellinen. Mutta päättyykö se suhde samalla tavalla, kuin tämä nykyisesi?? Se olisi erittäin todennäköistä, mikäli et saa purettua nykyistä tilannetta, ja ymmärrä mistä tunteidesi muuttuminen johtuu, mikä miehessä ärsyttää, mikä saa sinut tuntemaan, että olisit mieluummin yksin.



Oletko varma, ettei rakkaudentunnetta miestäsi kohtaan voi saada takaisin? Oletko yrittänyt?



Teillä on myös lapsi, ja olisi mielestäni todella julmaa lasta kohtaan vaan erota, koska pidät eroa helppona ratkaisuna. Varsinkin kun mies on hyvä, ei petä, juo tai ole väkivaltainen. Kannattaa hakeutua psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan luokse analysoimaan omia tunteitaan, jotta ymmärtäisit tilanteeseen johtaneet syyt ym. paremmin itsekin.



Entä onko mahdollista, että olisit lievästi masentunut?

lähetä mies vaikka reissuhommiin

oli aikanaan perheväkivaltaa. Niistä ajat ovat muuttunneet 110%. Mutta ehkä se jotenkin alitajunnassa vaikuttaa, mielikuva miehestä, se käsitys hänestä. On vaikea muuttaa sitä ja ehkä vaikea hyväksyä että hän on muuttunut? Vai miten se voisi olla? Itse lähdin suhteesta koska omaan hvyän itsetunnon ja tiesin että minua ei voi kohdella näin. Siitä alkoi miehen muutos, minä olen käsitellyt asioita vain itseni ja sukuni/ystävieni kanssa. Emme ole _liikaa_ yhdessä, tälläkin hetkellä asumme erillämme, mutta tapaamme aina kun haluan. Mies siis tekee vuokseni mitä vaan, menemme minun ehdoilla. Mutta on tuntunut siltä että en halua tavata ja tapaan vain siksi ettei mies huomaa mikä minun on, koska en ole vielä osannut tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen. Jostain luin että tunteet suojelevat ihmistä, suojelenkohan itseäni tälläisillä tunteilla, etten taas satuttaisi itseäni suhteessa? Ap

Ehkä et luota täysin miehesi muuttumiseen vaan pelkäät että hän äityy taas väkivaltaiseksi?